”Tämä oli aikoinaan ihan loputon suo”, muistelee metsänomistaja Juha Jaakkola.

Hän tarkoittaa metsäautotien varressa kasvavaa istutuskuusikkoa. Vielä parikymmentä vuotta sitten paikalla laidunsi kesällä joukko hiehoja – kuten oli laiduntanut jo satakunta vuotta.

”Vanhempani luopuivat elukoista vuonna 2001. Kuuset on istutettu vuonna 2002 tai 2003”, Jaakkola kertoo.

Loputtomalla suolla hän viittaa rehevän kasvupaikan heinäystarpeeseen. Heinän kasvu oli niin kovaa, että kuusentaimikko piti alkuvuosina käydä heinäämässä kolme kertaa kesässä. Silloin teini-ikäisen Jaakkolan ei siis tarvinnut etsiä kesätöitä. Kädet rakoilla hän pohti, että ainoa hyvä puoli tilanteessa oli se, että toisin kuin hiehot kuusentaimet eivät karanneet.

”Hiehoja sai hakea milloin mistäkin. Kerran ne olivat hautausmaalla syömässä kukkia.”

Nyt kuusikko lähentelee ensiharvennusikää. Ensiharvennuksen aika on Jaakkolan mukaan viiden kuuden vuoden kuluttua, kun kuuset täyttävät kuitupuun mitat.

Puukauppaa tasaiseen tahtiin

Hattulassa Kanta-Hämeessä sijaitsevat metsät ovat kulkeneet Jaakkolan suvussa 1800-luvulta. Juha Jaakkolalle ne siirtyivät vuonna 2011 sukutilan sukupolvenvaihdoksen yhteydessä. Valtaosa tilan maista on metsää, peltoa on joitain kymmeniä hehtaareja.

”Muutaman vuoden haistelin, kannattaako maanviljely. Päädyin siihen, että ei kannata ja laitoin pellot vuokralle”, Jaakkola kertoo.

Metsää tilaan kuuluu sen verran, että puukauppaa tulee tehtyä parin kolmen vuoden välein. Tavoitteena on ylläpitää metsissä sellainen ikärakenne, että sekä hoidettavaa että hakattavaa on tasaisin väliajoin.

Istutukset sekä heinän- ja vesakontorjunnan Jaakkola tekee itse, mutta taimikonhoidot ja ensiharvennukset hän teettää metsänhoitoyhdistyksellä.

”Haluaisin tehdä itse enemmän, mutta aikaa on rajallisesti, kun käy päivätöissä.”

Jaakkola työskentelee maahantuontiyrityksen varastopäällikkönä.

Metsänhoitotyöt hän kertoo oppineensa tekemällä. Lapsuudenkodin läheisyydessä sijaitsevissa metsissä tuli käytyä usein isän kanssa, ja isä ja poika myös keskustelivat paljon metsäasioista.

Keväälle luvassa istutusta

Metsätaloutta Jaakkola kertoo harjoittavansa ”rakkaudesta lajiin”. Metsän omistamisen on hänen mielestään oltava taloudellisesti kannattavaa, mutta siitä pitää myös nauttia.

”Jos ajattelee vain taloudellista puolta, ei metsä välttämättä ole se, mihin kannattaa sijoittaa. Metsästä saa paljon muutakin kuin taloudellista tuottoa: rentoutumista, vapautta, polttopuita ja marjoja. Puusaunan voi lämmittää hyvillä mielin, kun oma metsä sitoo enemmän hiilidioksidia kuin puun poltosta syntyy.”

Jaakkola kuuluu paikalliseen hirviporukkaan ja metsästää omilla maillaan myös pienriistaa. Saalista ei tarvitse aina saada, sillä samalla voi tarkkailla, mitä metsälle kuuluu. Mukaan niin metsälle kuin metsänhoitotöihinkin on päässyt myös Jaakkolan nelivuotias poika.

”Viime keväänä teimme yhdessä ensimmäiset istutukset.”

Istutuksia on luvassa myös tälle keväälle. Jaakkola hakkautti juurikäävän vaivaaman kuusikon vuosi sitten talvella, ja nyt suunnitelmissa on istuttaa tilalle koivua.

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 7/2022

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.