Suomen metsäkeskuksen korjuujälkitarkastusten luotettavuus on julkisuudessa kyseenalaistettu. On jopa kysytty, että johdettiinko meitä tahallaan harhaan. Metsäkeskus ei ole johtanut ketään harhaan eikä politikoinut tuloksilla. Sama kysymys kuuluu kyllä esittää muutamille muille tahoille.
Korjuujälkitarkastus on otantamittausta. Tarkastustukokseen sisältyy yksittäisen työmaan osalta aina virhemarginaali. Virhe voi olla plus- tai miinusmerkkinen. Kun työmaita tarkastetaan tarpeeksi monta, niin erisuuntaiset virheet kumoavat toisensa ja koko aineistolle laskettu keskiarvo asettuu oikeaan kohtaan.
Metsäalan toimijat ovat saaneet omissa korjuujäljen tarkastuksissaan erilaisia tuloksia. Yhdelläkään toimijalla ei kuitenkaan ole käytössään menetelmää, joka antaisi luotettavamman tai oikeamman tuloksen. Kaikki käyttävät jonkinlaista otantamittausta. Oleellisesti luotettavampi tulos saadaan vasta, kun mitataan kaikki puut. Tätä ei yksikään toimija omissa tai metsäkeskuksen tarkastusten uudelleen mittauksessa ole tehnyt.
Keski-Suomen erillisselvityksestä on annettu se kuva, että selvitys meni täysin pieleen. Yhtenä perusteluna on käytetty sitä, että metsäkeskus ei ole löytänyt syytä, miksi saatu tulos on selvästi huonompi kuin valtakunnallisen korjuujälkitarkastuksen tulos. Syytä ei ole löydetty, mikä tarkoittaa, että tarkastusaineistossa tai tarkastusmenetelmässä ei ole sellaista virhettä, joka selittäisi eron. Harvennukset ovat olleet Jyväskylän ympäristössä voimakkaampia kuin maassa keskimäärinä. Metsäkeskus ei ole puukaupan osapuoli eikä voi siis tietää, miksi tilanne on tämä.
Tämä virhe olisi tietenkin pitänyt löytää ennen asian julkituomista.
Erillisselvityksen aineistossa on yksittäisiä virheitä ja alkuperäinen tulos, että yksikään työmaa ei täyttänyt metsänhoitosuositusten kriteereitä, oli virheellinen. Tämä virhe olisi tietenkin pitänyt löytää ennen asian julkituomista.
Valtakunnallisten korjuujälkitarkastusten perusteella voidaan sanoa, että enemmän kuin puolet ensiharvennuksista toteutetaan niin, että työn jälki ei kaikilta osin täytä hyvän metsänhoidon suosituksia. Suurin syy tähän on liian voimakas harvennus. Tämä on tosiasia, jota kukaan ei omaa mielipidettään vahvemmalla argumentilla voi muuksi todistaa.
Metsäkeskuksen tarkastustoiminnan tavoite on seurata toiminnan lainmukaisuutta ja kerätä tietoa harvennusten laadusta. Todettuja epäkohtia on jo ryhdytty korjaamaan eli tarkastustoiminta on saavuttanut tavoitteensa. Harvennusten liiallinen voimakkuus on todettu myös uudessa hallitusohjelmassa. Ainakin metsänomistajat voivat olla tyytyväisiä asian saamaan julkisuuteen. Puukauppaa voi nyt tehdä luottaen siihen, että harvennukset tehdään tulevaisuudessa nykyistä paremmin.
Ari Nikkola
metsänomistaja
Rahoitus- ja tarkastuspäällikkö, Suomen metsäkeskus, Tampere
- Lisää aiheesta: Metsäkeskuksen mukaan Keski-Suomen korjuujälkiselvityksen tuloksia arvosteltu aiheesta
- Lisää aiheesta: Metsäkeskuksen valtakunnallisetkin harvennusten laatuselvitykset epäilyttävät
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Näköjään tosiaan pitää nyt laskea jokainen puu riittävän monelta koealalta, muuten tämä syyttely puolin ja toisin ei lopu ikinä – tai tuskin loppuu silloinkaan mutta ainakin saataisiin parempaa tietoa.
Olisin odottanut tämän kirjoituksen ottavan kantaa drone-mittauksen luotettavuuteen.
Suurin virhe tehtiin siinä ,kun julistettiin suuret koneet ja ahne metsäteollisuus syylliseksi tapahtuneeseen. Asioita tutkittaessa löytyi paljon painavampia syitä epätyydyttäviin tuloksiin. Oli menty liian pienirunkoisiin kohteisiin ja kuviot olivat pienehköjä. Sellainenkin yllätys ilmeni,että kuusivoittoiset metsät olivat aineiston heikointa laitaa.
Mittausmenetelmääkin voisi kyseenalaistaa ,kun relaskoopilla mitaten kohteilta löytyi vähemmän puita ,kun yksin puin laskettuna . Relaskooppi ei ole käypäinen työkalu pienirunkoisissa kohteissa ,joista osa saattoi olla jopa vasta varttuneita taimikoita , joka oli pelastettu ylispuiden seasta. Tämä systemaattinen virhe esiintyy varmasti valtakunnan tasollakin vääristämässä tuloksia huonompaan suuntaan. Kannattaa myös pohtia sitäkin , mikä vaikutus taimikonhoidon laiminlyönneillä (puolet uudistualoista) on ensharvennuksen olosuhteisiin. Huonoista tarpeista ei hyvää saada tekemälläkään . Hyvässä kohteessa onnistutaan heikommallakin osaamisella. Jos käy ilmi, että hyvä on pilattu on toki aihetta nostaa asia esille.
