1. Eteläisessä Suomessa on keskimäärin vajaat kolme hirveä tuhannella hehtaarilla. Metsätuhot vähenisivät, jos kantaa leikattaisiin kahteen hirveen. Eikö se kannattaisi?
Se ei olisi ongelmatonta. Silloin meille muodostuisi nykyistä enemmän alueita, joilla hirviä on vähän tai ei ollenkaan. Se taas voisi lamauttaa näiden seutujen metsästysseurat. Kun hirvikanta jälleen nousisi, metsästystä olisi vaikea lisätä nopeasti. Tämä johtaisi äkillisiin kannanvaihteluihin, joita kukaan ei toivo.
2. Mitä neuvoisit metsänomistajalle, joka suunnittelee mäntyvaltaisen metsän uudistushakkuuta hirvien talvilaidunalueella, jossa on tuhoja runsaasti.
Karuille kohteille suosittelisin männyn siemenpuuhakkuuta ja maanmuokkauksen yhteydessä tehtävää männyn kylvöä tavallista vähäisemmällä siemenmäärällä. Näin saadaan tiheä männyntaimikko. Rehevämmillä männynviljelyaloilla suosittelen kylvöä ja alkukasvatusta viljelytiheyttä taajemmassa, jos maaperä sallii. Lehtipuusto on syytä raivata pois, sillä se lisää tuhojen riskiä.
3. Millä keinoin hirvien tuhoja voitaisiin vähentää?
Mäntytaimikoista pitää raivata lehtipuut pois, mutta muualla turhaa raivaamista pitää välttää. Suojatiheiköitä on syytä jättää raivauksen yhteydessä. Näin voidaan lisätä hirville tarjolla olevia ravintoresursseja, mikä vähentää mäntytaimikoiden syöntipainetta.
4. Pitäisikö metsästäjien maksaa vuokraa jahtimaistaan?
Henkilökohtaisesti kannatan ajatusta. Silloin metsänomistajien olisi helpompi sietää hirvituhoja. Täysin ongelmatonta tämäkään ei olisi. Kyläkuntien metsästysseurat uhkaisivat syrjäytyä, jos metsästysoikeudet huutokaupattaisiin maksukykyisimmille. Se voisi lisätä metsästykseen ikäviä ja odottamattomia lieveilmiöitä.
Johannes Lehtomäki
Kuka: Metsänomistaja, Metsänhoitoyhdistys Päijänteen erityisasiantuntija, LKV. Erikoistunut metsäkiinteistöjen välittämiseen, tila-arvioiden laadintaan ja metsätilojen sukupolvenvaihdoksiin.
Mitä: Aktiivinen, tunnettu metsästäjä. Esiintynyt muun muassa Ylen Eränkävijät-ohjelmassa.
Muuta: Pyrkii löytämään ratkaisuja, joilla metsä- ja riistatalouden edut voidaan yhdistää.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kukin olkoon asioista mitä mieltä hyvänsä. Olisi kuitenkin erotettava elinkeino ja harrastustoiminta, joissa taas sivutaan voimakkaasti omistusoikeutta. Jos jollain alueella harrastustoiminta on etusijalla, maksukykyisyydellä siitä selviää.
Samaa mieltä mehtäukko. Hirvien talvilaidunnusalueella ei mikään taimikon hoitotoimi auta vaan männyt tulee sekä latvoistaan vuosittain syödyksi että myös rungoistaan kalvetuksi heti kun runkossa alkaa senverran vuosikasvua olla että niiden välissä on sileää runko-osuutta. Tämä johtuu liian suuresta talvehtivien hirvien ravinnon tarpeesta ja siihen ei auta kuin voimakas jokaisen seuran metsästys. Jokainen ammuttu hirvi lakkaa tuhoamasta taimikkoa. Mitä vähemmän talvilaidunalueelle kokoontuu hirviä sitä vähempi tuhoa. Vähäisen hirvimäärän saa aina jonkunaikaa taimikosta pysymään poiskin mutta runsas määrä hajaantuu vain eri suuntiin ja palaa jälleen häiriön poistuttua. Hirvi ei korvaa lehtipuulla männyn syöntiä vaan vain täydentää sitä.
3 hirveä/100ha on väärä luku. Jos lasketaan lentokoneesta tutkitusti saadaan ainakin 30 % suurempi luku. Vasomisen jälkeen on kaikkia hirvieläimiä on luokkaa 20 kpl/1000 ha.
Taimien kasvusilmuja hirvieläimet n. 5 milj.tn/v, joka heikentää puustojen kasvua luokkaa 20 %.
Hirvistä aiheuttuu kaikkiaan n. 17 eri vahinkolajia ja kustannuksia yli miljardi/v.
Mitkä ovat ne suuret arvot, joiden vuoksi tällaista kulua ja riesaa pitää sietää?
Lisäksi hirvieläimistä aiheutuva kuusettuminen lämmittää ilmastoa, levittää kuusen tyvilahoa ja huonontaa metsän maannosta ja karkottaa ihmisiä hirvikärpästen ja punkkien takia metsävirkistyksestä.
