Uuden tutkimuksen mukaan metsätalous kuormittaa vesistöjä monta kertaa enemmän kuin on uskottu.

Tähän asti metsätalouden osuus vesistöjen typpi- ja fosforikuormasta on arvioitu 3–5 prosentiksi kokonaiskuormasta. Arvio on perustunut metsätalouden toimenpiteiden aiheuttamaan, kokeellisesti määriteltyyn ominaiskuormitukseen.

Vuonna 2014 aloitetun seurantatutkimuksen ensi tulosten mukaan metsätalouden todellinen osuus ravinnekuormasta olisi kuitenkin jopa 13–15 prosenttia.

Suurin selittäjä erolle on Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessorin Leena Finerin mukaan vanhojen ojitusalueiden aiheuttama kuormitus.

Metsätalouden aiheuttamaa ravinnekuormaa käytettäneen jatkossa kampanjoinnissa jatkuvan kasvatuksen puolesta turvemailla.

”Näin varmaan, mutta ainakaan toistaiseksi meillä ei ole mitään näyttöä jatkuvapeitteisen metsätalouden vähäisemmästä vesistökuormituksesta”, Finer toteaa.

Maatalouden osuus typpi- ja fosforipäästöistä on edelleen selvästi suurempi kuin metsätalouden. Ihmisen toimista riippumaton luontainen huuhtouma tuottaa vesistöihin päätyvästä fosforista 35 prosenttia ja typestä 40 prosenttia.

Tulokset vasta alustavia

Metsätalouden vesistökuormitusta selvittävässä Seurantaverkko-hankkeessa seurataan vesistöihin kulkeutuvaa typpi-, fosfori- ja kiintoainekuormitusta.

Eri puolilla maata on perustettu 30 mittauspistettä. Niistä kymmenellä seurataan luonnontilaisista metsistä ja 20 pisteellä talousmetsistä valuvien vesien laatua.

Hanke on maa- ja metsätalousministeriön rahoittama. Sitä tekevät Luke, Suomen ympäristökeskus, Metsähallitus, Suomen metsäkeskus, Ely-keskukset ja Tapio Oy.

Hanketta koordinoiva Leena Finer korostaa, että tulokset ovat alustavia ja perustuvat vasta vuosien 2015 ja 2016 havaintoihin. Niiden analysointi jatkuu.

”Se voidaan jo sanoa, että metsätalous vaikuttaa valuman laatuun. Toistaiseksi mittauspisteiden yläpuolisia metsätaloustoimia ei ole inventoitu.”

Vähemmän ja matalampia ojia

Suomen metsäkeskuksen projektipäällikkö Antti Leinonen ennakoi, että tulos haastaa metsätalouden tarkentamaan vesiensuojelutoimia.

”Ojituksen ja ojitusmätästyksen jälkeen valumavesien mukana liikkuva maa-aines ja ravinteet voidaan pysäyttää esimerkiksi laskeutusaltaiden ja ojavesien virtausnopeutta hidastavien patojen avulla.”

Hän suosittaa nykyistä täsmätympää metsänhoitoa.

”Vesistöjen ja purojen suojakaistat tulisi hakkuilla rajata todellisen tarpeen eikä kaavamaisen ohjeen mukaan. Tarkentuva paikkatieto auttaa jatkossa kohdentamaan vesiensuojelutoimia oikein.”

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 21/2017

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.