Tiaisten kuoro kiihdyttää ääntelyään, kun Arto Hallamäki kurkkii miehen mittaisen koivupökkelön kyljestä löytyvään koloon.
”Ilmeisesti joku on jo suunnitellut tätä jälleen pesäkolokseen, kun linnut noin kiihtyvät. Tässä on aiemmin pesinyt hömötiainen”, Hallamäki tietää.
Koivu ei ole pökkelöitynyt luonnostaan, vaan Hallamäki on edesauttanut lahoamista kaulaamalla koivun kymmenkunta vuotta sitten, jonka jälkeen koivu on kuollut ja katkennut.
”Lepät lahoavat pesäkolon tekoon sopiviksi pökkelöiksi noin kuudessa ja koivu kahdeksassa vuodessa.”
Hallamäen metsä on päällisin puolin hyvin normaalin näköistä hiljattain ensiharvennettua kuusivaltaista kasvatusmetsää Kuhmoisissa. Tarkemmin katsoessa metsästä löytyy kuitenkin poikkeuksellisen runsaasti metristä kahteen ylettyviä lehtipuupökkelöitä.
”Olen 1990-luvulta alkaen tehnyt raivaussahatöiden yhteydessä tekopökkelöitä katkaisemalla puut sahalla sopivalta korkeudelta.”
Työn tulokset ovat maaliskuun auringossa konkreettisesti nähtävissä ja kuultavissa, sillä miehen ympärillä pyrähtelee tiaisparvi, jossa on hömötiaisten lisäksi sini- ja talitiaisia. Visiitti Hallamäen metsään luokin uskoa sittemmin hakkuutyömailla yleisesti käyttöön otetun menetelmän käytännön merkitykseen.
Pienikin puu toimii pökkelönä
Hallamäen kiinnostus lintujen seuraamiseen juontaa juurensa osin jo kouluikään, jolloin hän kavereineen pääsi lintujen rengastusta harrastaneen opettajan miehen mukana linturetkille.
”Muistelen lintukirjasta lukeneeni, että tuolloin Suomessa oli hömötiaisia noin 2,2, miljoonaa paria. Nykyään kanta taitaa olla 400 000:n luokkaa ja laji on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi.”
Ensimmäiset pökkelöt linnuille Hallamäki teki jo 1980-luvulla metsurikurssilla, kun hän nosteli ojalinjahakkuusta jääneitä koivupölkkyjä nojalleen pystypuita vasten lahoamaan.
Työurallaan metsätoimihenkilönä Hallamäki sai seurata metsiä ja niiden muutosta läheltä. Uran varrella vahvistui ajatus siitä, että monimuotoisuutta ja lintujen elinolosuhteita on vaalittava nimenomaan talousmetsissä.
”Hömötiaisten hyväksi voi tehdä pieniä tekoja jo varhaisperkausvaiheesta lähtien. Itse jätän perkausvaiheessa sinne tänne etukasvuisia lehtipuita, joista saa jo muutaman vuoden päästä taimikon harvennusvaiheessa katkaistua pökkelön linnuille.”
Tiaiset pystyvät tekemään pesäkolonsa yllättävän ohueen puuhun.
”Olen löytänyt hömötiaisen pesän 8–9 sentin paksuisesta koivusta.”
Raivaussahalla parhaat pökkelöt syntyvät Hallamäen mukaan 10–13-senttisistä lehtipuista.
”Havupuista tehdyt pökkelöt eivät yleensä pehmene, vaan saattavat keloutua entistä kovemmiksi.”
”Ei keneltäkään pois”
Hallamäki näkee tekopökkelöt halpana ja helppona tapana lisätä lintujen – ja siinä samassa monien muidenkin lajien – viihtyvyyttä talousmetsissä.
”Lehtipuupökkelöiden jättäminen ei vie ketään konkurssiin, mutta linnuille niistä voi olla paljon iloa. Vain metsäalan toimijoilla ja metsänomistajilla on näitä keinoja mahdollisuus toteuttaa”, Hallamäki huomauttaa.
Pesäpaikkojen lisäksi pökkelöt tarjoavat pikkulinnuille ravintoa. Tämän tästä tiaiset pyrähtelevät nokkimaan kääpiä kasvavia pökkelöitä.
”Kun aurinko lämmittää puiden pintaa, niin kuoren alla voi alkaa liikkumaan hämähäkkejä tai muita hyönteisiä, joita tintit syövät”, Hallamäki sanoo.
Lahopuut ovat kiinnostaneet myös käpytikkoja, joiden verstaina monet pökkelöt ovat selvästi palvelleet.
”Käpytikka tosin on pikkulinnuille myös vihollinen, kun se tyhjentää niiden pesiä. Mutta sillä tavallahan luonto toimii.”
Kuntoilua lumisessa metsässä
Orivedellä asuva Hallamäki eläköityi vuonna 2020 Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Pirkasta metsäasiantuntijan tehtävästä. Nyt aikaa on ollut omien ja sukulaisten metsäpalstojen hoitoon Kuhmoisissa ja Orivedellä.
”Lunta ei ole ollut kovin paljoa, joten olen talven aikana tehnyt seitsemän hehtaaria ennakkoraivaustakin. Samalla on syntynyt lisää tekopökkelöitä”
Metsänhoito pitää miehen niin fyysisesti kuin henkisestikin hyvässä kunnossa. Oma ikä unohtuu helposti, kun katse on jo metsän tulevissakin hoito- ja hakkuutoimenpiteissä.
”Työajoilta jäi mieleen monen metsänomistajan tuumailut siitä, että ´kyllä se poika sitten aikanaan käy hoitamassa metsän kuntoon´. Metsänhoitoon kannattaa kuitenkin panostaa juuri silloin kun metsä sitä vaatii.”
Hallamäen vinkit pökkelöiden tekoon raivaussahalla
- Sopiva läpimitta 10–15 senttiä
- Pituudeksi riittää 1–2 metriä
- Koivu ja leppä parhaat puulajit
- Jätä pökkelön ympärille suojapuustoa
- Huomioi kaikissa metsänhoidon vaiheissa, se tuo jatkuvuutta
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
”Lehtipuupökkelöiden jättäminen ei vie ketään konkurssiin, mutta linnuille niistä voi olla paljon iloa. Vain metsäalan toimijoilla ja metsänomistajilla on näitä keinoja mahdollisuus toteuttaa”
Kokonaisuutena tällekin lystille on laskettu hinta suojakaistoineen ja jättöpuineen joka on pois mo:n pussista. Vähättely ”ettei vie konkurssiin” ei ole oikeinkaan, kun vielä vaan lisää vaaditaan.