Utajärven Ahmasjärvi on kesällä varmasti kaunis kylä, mutta nyt tuulee ja tihuuttaa. Joulukuun alussa näköpäivä valkenee kymmenen tietämissä. Hiekkaisen kankaan tieura on paikoin kaljamajäällä ja notkelmissa isoilla lätäköillä. Toimittaja ja kuvaaja ovat himpun verran hukassa, mutta metsäkoneen valojen välähtely sykähdyttää ja opastaa.

Kahdenlaista kartonkia, kahdenlaista kuidutusta

Kyse on Stora Enson Oulun-tehtaan tai tehdaskokonaisuuden puunhankinnasta.

Ensimmäinen paperikone muunnettiin kartongille vuonna 2021 ja sen jälkeen myös toinen, joka käynnistyy ensi vuoden alkupuoliskolla. Kaksi kartonkikonetta tuottavat nimensä mukaisesti kartonkeja, mutta eri lajeja.

Tehdasalueella on lisäksi sellutehdas ja mekaanisesti massaa valmistava kemihierrelaitos, joka valmistuu nyt käynnissä olevassa investoinnissa.

Oulun toisen kartonkikoneen käynnistymisen myötä kuitupuun tarve kasvaa miljoonalla kuutiolla, puoliksi kuusi- ja puoliksi koivukuitua.

Kun puunkäyttö supistui, henkilöstö vahvistui

Miljoonan kuution kasvu tapahtuu ilman dramatiikkaa. Puunhankinnan Pohjois-Suomen aluejohtaja Jyri Änäkkälä vertaa puuntarvetta ns. vanhaan aikaan, jolla hän tarkoittaa aikaa ennen paperikoneiden muuntamista kartongille ja ennen Veitsiluodon paperitehtaan sulkemista vuonna 2021.

”Oulun-tehtaan 3,5 miljoonan kuution puuntarve on hiukan vähemmän kuin vanhan-Oulun ja vanhan-Veitsiluodon yhteensä.”

Vaikka yhtiön Pohjois-Suomen puunkäyttö väliaikaisesti notkahti, niin puunhankinnan henkilöstöä ei supistettu, vaan päinvastoin.

”Hankintaorganisaatiota on vahvistettu noin kymmenellä henkilöllä.”

Kelit kaiken määrää

Oulun erityispiirre on, että tehdas on kaupungin tuntumassa ja puukenttä on tehtaan kokoon nähden pieni, joten puuvarastoja on teiden varsilla ja maakuntaterminaaleissa.

”Puunhankinta uudelle kartonkikoneelle aloitettiin silloin kun aloitettiin talvileimikoiden ostot. Korjuu alkaa kun syksyn kelirikko päättyy.”

Vielä ei ole se aika. Syksy on ollut leuto ja talvi jos ei myöhässä, niin kuitenkin tavallista myöhemmässä. Siksi Ahmasjärvelläkin HA Forest Oy:n kuljettaja Jani Vesala korjasi kantavaa kelirikkokohdetta.

Nyt odotellaan pakkasia ja talvileimikoita. Myöhemmin haastatteluviikolla napakat kymmenen asteen pakkaset tulivatkin, ainakin käymään. Talvikorjuukausi jäi alkupäästä lyhyeksi ja loppupäästä riippuu, ehditäänkö talviaikana korjata kaikki mitä pitäisi.

Änäkkälä muistuttaa, että kelit kaiken määrää.

”Jos talvi ei alakaan, niin kantavia kesäkohteita napsutellaan jo nyt.”

Korjuuennätys ja länsituontia

Änäkkälä sanoo puukaupan käyneen erinomaisesti.

”Lokakuussa tehtiin kaikkien aikojen korjuu- ja kuljetusennätys, ja sen mahdollisti hyvä varantotilanne.”

Tämän talvikauden korjuuseen ostetaan enää yksittäisiä kohteita.

”Puunhankinnassa katse on kevätkelirikon jälkeisessä ajassa ja jotain on jo ostettu.”

Kun Oulun ympärille piirtää puunhankinnan ympyrän, niin se yltää Ruotsiin saakka.

”Puuta hankitaan myös Pohjois-Ruotsista rajan tuntumasta, suorilla ostoilla pystyleimikoina.”

