Valtavien haapojen varjoon jääneet koivut ja kuuset tekevät vauhdilla kuolemaa. Kaatuneita puita ja pystyssä seisovia lahopökkelöitä on joka puolella.

Metsän valtiaat – haavat – näyttävät sen sijaan suhteellisen elinvoimaisilta. Sammal- ja jäkälämatot sekä käävät kuorruttavat niiden runkoja useiden metrien matkalta. Tällainen on ykkösluokan Metso-suojelumetsä.

”Haapojen pinnoilla on monennäköistä kasvustoa. Pitäisi olla elintilaa kaikenlaisille ötököille”, sanoo metsänomistaja Toivo Jussila.

Metsälle tehtiin uusi kymmenen vuoden määräaikainen suojelusopimus viime vuonna. Sopimus on osa viime vuosien merkittävintä metsänsuojeluväylää, Metso-suojeluohjelmaa.

Jussilan sopimus olisi voinut jäädä uusimatta, ellei haapametsä olisi luonnonsuojelullisesti aivan ensimmäistä luokkaa. Hallitus on leikannut kovalla kädellä metsiensuojelun rahoitusta.

Metso-suojeluohjelmaan on käytettävissä tänä vuonna puolet vähemmän rahaa kuin ohjelman huippuvuosina, ja rahavirta on tyrehtymässä lisää tulevina vuosina.

Tästä huolimatta Metso on tähän mennessä saavuttanut kaksi kolmasosaa sille asetetusta hehtaaritavoitteesta. Miksi siis olla huolissaan?

Metsäteollisuuden investoinnit ja hakkuiden lisääminen kasvattavat painetta myös suojelupuolella: maailmanmarkkinoilla kilpailevat metsätuotteet eivät voi tinkiä kestävyys-merkinnöistään. Metso-ohjelma on koettu niin tärkeäksi, että Metsäteollisuus ry, MTK ja luontojärjestöt ovat vedonneet yhdessä päättäjiin ohjelman rahoituksen säilymisen puolesta.

”Metso on viime vuosien tärkein instrumentti metsien suojelussa ja tärkeä osa Suomen metsien käytön kestävyyttä”, sanoo Suomen ympäristökeskuksen ryhmäpäällikkö Saija Kuusela.

Avoin rahasto rinnalle?

Metsoraha etenee kahta polkua pitkin. Toinen vie ympäristöministeriöstä (YM) ely-keskuksiin, toinen maa- ja metsätalousministeriöstä (MMM) Suomen metsäkeskukseen. Viime vuoden lopulla myönnetty kahden miljoona euron lisäraha turvaa YM:n kautta kulkevan suojeluhehtaaritavoitteen tänä vuonna.

MMM:n kautta kulkevissa kemeratuissa suojelutavoitteet sen sijaan karkaavat jo nyt.

”Nykyisellä kolmen miljoonan rahoitustasolla kemerarahoista tuettava suojelu ei saavuta tavoitettaan tänä vuonna. Tavoitehehtaarien täyttyminen vaatisi kuusi miljoonaa euroa vuodessa”, kertoo neuvotteleva virkamies Ville Schildt maa- ja metsätalousministeriöstä.

Valtion suojelurahoille on esitetty myös täydentäviä lähteitä. MTK kannattaa nykyisen ohjelman rinnalle avointa Metso-suojelurahastoa, johon yksittäiset kansalaiset, yritykset ja järjestöt voisivat lahjoittaa rahaa metsien monimuotoisuuden turvaamiseen.

”Avoimella Metso-suojelurahastolla pystyttäisiin selkeästi vahvistamaan Metson rahoituspohjaa. Asia ei ole toistaiseksi saanut ansaitsemaansa tuulta siipien alle”, sanoo MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola.

Hehtaarit eivät yksin riitä

Entisen Anjalankosken alueella Etelä-Kouvolassa sijaitsevan haapametsän pitäisi olla myös liito-oravan asuinaluetta, mutta Jussilalla itsellään ei ole liitävästä jyrsijästä suoraa havaintoa. Nytkään otuksen jätöksiä ei tunnu löytyvän haapojen tyviltä ahkerasta tarkastelusta huolimatta.

Suojelun jatkaminen mietitytti Jussilaa aluksi, mutta koska 1,5 hehtaarin metsäalue oli jo ollut 10 vuotta suojelussa, hyvin vauhtiin päässyttä kehitystä oli turha keskeyttää. Kokeneena metsämiehenä Jussila myös tietää, kuinka vaikeaa haavan vesominen olisi saada kuriin hakkuissa.

”Aika savotta olisi, jos tästä ryhtyisi talousmetsää tekemään. Koska puusto on pääasiassa haapaa, suojelun pelkona ei ole kirjanpainajien leviäminen kuusista naapurimetsään.”

Metsäkeskuksen pitäisi lähivuosina uusia runsaasti määräaikaisia ympäristötukisopimuksia. Metsäkeskus on kuitenkin jo ilmoittanut, että sen täytyy valikoida uusittavia metsäkohteita vähenevän rahoituksen vuoksi. Osa suojelussa nyt olevista metsähehtaareista on siis menettämässä statuksensa.

Yllätys puun juurella

Toivo Jussilan suojellun haapametsän keskellä on pieniä aukkoja, joissa haavanvesat ja kuusentaimet yrittävät ylöspäin kaatuneiden runkojen keskeltä.

”Kesällä, kun haavat ovat lehdessä, latvusto on todella tiuha. Ei paljon valo maahan tapaa”, Jussila sanoo.

Kymmenen vuoden määräaikaisesta suojelusopimuksesta Jussila sai noin 7 600 euron korvauksen.

”Pidän summaa tämän metsän kohdalla ihan käypänä.”

Kävelyretki haapametsään yllättää vielä aivan loppumetreillään, sillä metsän takalaidalta, suuren haavan juurelta niitä vihdoin löytyy: kellertäviä liito-oravan papanoita.

”Kyllä kävi säkä.”

Metsäretken jälkeen Jussila tuntuu olevan entistä tyytyväisempi suojelupäätökseen. Haavanrunkojen sammal- ja jäkälämattoja, pökkelöitä ja lahopuita katsomalla näkee, että haapametsässä on tarjolla eliöstölle täysin erilainen elinympäristö kuin ympäröivässä talousmetsässä.

”Yleensä tulee liikuttua niin vauhdilla metsässä, ettei ole huomannutkaan, mitä kaikkea suojelualueella on. Nyt sen tajusi, kun meni rauhassa ja pysähtyi katsomaan”, Jussila sanoo.

Määräaikaisen suojelusopimuksen nojalla haavat ja liito-orava saavat olla rauhassa vuoteen 2026 asti.

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 5/2017

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.