”Voidaanko kaataa sinun koivut?”

Hilkka Repo ei ehdi istua edes alas, kun Reetta Koistinen tiedustelee puiden sahauksesta. Annette Kärki ja Minna Leppälä yhtyvät kysymykseen. Repo ottaa avuntarjouksen hymyillen vastaan. Vanhojen sähkölinjojen lähellä olevien pihakoivujen kaadossa apu ei ole pahitteeksi.

Naisten oli tarkoitus olla haastattelupäivänä Koistisen metsissä Juurikkamäessä sahaamassa myrskypuita tai Tuusniemellä hoitamassa nuorta metsää. Tammikuun alun pitkälti yli 30 asteen pakkanen sekä paksu lumivaippa kuitenkin siirsivät metsätyöpäivää tuonnemmas.

”Niin pitkään, kun ei hikoa ihan älyttömästi, pystyy tekemään pakkasellakin. Koneilla tällainen pakkanen alkaa vaikuttamaan metalliin, muoviin ja hydrauliikkaan”, Koistinen toteaa.

Hyisen metsän sijaan tapaamme naisten vanhassa opinahjossa Savon ammattiopistolla Toivalassa Kuopiossa. Samaisessa koulussa naisnelikko on tavannut toisensa ensi kerran vuonna 2021. He opiskelivat opistolla metsätalousyrittäjän ammattitutkinnon ja valmistuivat vuonna 2022. Samalla porukka hitsautui yhteen.

Vuosikurssin naisista muodostui kaikkiaan neljäntoista hengen ryhmä Pöllitytöt. Naiset tapaavat edelleen säännöllisesti ja käyvät hoitamassa kimpassa toistensa metsiä, mutta myös metsäkoulutuksissa, purjehtimassa ja saunailloissa.

Omannäköistä metsien hoitoa

Nauru, hyväntuulisuus ja huumori valtaavat luokkahuoneen, kun naiset muistelevat ja suunnittelevat alkanutta vuotta. Mukana on myös naisten opettaja, metsätalousyrittäjän ammattitutkinnosta vastaava lehtori Jouni Seppänen Savon ammattiopistolta. Hän saa naisporukalta lämpimät halaukset.

Naiset edelleen soittavat opettajalleen pulmatilanteissa. He kiittelevät sitä, ettei Seppänen koskaan opettanut vain yhtä totuutta vaan neuvoi näkemään metsät omien tarpeiden ja arvojen kautta.

”Teillä voi olla joku pyhä kuvio, johon ei kosketa, ja toisella kuviolla harjoitetaan tehokkaampaa metsätaloutta”, Seppänen summaa.

Välillä Seppänen myöntää viettäneensä unettomia öitä Pöllityttöjen vuoksi. Etenkin tutkintoon kuuluva vaativien kaatojen osuus valvotti niin opettajaa kuin oppilaita. Osalla naisista kokemus moottorisahan käsittelystä ennen koulua rajoittui mökkisahan käyttöön. Seppäsen ohjauksella kaikki oppivat hallitsemaan myös järeiden hankalien puiden kaadot.

”Edelleen metsäpäivänä laitamme Jounille kuvan siitä, että ollaan hengissä”, Koistinen paljastaa.

”Ja aina kun teemme jotain, mietimme, mitä Jouni sanoisi tästä”, Kärki jatkaa.

”Ja välillä toteamme, että tätä ei kerrota Jounille”, Leppälä nauraa.

Koulusta eväitä metsänomistajuuteen

Naiset hakivat metsäkouluun eri syistä. Repo halusi auttaa äitiään, joka oli jäänyt isän kuoleman jälkeen yksin metsien hoitajaksi eikä jaksanut. Koulutus antoi eväät vastata maatalousyhtymän metsien hoidosta.

”Isot saappaat sain, mutta kun sanon, että näin tehdään, ei sieltä tule vastaväitteitä”, Repo naurahtaa.

Myös Leppälä oli ottanut enemmän vastuuta suvun metsien hoidosta vanhempien vanhetessa ja haki koulutuksesta varmuutta etenkin moottorisahatöihin. Toistaiseksi metsät ovat vielä vanhempien nimissä, mutta tutkinto auttoi tulevan sukupolvenvaihdoksen suunnittelussa.

Kärki puolestaan haki kouluun yhdessä ystäviensä kanssa, koska tiedossa oli, että hänestä tulisi jossain vaiheessa metsänomistaja. Sukupolvenvaihdoksesta ei vielä vanhempien kanssa ollut koulutuksen alkaessa puhuttu.

”Vasta koulun jälkeen nyt syksyllä tulin metsänomistajaksi, Pöllityttöjen ystävällisellä henkisellä avustuksella”, Kärki hymähtää.

Koistinen on omistanut metsää naisista pisimpään. Koistisen mummo lottosi lapsenlapsensa nimellä ja voitti. Lotosta saaduilla rahoilla mummo osti kolmevuotiaalle Koistiselle metsätilan kotitilan naapurista. Koistinen on varttunut metsässä ja sahan kahvoissa. Koulusta hän päätti lähteä hakemaan eväitä muun muassa myrskypuiden turvalliseen kaatoon.

Vanhanajan talkoohenkeä

Naiset ylistävät yhdessä tekemistä. He sahaavat vaativia piha- ja myrskypuita sekä raivaavat ja istuttavat. Kysymyksiä esitetään, keskustelua käydään ja seuraavista metsätyöpäivistä sovitaan Pöllityttöjen nimeä kantavassa Whatsapp-ryhmässä.

”Tämä on ihanaa, kun ei ole keskinäistä kilpailua tai kateutta vaan voi ajatella, että päivä päivästä voi aina tehdä asioita yhdessä”, Kärki summaa.

Kun paikalle mennään yhdellä tai kahdella autolla, hoituvat metsätyöt sukkelasti. Kyse on myös turvallisuudesta. Yhdessä vaativienkin kohteiden sahaus onnistuu ja apu on aina lähellä, jos jotain sattuu. Viime vuonna metsätöitä tehtiin porukalla runsaat kymmenisen kertaa.

”Olen kotoisin pieneltä kylältä, jossa oli aina talkoita esimerkiksi heinänteon aikaan. Pöllitytöt on samanlaista talkoohenkeä kuin entisaikaan oli. Kun joku pyytää apua, ehdottomasti sitä annetaan”, Koistinen toteaa.

Pöllityttöjen metsäistä arkea voi seurata Instagrammissa #pollitytot.

Pöllityttöjen vinkit

• 1. Perusta metsätinder, etsi metsien hoidosta kiinnostuneita lähialueeltasi ja löydä metsäystäviä.
• 2. Hakeudu koulutukseen. Myös Metsäkeskus järjestää hyviä lyhytkoulutuksia, joissa voi verkostoitua.
• 3. Älä arastele puhua metsästäsi. Voit löytää samanhenkistä seuraa.
• 4. Tarjoamalla ensin muille apua, saat jatkossa apua myös itsellesi.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.