Moni metsästäjä on jo huomannut ,että ei saa enää vastiketta uhraamalleen ajalle ja poistunut rivistä. Vastuu ja taloudellinen taakka on jäämässä entistä harvemmille harteille ,mikä vauhdittaa rivien harvenemista entisestään. Onnekkaita jahtipäiviä osuu kohdalle harvemmin ,kun passiketjuihin ei saa tarvittavaa määrää joukkoka kasalle. Hirviä pitäisi joidenkin mielestä olla vähemmän ,mutta kohta niitä on kertomani tilanteen kehityksestä päätellen enemmän. Metsästys on vapaaehtoinen harrastus, ei tavoitteellinen elinkeino.
Lehtomäeltä ihan asiallista tekstiä vallitsevasta tilanteesta. Monipuolinen kokemus ilmenee kommenteista. Ei se jahtikaan kauaa kiinnosta ,jos kaikki viikonloput lokakuulta seuraavan tammikuun puoliväliin asti kuluvat hirvijahdissa eikä vähiäkään lupia saada käytettyä. Meilläkin tahti on samaa luokkaa . Vain joka neljäs päivä on saatu saalista ja tällä vauhdilla pyyntiluvan ehtojen mukaisia lupia ei saada käytettyä. Pankkiluvat jäävät korkkaamatta.
Juuri tuossa paikallisen hirvestäjän kanssa tultiin kohdakkain ja kertoi tapansa mukaan tilanteen heidän jahdistaan. Oikein pysäytti autoni kertoakseen. Minun palstani läheltä olivat juuri ampuneet yhden hirven. Kertoi myös että vain yksi lupa jäljellä. Jatkoi sitten että se harmillisempi juttu on että juuri sen ammutun lähimaastosta lähti liikkeelle kuusi isoa hirveä. Isoja sonnejakin. Ja luetteli myös tietämiään muita havaintoja kyseisen metsästysalueensa sisältä. Minä lisäsin siihen vielä kolme joita olen yrittänyt pitää pois taimikostani, vähän heikolla menestyksellä. Tulee kyllä mieleen ettei lupien haku aivan täsmää tavoitteellisen metsästyksen menttaliteettia. Juuri kuten Veli-Jussi yllä myös toteaa. Seurat eivät edes yritä päästä tavoitteisiin vaan ilmoittavat pienempiä havaintomääriä tarkoituksellisesti. Tämä metsästäjä ihmetteli vain lupien vähäisyyttä, ei varmasti lopettaisi kesken jahtia noilla hirvieläinmäärillä. On aina ollut ymmärtäväinen metsänomistajankin huolesta. Se vain tuntuu olevan aivan liian vähäistä huolta seuroissa. Näin meillä, onneksi suorittavalla on vuodesta toiseen asia hyvällä tolalla, ainakin kuvitteellisesti.
Vaikuttaa aivan siltä, että hirvenmetsästäjät ovat saamattomia tyhjänpyytäjiä, joiden varaan ei voi hirvikannan säätelyä jättää. Parempi on siis antaa luonnon itse hoitaa säätely. Karhut, sudet ja muut pedot hoitavat homman paljon tehokkaammin. Siispä kaikkien petojen metsästys kuuluu kieltää. Yleensäkään minkään lajin metsästykselle en löydä yhtään järkevää syytä. Metsästys on toivottavasti katoavaa kansanperinnettä.
Köppäkynsi ei ilmeisesti asu Varsinais-Suomessa , jossa edes pedot ja ihmiset yhdessä eivät pysty pitämään sorkkaeläinkantaa kurissa.
Kotieläimet ja niiden päätyminen raadelluksi ja pienet lapset kotiovelta alkavine susikyyteineen eivät näytä myöskään tulevan mieleen. Sosiaalisen sietokyvyn rajat tulevat paljon ennemmin vastaan , kun se ,että pedot yksin pystyvät hirviä merkittävästi vähentämään.Myös metsästäjiltä katoavat viimeisetkin halut hirvikannan vähentämiseen ,kun toimenpiteeseen tarvittava tärkein ”työkalu” -koira- muuttuu käyttökelvottomaksi petovaaran takia. Ilman koiria tulokset jäävät laihoiksi ja tuossa tilanteessa hirvikanta kasvaa monta kertaa petolaumojen kasvua nopeammin.
Saattaa käydä niin ,että köppäkynsi pääsee aivan pian seuraamaan , mitä tapahtuu ,kun metsästysharrastus jossakinpäin maatamme jää tauolle. Tästä on jo merkkejä ilmassa.
Suorittava on vuosikausia tuota uhkailuaan harrastanut. Metsästysintoa tuntuu piisaavan varsinkin petojen perään yltäkyllin. Tuntuisi aika oudolta jos iso eläin hirvi lihaisana olisi jotenkin vastenmielinen metsästää. Kyllä liha kelpaa ja siitä jopa hiukka aina tuntuu pientä vääntöäkin olevan seuroissa kun jakoja tehdään. Köppäkynnen linjoilla silti olen noin pitkänpäälle ajateltuna. Kaikki huvittelutappaminen saa jo jäädä ja luontokin saa oman tasapainonsa hakea. Mutta siirtymäaikaa pitää olla ja metsästystä lopettaa vähitellen kantojen kehitystä seuraten. Petojen metsästys pitää lopettaa nopeasti koska olemme jatkuvasti EU:n hampaissa näillä poikkeuslupakikkailuilla.