Millä metsänomistaja mieluiten punaisi huuliaan, öljyäisi partaansa, pesisi käsiään tai hoitaisi ihoaan? Tietenkin metsäisiä ainesosia sisältävällä kosmetiikalla. Valikoimaa löytyy: markkinoilla on niin mustikalla, koivunkuorella kuin metsämaan mikrobeillakin höystettyjä tuotteita.
Metsäisiä raaka-aineita käytetään erityisesti niin sanotussa luonnonkosmetiikassa, mutta myös moni perinteinen kosmetiikkavalmistaja on löytänyt nämä aineet.
”Varsinkin marjat ovat suosittuja. Lakka on ollut käytössä jo pidempään, nyt myös mustikka, puolukka ja karpalo”, sanoo Laurea-ammattikorkeakoulun lehtori Satu Vuorela.
Suosio kasvussa
Luonnonkosmetiikan suosio on kasvanut viime vuosina. Tarkkaa määritystä sille, mitä luonnonkosmetiikka tarkoittaa, ei Vuorelan mukaan ole. Käytännössä luonnonkosmetiikalle on yhteistä se, että raaka-aineet ovat peräisin luonnosta ja niitä on käsitelty mahdollisimman vähän. Säilöntäaineita pyritään välttämään ja ainesosaluettelo pitämään lyhyenä.
Luonnonkosmetiikan valmistajat eivät Vuorelan mukaan yleensä hae raaka-aineitaan suoraan luonnosta, vaan ostavat ne erilaisilta jakelijoilta. Ne voivat olla yrityksiä, jotka tuovat maahan ulkomaisia raaka-aineita, mutta viime vuosina alalle on tullut myös uusia kotimaisiin raaka-aineisiin panostavia yrityksiä. Tällaisia ovat esimerkiksi kokkolalainen Innomost ja helsinkiläinen Uute Scientific.
Puunkuorta hiuksiin
Innomost käyttää raaka-aineena metsäteollisuuden sivuvirroista saatavaa koivua. Se jalostaa siitä koivunkuorijauhetta ja koivunhiilijauhetta.
”Koivunkuorijauhetta käytetään esimerkiksi kuivashampoissa ja kuorintavoiteissa korvaamassa mikromuoveja. Koivunhiilijauhetta taas käytetään puhdistavissa tuotteissa, kuten kasvonaamioissa ja hammastahnoissa sekä koostumusaineena maskaroissa”, kertoo yrityksen toimitusjohtaja Sami Selkälä.
Uute Scientific taas valmistaa metsämaan mikrobeja sisältävää metsäuutetta. Helsingin ja Tampereen yliopistojen yhteistutkimuksen mukaan tietyille metsämaan mikrobeille altistuminen ehkäisee autoimmuunisairauksia, kuten astmaa ja diabetestä.
”Reseptissä on kymmenkunta erilaista maa-ainesta ja tuhansia erilaisia mikrobeja”, kertoo Uute Scientificin toimitusjohtaja Kari Sinivuori.
Sekä Innomostin että Uute Scientificin markkinat ovat tällä hetkellä kotimaassa, mutta kysyntää on myös ulkomailla.
Metsäisyys myy
Valmiiksi tuotteiksi Innomostin ja Uute Scientificin tuottamia raaka-aineita jalostaa muun muassa Naantalissa toimiva Luonkos. Sen valikoimasta löytyvät koivunkuorijauhetta sisältävä kuivasampoo sekä ihonhoitoon tarkoitetut koivunhiilijauhetta sisältävä öljypuhdistuskakku ja metsäuutetta sisältävät metsäkakut.
”Pyrimme käyttämään metsäisiä raaka-aineita aina, kun se on mahdollista. Asiakkaat ovat niistä haltioissaan”, kertoo Luonkosin tuotekehittäjä Miia Leino.
Hän toivoo, että metsäisten raaka-aineiden tuottajia olisi enemmän. Hänen mukaansa ongelma on, että metsänomistajat eivät luomusertifioi metsiään ja näe sitä raaka-ainepotentiaalia, jota suomalainen metsä tarjoaa kosmetiikkateollisuudelle.
”Toimittaja ja tarve eivät kohtaa.”
Myös partatuotteita Riihimäellä valmistavalla Partawalla on ollut vaikeuksia löytää kotimaisia raaka-aineita, kertoo yrityksen toimitusjohtaja Mika Poikonen. Yritys päätyikin hankkimaan partaöljyissä ja -vahoissa käytettävät metsäistä tuoksua tuovat eteeriset öljyt ulkomailta.
Poikosen mukaan metsältä tuoksuvalla kosmetiikalla on Suomessa kova kysyntä.
”Meiltä on toivottu esimerkiksi koivun ja kaadetun puun tuoksuisia tuotteita.”
Pakkauksella väliä
Aina välikäsiä ei tarvita. Piikkiössä sijaitsevan Luoto Cosmeticsin perustaja Mia Peltola valmistaa tuotteensa osin itse kerätyistä raaka-aineista. Koivusaippuassa käytetyt koivunlehdet ovat omasta metsästä, osittain myös laventeli-pihkavoiteessa käytetty pihka.
”Pihkaa tilaan myös Lapista paikalliselta kerääjältä.”
Peltolalle, kuten monelle muullekin luonnonkosmetiikkayrittäjälle, merkitystä on myös sillä, miten kosmetiikka on pakattu. Esimerkiksi laventeli-pihkavoide on pakattu suomalaisen Sulapacin valmistamaan biohajoavaan rasiaan.
Helsinkiläinen Havu Cosmetics lanseerasi reilu vuosi sitten puukuorisen huulipunan. Hylsyn ulkokuoressa on pääosin suomalaista haapaa ja tervaleppää, sisämekanismi on maissitärkkelyksestä valmistettua muovin kaltaista polylaktidia.
”Pakkaus hajoaa täysin teollisessa kompostissa. Sen voi kierrättää biojätteenä”, kertoo yrityksen perustaja Lumi Maunuvaara.
Havu Cosmeticsin huulipuna on valmistettu luonnonvahoista ja -öljyistä. Maunuvaaran mukaan onkin tärkeää katsoa tuotteen koko elinkaarta.
”Se, että käyttää yhtä metsäistä ainesosaa, ei välttämättä vielä tee tuotteesta kestävää.”
Tarkkaan valvottua
Luonnonkosmetiikka mielletään usein turvallisemmaksi ja luontoystävällisemmäksi kuin perinteinen kosmetiikka. Se voi olla sitä mutta ei välttämättä ole, sanovat Laurean Satu Vuorela ja Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) ylitarkastaja Terhi Tauriala-Rajala.
”Kaikki riippuu raaka-aineista. Luonnonkosmetiikan raaka-aineet voivat tulla todella kaukaa, ja luonnostakin löytyy myrkyllisiä ja allergisoivia aineita”, Vuorela sanoo.
Suomessa myytävä kosmetiikka on kuitenkin tarkkaan valvottua. Tauriala-Rajalan mukaan tuotteen valmistaja vastaa siitä, että tuote on kosmetiikkalainsäädännön mukainen.
Jutussa mainittujen yritysten lisäksi metsäistä luonnonkosmetiikkaa valmistavat muun muassa Elämänpuu, Flow cosmetics, Hetkinen, Inari Cosmetics, Pure is Beauty, Rokua Skincare ja Senja Cosmetics.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.