Euroopassa kuusivaltaisten metsien suurimmat uhkat ovat juurikääpä, tuuli ja kirjanpainaja. Luonnonvarakeskuksen tutkija Juha Honkaniemi on kehittänyt väitöskirjassaan mallin, jonka avulla eri tuhonaiheuttajien yhteisvaikutuksia pystytään tarkastelemaan ensimmäistä kertaa kokonaisuutena.

”Metsänomistajana olen ymmärtänyt, ettemme ole ihan oikeilla jäljillä silloin, kun ajattelemme tuhoja erikseen. Ne linkittyvät toisiinsa, joten ne täytyy ottaa myös yhtä aikaa huomioon. Yhdellä tuhonaiheuttajalla voi olla seurauksia muualla”, Honkaniemi kertoo.

Jo aiemmin on ollut tiedossa, että kirjanpainaja iskeytyy herkemmin tuulenkaatoihin tai muuten heikentyneisiin puihin. Uutta Honkaniemen tutkimuksessa on se, että siinä ketjun alkupäähän yhdistetään juurikäävän vaikutus.

Juurikääpä tarttuu kuusimetsään useimmiten suurien kantojen kautta. Levitessään sieni heikentää ja lahottaa puita ja tekee niistä näin voimattomia voimakasta tuulta vastaan.

Tutkimuksen käyttöön

Honkaniemi testasi kehittämäänsä mallia kolmeen esimerkkimetsään. Hän huomasi, että tuulituhoriski kasvoi sellaisessakin metsässä, jossa juurikäävän määrä oli vähäinen ja edellinen puusukupolvi oli ollut vielä terve.

Tällä hetkellä malli on vain tutkimuskäytössä. Sen avulla voidaan tarkastella metsätuhojen taustalla vaikuttavia ilmiöitä ja antaa näin tukea päätöksentekoon. Tavoitteena on myös selvittää eri torjuntamenetelmien, kuten kantokäsittelyn, tehokkuutta.

Lisää työtä ja tutkimusta tarvitaan, ennen kuin mallilla pystyy tekemään tarkkoja laskelmia yksittäisten metsiköiden riskeistä.

”Minulla on toiveena, että jonain päivänä meillä olisi näppäriä malleja, joilla pystyisi helposti katsomaan tuhoriskejä käytännön tasolla. Mutta se ei ole ihan lähitulevaisuudessa näköpiirissä.”

Juttu on julkaistu Metsälehti Makasiinissa 5/2017.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.