Ruotsin-puulla on Stora Ensossa pitkät perinteet, 1990-luvun Veitsiluoto-kaupan mukana.

”Määrät eivät ole merkittävän suuria, mutta tärkeä lisä.”

Energiapuulla tasokorotus

Ainespuun 3,5 miljoonan kuution käytön päälle tulee energiapuu, jonka käytössä on tapahtunut varsinainen tasokorotus. Uusi kartonkikone käyttää kemihierrettä, jonka prosessissa tarvittava höyry tuotetaan bioenergialla. Turpeen käyttö on lopetettu.

Bioenergiaa tarvitaan puoli miljoonaa kuutiota, jossa on mukana kaikki – tehtaan omista, sisäisistä prosesseista kuten kuoresta ja sellutehtaan jäteliemistä tulevat erät, sahauksen sivutuotteet kuori ja puru, sekä suoraan metsästä tuleva energiapuu.

”Iso määrä hankitaan rankaenergiana ja kuusivaltaisten leimikoiden hakkuutähteinä.”

Änäkkälä ei avaa määriä tarkemmin, mutta joka tapauksessa energiapuun hankinta on vuoden aikana kolminkertaistunut ja noussut sille tasolle mille tulee nousemaan. Ostot ovat pääasiassa karsittua rankaa tai karsimatonta kokopuuta.

Änäkkälän mukaan metsäenergian käytön kasvu ei tarkoita, että olisi pitänyt ottaa isompi palanen kakusta, vaan kakkua on voitu kasvattaa hoitorästejä hoitamalla.

”Lisäkysyntä ja hyvä hinta on tuonut markkinoille myöhästyneitä taimikonhoitoja ja muita energiakohteita.”

Sopimusyrittäjien määrää on kasvatettu ja metsässä on uutta rautaa, giljotiinikorjuu järjestyy kattavasti.

Junnikkala ja julmasti puuta

Stora Ensolla on Pohjois-Suomessa laskutavasta riippuen yksi tai neljä sahaa – Veitsiluodon saha Kemissä sekä vahvistusta odottava yrityskauppa sahayhtiö Junnikkalasta, jolla on ihkauusi, iso saha Oulussa ja vanhemmat sahat Kalajoella ja Oulaisissa.

Junnikkalaa ei saa sanoa konsernin osaksi ennen kilpailuviranomaisen vahvistusta ja lopullista kauppaa. Änäkkälä käyttää hygieenista ilmaisua ’kumppanisaha’.

Junnikkalan puunhankinta on 1,7 miljoonalla kuutiolla. Henkilöstö ja sopimusyrittäjät siirtyvät Stora Enson palkkalistoille ja urakoitsijoiksi.

Junnikkalalla on ollut tukissa järeyslisä, jonka säilyminen on mielenkiintoinen kysymys.

”Kun en tunne näitä lisiä, niin en osaa kommentoida.”

Oulun-tehdas ei nosta puunhankintamääriä vanhaa aikaa suuremmaksi ja lisäksi tulevat Junnikkalan puunhankinnan mukana tulevat kuitupuut ja sahahake. Kun uutta markkinaosuutta ei tarvitse voittaa, niin onko koko puunhankinta annettu asia?

”En sano, että puunhankinta helpommaksi muuttuu, mutta päällekaatuvaa tarvetta ostomäärien kasvattamiseen ei ole.”

Talvea odottaessa

Kuljettaja Jani Vesala kertoo, että hänellä normipäivä on kymmenen tuntia, mutta joskus se venyy, jos on siirtoja tai huoltoja.

Koneet eivät ehdi monta tuntia vuorokaudessa seisomaan, sillä korjuu käy kahdessa vuorossa.

Ihan parhailta päätehakkuilta kuutioita voi tulla 500 vuorossa, mutta tavallisempaa on, että se määrä tulee vuorokaudessa. Harvennuksilla kuutiot jäävät reiluun kymmeneen tunnissa.

Vesala sanoo 12 vuoden kokemuksella, että harvennukset ovat mukavampia.

”Ne ovat vaihtelevia ja pitää varoa vaurioita, aukot ovat yksitoikkoisia.”

Talvileimikoilla ei voi olla varma, että mitä lumen alla on.

”Kiinni en ole jäänyt kertaakaan, mutta läheltä piti -tilanteita on ollut.”

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.