Metsänomistajat ovat tarkkaavaista yleisöä. Metsäveroilta Lempäälässä Tampereen kupeessa jatkuu jo kolmatta tuntia. On arki-ilta, kohta iltauutisten aika, mutta luentotilaan saapuneiden katseet seuraavat kärsivällisesti metsäveroilmoituksen täyttöohjeita.

Näille parillekymmenelle metsänomistajalle on selvää, että oma metsä kiinnostaa. Talous on suurimmalle osalle metsänomistajista tärkeä asia, joten metsän tuloja ja menoja käsittelevä veroilta on toimittajalle hyvä paikka tavata erilaisia metsänomistajia.

Lempäälässä istuva joukko vaikuttaa perinteiseltä. Veroneuvoja istuu kuuntelemassa muutama nuorempi metsänomistaja, mutta valtaosa osallistujista on eläkeiässä tai todennäköisesti ainakin lähestyy sitä tulevina vuosina. Suomalaisten metsänomistajien keski-ikä on 2000-luvulla noussut yli 60 ikävuoden.

Mutta kuten metsäkin kasvaa hitaasti ja varmasti, myös metsänomistajakunnassa tapahtuu hiljalleen muutoksia. Seuraavassa muutama keskeinen trendi, joita on syytä pitää silmällä.

1. Maanviljely-metsänomistus vähenee

Metsänomistajakunnan rakenteesta tilastoidaan monia asioita. Entisen Metsäntutkimuslaitoksen keräämän metsänomistajatiedon julkaisuväli on venähtänyt, kun laitos liitettiin muutama vuosi sitten osaksi Luonnonvarakeskusta. Viimeisestä perinteisestä metsänomistajakyselystä on tovi aikaa, ja päivityksen määräaika on vasta ensi vuonna.

Tietoa metsänomistajista silti löytyy, niin tilastoista kuin metsäammattilaisilta. Lempäälän iltamassa veroneuvoja antaa yli 40 vuoden ajan Suomen metsäkeskuksessa työskennellyt metsäasiantuntija Matti Äijö.

Vastikään eläkkeelle jäänyt Äijö on pitänyt metsänomistajille lukemattomia kursseja ja jatkaa yhä veroneuvontaa. Hän tuntee perusteellisesti ainakin pirkanmaalaiset metsätilalliset. Äijön uran aikana tapahtuneista metsänomistajakunnan muutoksista ehkä selkeimmän on aiheuttanut maaseudun rakennemurros.

”Perinteinen maatilametsänomistus on osin katoavaa perinnettä. Nykyisten isojen maatilojen omistajat eivät enää oikein kerkiä metsätöihin, etenkään jos on karjaa”, Äijö kertoo.

Samaa kertovat tilastot. Maanviljelijä-metsänomistajien määrä on laskenut jo 1960-luvulta lähtien. Osuuden pienentyminen on merkinnyt muiden metsänomistajaryhmien kasvua.

2. Metsänomistajat ikääntyvät

Metsänomistajien keski-ikä on noussut 1990-luvulta lähtien reilusta 50 ikävuodesta yli 60 vuoteen. Keski-ikää on nostanut väestön yleinen ikääntyminen, mutta myös maaseudun murros.

”Maanviljelijä-metsänomistajien määrän väheneminen nostaa metsänomistajien keski-ikää, sillä he ovat maatalouden EU-murroksesta lähtien olleet noin 10 vuotta muita metsätilanomistajia nuorempia”, Luken Leppänen kertoo.

Metsänomistajakunnan ikääntyminen on jatkunut jo tovin, eikä suurta käännöstä ole odotettavissa lähivuosina. Metsätilojen sukupolvenvaihdoksia on pyritty helpottamaan, esimerkiksi viime vuonna tuli voimaan metsälahjavähennys. Sen vaikutukset eivät ole vielä tiedossa.

3. Etäisyys metsätilaan kasvaa

Metsä alkoi ennen aitan tai pirtin kulman takaa. Nyt entistä isompi osa metsänomistajista asuu matkan päässä metsätilaltaan.

”Nyt eletään Espoossa ja metsä on Kuusamossa. Ei siellä enää iltaisin raivuulla käydä. Tai sitten tarvitsee viettää pidempi rupeama palstalla”, Matti Äijö pohtii.

Vaikka etäisyys omaan metsään on pidentynyt, aivan suurkaupunkien ydinkeskustoissa ei vielä olla. Esimerkiksi 2010-luvun taitteessa miltei kaksi kolmasosaa metsänomistajista asui samassa kunnassa metsänsä kanssa.

Metsänomistajakunnan muuttoliike on toistaiseksi käynyt tiloilta taajamiin. Monella on vielä kokemusta metsän keskellä asumisesta. Kaupungistuminen näyttää kuitenkin jatkuvan, joten metsänomistajien keskimääräinen etäisyys omalle metsäpalstalle kasvaa todennäköisesti tulevaisuudessa.

4. Isot ja pienet kasvavat

Yksityisten omistamasta metsämaasta pääosa sijaitsee keskikokoisilla, 20–100 hehtaarin suuruisilla metsätiloilla. Vuosien 2006–2013 tilastot kuitenkin kertovat, että metsätilojen keskiluokka kutistuu ja ääripäät kasvavat.

”Isojen metsätilojen määrä ja ala kasvavat ja metsänomistus ammattimaistuu”, Äijö toteaa.

Toiseen päähän taas tulee tilojen pirstoutumisen myötä lisää pienmetsänomistajia. Eniten on kasvanut alle 10 hehtaarin suuruisten tilojen lukumäärä, mutta pinta-alallisesti lisäystä on tullut eniten suuriin, yli 200 hehtaarin metsätiloihin.

”Isot tilat eivät todennäköisesti ole yhtenäisiä alueita, vaan omistuksia on siellä täällä samassa kunnassa tai jopa eri maakunnissa”, Luken Jussi Leppänen sanoo.

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehti Makasiinissa 2/2018.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.