Oulun ja Helsingin yliopistot sekä Suomen ympäristökeskus ovat viime aikoina korostaneet avohakkuiden syy-yhteyttä hömötiaiskantojen taantumiseen. Jatkuvan kasvatuksen hakkuut olisivat heidän mukaansa vähemmän haitallisia kuin avohakkuut.

Esitetyt väitteet perustuvat Oulun yliopistossa tehtyyn Effects of forest management on the spatial distribution of the willow tit (Poecile montanus) -tutkimukseen. Vapaasti suomennettuna kyse on metsänkäsittelyn vaikutuksista hömötiaisen levinneisyyteen. Tutkimusraportti on julkaistu Forest Ecology and Management -julkaisusarjassa vuonna 2022.

Itä-Suomen yliopiston metsäsuunnittelun professori Jari Vauhkosen mukaan tutkimusaineiston perusteella ei voi tehdä tutkijoiden esittämiä päätelmiä. Hänen esittämänsä kritiikki julkaistiin samassa julkaisusarjassa kuin hömötiaistutkijoiden alkuperäinen tutkimus. 

Vauhkosen kommentit eivät saaneet tutkimuksen tekijöitä muuttamaan päätelmiään. Hänen mukaansa tutkijoiden vastapalaute ampuu osin ohi maalin.

”Virheellisiä päätelmiä”

Oulun yliopiston tutkimuksessa hömötiaiskannan vaihteluita seurattiin 25 neliökilometrin alueella 30 vuoden ajan. Kannanvaihteluiden syitä on luodattu mallilla, jota Vauhkosen mukaan on käytetty virheellisesti.

Mallissa avohakkuiden pinta-alaosuutta muutettiin viidestä kahteenkymmeneen prosenttiin – mikä sinänsä on perusteltua. Kaikki muut muuttujat kiinnitettiin 30 vuoden keskiarvoon, vaikka myös ne vaihtelivat ja vaikuttivat vaihtelevasti hömötiaiskantoihin tutkimuksen aikana.

”Kritiikkini liittyy mallinnustekniseen seikkaan, jota tekijät eivät tunnu ymmärtävän. He ovat sovittaneet aineistoon lineaarisen sekamallin. Siinä on kiinteitä selittäjiä (avohakkuiden ja harvennusten osuuksien muutos), jotka vaikuttavat hömötiaisten pesäetäisyyksiin, sekä satunnaisosa, johon mallissa tulee vuotuinen vaihtelu, jota kiinteät selittäjät eivät selittäneet.” 

Vauhkosen analyysin mukaan sekamallin satunnaisosa selitti valtaosan (69–94 prosenttia) hömötiaiskantojen vuotuisesta vaihtelusta. Sen sijaan kiinteät selittäjät eli avohakkuut, harvennukset ja pökkelöiden määrä yhdessä selittivät vain 6–31 prosenttia kantojen vaihtelusta.

”Pääkritiikkini kohdistuu siihen, että hakkuiden vaikutuksia pääteltäessä on käytetty pelkästään tuota 6–31 prosentin vaihtelun selittänyttä kiinteää osaa. Muut kantojen vaihteluun vaikuttavat tekijät oletetaan vakioksi. Tällöin kaikki hömätiaiskantojen muutokset selittyvät hakkuilla.”

Mitä tapahtui vuonna 2009?

Alkuperäistutkimuksesta tehdyssä artikkelissa todetaan: ”avohakkuu on harventamista haitallisempaa”. Tämän perusteella kirjoittajat suosittelevat jatkuvaa kasvatusta ”kaikkialle, missä mahdollista”. Jatkuva kasvatus siis rinnastuu harventamiseen.

Vauhkosen mukaan tälle ei tutkitun aineistosta löydy perusteita.

”Hakkuutavoille ei voi antaa minkäänlaisia ohjeita. Luultavasti hakkuiden toteutus metsikössä vaikuttaa olennaisesti, mutta tausta-aineisto ei kuvaa metsikkötason asioita vaan kertoo, miten kanta on keskimäärin kehittynyt 25 neliökilometrin alueella.”

 Tutkimusaineistossa hömötiaisten pesien etäisyyden vaihtelu pysyi vuosina 1990–2008 vakaalla tasolla. Sen jälkeen pesien etäisyyden muutoksen vaihtelu on asettunut täysin eri tasolle ja on kasvanut jatkuvasti. 

”Hömötiaisille näyttää tapahtuneen jotakin, jota mikään mallin muuttujista ei selitä. Muutos siis kuvautuu vain mallin satunnaisosan ansiosta. Tätä artikkelin tekijät eivät huomanneet tai ottaneet huomioon. En ole ekologi enkä osaa arvioida, mikä muutoksen voisi aiheuttaa. Mieleen tulee ilmastonmuutokseen liittyvät tekijät tai muut lajit.”

Vauhkosen kritiikki sivuutettiin

Myös viime viikolla julkistettu, Luonnontieteellisen keskusmuseon yli-intendentti Aleksi Lehikoisen johdolla samasta aiheesta tehty tutkimus päätyi suosittelemaan jatkuvan kasvatuksen lisäämistä ja hakkuumäärien alentamista. 

Tältä osin suositus juontui oululaistutkimukseen, jonka tulokset perustuivat Vauhkosen mukaan siis mallien väärinkäyttöön. 

”Tämä on kyseisten tutkijoiden mallipohjainen päätelmä eikä perustu mihinkään havaintoihin jatkuvan kasvatuksen vaikutuksista hömötiaisiin”, Vauhkonen sanoo.

Hänen mukaansa tutkijat ovat uusimpia tuloksiaan julkaistessaan olleet tietoisia alkuperäistä tutkimusta kohtaan esitetystä kritiikistä.

”Tätä ovat tekemässä osittain samat tutkijat ja he tuntevat kritiikin, jonka kirjoitin helmikuussa ja joka on ollut julkaistuna tämän uuden jutun korjatun version lähetyshetkellä. Eräänlainen versio vaientamisesta tämäkin, kun valikoidaan kerrottavaksi vain itselle mieluisista tuloksista eikä niiden päteviä kanavia myöten saamasta kritiikistä.”

Lehikoinen kiistää arvostelun

Yli-intendentti Aleksi Lehikoinen kiistää Vauhkosen kritiikin. Hän epäilee, että arvostelussa on sekoitettu kaksi eri tutkimusta.

”Tässä tutkimuksessa on myös esitetty jatkuvan kasvatuksen metsätaloutta hömötiaisten pesimätilanteen parantamiseksi”, hän toteaa.

Lisäksi Lehikoinen korostaa, että uudessa tutkimuksessa on tarkasteltu myös muita syitä kuin metsän muutoksia. 

Muuttujina olivat mukana kolmen eri lintulajin (talitiainen, sinitiainen, käpytikka) runsauden muutokset mukana muuttujina, joiden on epäilty vaikuttavan negatiivisesti hömötiaismääriin. Näille epäilyksille ei Lehikoisen mukaan löydetty tukea.

Lisää aiheesta: Hömötiaisten vähenemisen taustalla varttuneiden metsien hakkuut – tutkijat tarjoavat ratkaisuksi jatkuvaa kasvatusta

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.