Olisi kiinnostavaa tietää virheiden laatu. Esimerkiksi se, että tekeekö joku leveä ajoura kohteesta virheellisen.
Ongelmallinen on tiheässä kasvaneen kuusikon harvennus. Latvusten supistumisriski pakottaa harventamaan metsän pienikokoisena, mistä seuraa, että pohjapinta-ala supistuu pieneksi. Tämä ei ole kuitenkaan kovin suuri ongelma, jos latvukset ovat kunnossa.
Pienille kohteille tulee väistämättä niin paljon ajouria, ettei ole minkäänlaista mahdollisuutta päästä keskimääräiseen tavoitetiheyteen, koska tiheät paikat on joka tapauksessa harvennettava.
Olin kerran mukana, kun Keski-Suomen Metsäkeskus teki ensiharvennuksen hakkuujäljen tarkastusta kahden miehen voimin. Työ oli tarkkaa. Vioittuneita puita ei laskettu mukaan, Näin pitää tarkastus tehdä. Kohde oli määräysten mukainen.
Minun elämänkokemus kertoo ettei mitään kannata tehdä, jos ei pysty tekemään kunnolla. Koskee myös näitä hakkuutarkastuksia.
Se ,että tilastoidaan poikkeamat pohtimatta tarkemmin syitä tekijöin ,jotka niihin ovat johtaneet, osoittaa että siltäkään osin työtä ei ole tehty kunnolla. Jos ajourien suhdetta ointa-alaan tarkastellaan isolla tasaisella ja maastoltaan edullisella kuviolla , on kriteerit täyttävä lopputulos lähes varma. Kun puolestaan mennään tarkastelemaan pieniä epämuotoisia kuvioita , ajourin suhde pinat-alaan muuttu väkisinkin epäedulliseksi. Ojikot , kapeat sarat ja talvi-/ kesähakkuiden yhteydessä syntyneet ”hukkapalat” ovat mahdottomia hakata ajourien osalta suositusten edellytyämällä tavalla. Viimeksi mainittuun haasteeseen koneenvalmistajat ovat vastanneet rakentamalla pehmeisiinkin olosuhteisiin sopivia koneita , joilla kesä -talvileimikoita ei tarvitse erotella. Homma onnistuu kerralla ja ajourat suhteessa pinta-alaan pysyvät oikeassa suhteessa. Valitettavasti kantavuuden parantaminen on johtanut leveämpiin laitteisiin ,mutta hyöty on koonaisuus huomioon ottaen haittaa suurempi. Tästä huolimatta leveät koneet oltiin tuomitsemassa pannaan. Kokonaisnäkemys puuttui.
Olen timpan kanssa samoilla linjoilla. Jos jokin harvennus todetaan suositusten vastaisesti harvennetun pitäisihän selvittää mistä se johtuu. Syitä voi olla useita. Monesti ensiharvennuksilla syy on ollut että harvennus suoritetaan liian aikaisin oksien supistumisen välttämiseksi. Istutustiheys on ollut suuri jopa reilusti yli 2000 tainta hehtaari ja uhka metsän liiallisesta supistumisesta on tosiasia. Silloin joudutaan menemään hakkuulle liian aikaisin. Jo pelkästään ajourat nyky koneilla poistaa hehtaarilta huomattavan määrän puita. Muutama vikaantunut puu ajourien välissä saattaa edelleen vähentää tiheyttä huomattavasti. Jotta harvennuksesta tulee tasainen ja puustolle tilaa järeytyä mennään aina lähelle minimitiheyttä. Kysymys kuuluukin. Onko harvennussuositukset nykyään ajantasalla olosuhteisiin ja korjuukalustoon nähden?
Aineiston syvempää analyysiä kaivattaisiin. Mikä aiheutti liian voimakkaan harvennuksen? Ajourat, korjuuvauriot vai jäävän puuston määrä? Oliko vikaa runkoluvussa vai pohjapinta-alassa (tässä tulee olla maastomittaukset takana molemmista)? Oliko latvuksen kunto ja pituus riittävä? Näitä analysoimalla voidaan antaa suosituksia taimikonhoitoon, ennakkoraivaukseen ja ensiharvennukseen.
Edellisen kerran korjuuvaurioista keskusteltiin runsas 10 vuotta sitten. Tuolloin harvennusten puustovauriot olivat hämmästelyn kohteena. Syyllisiä tapahtuneeseen olivat ,kuinkas ollakaan, ahneet kuskit ja liian isot koneet.
Siitä , miltä leimikolla näytti ennen hakkuuta ,vaiettiin visusti. Olivathan metsäasiantuntijat ohjeistaneet yleisesti isäntiä jättämään metsä raivaamatta ja heitä kehotettiin vasta hakkuun jälkeen raivaushommiin ja jälkiä siistimään ,että kemeraehdot saatiin täyttymään.
Kerran ”tilanteen ollessa päällä” pirautin tiukan asiapuhelun (ilman kirosanoja) metsäkeskuksen korjuujälkien tarkastuksista vastaavalle esimiehelle ja kysyin ,olivatko mahtaneet pohtia ,mistä korjuuvauriot enimmäkseen johtuvat. Tarjosin keinoksi vähentää vaurioita tekemällä ennakkoraivaukset kattavammin. Tällä palstalla kiukuteltiin samasta esityksestäni ,että ei tehdä ,kun ei yhtiö vaadi. Nyt on opittu raivaamaan oikeaan aikaan eikä puustovaurioita enää merkityävästi näy.
Juurisyiden kimppuun olisi parasta käydä nytkin ,jotta kehitys saataisiin kulkemaan oikeaan suuntaan. Kaiken pohjana täytyy kuitenkin olla riittävän
…huolellisesti hankittu kattava tieto.