Vaasalaista monialayrittäjää Sture Uddia on kutsuttu niin visionääriksi, rohkelikoksi kuin Puuha-Peteksikin. Ehkä tarkimman määritelmän hänestä teki ruotsinkielinen metsälehti Skogsbruket, joka haastattelussaan nimesi hänet ”vasaprofileniksi”.
Käsitettä on vaikea jouhevasti suomentaa, mutta se kertoo, että miltei kaikki Vaasassa tuntevat mustassa nahkaliivissään viihtyvän miehen.
Työnsä ja liiketoimensa Udd on tehnyt näkyväksi Bock’s Cornerissa, Pukinkulmassa, jonka keskus on hänen yhdessä poikansa kanssa suunnittelema Wasa Innovation Center.
Kokonaan puusta tehty rakennus on kannanotto ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja samalla havaintoesimerkki uudenlaisen puurakentamisen tekniikoista – nimensä mukaisesti innovaatioista.
”Tämä on Net Zero -rakennuspaketti: CLT elementtejä ilman eristyksiä ja suunniteltu niin, että elementeistä voi tehdä aikanaan uuden talon ilman purkujätettä. Puurakenteet varastoivat hiiltä, ja energian tuotamme kokonaan suurella aurinkopaneelivoimalaitoksellamme, maalämpö- sekä jäähdytysjärjestelmällä ynnä loput tuulivoimalla”, Udd kertoo.
”Kaikki energia on uusiutuvaa ja fossiilitonta. Lisäksi alueen henkilökunnan ruoka ja juoma valmistetaan saman energiapaketin voimalla. Me länsimaissa olemme päästäneet ilmakehään niin paljon hiilidioksidia viimeisten 70 vuoden aikana, ettei sitä saa enää yhtään lisätä. Siksi tarvitsemme uudenlaista tekniikkaa ja osaamista.”
Hauska esimerkki uudenlaisesta rakentamistavasta ovat rakennuksen pyöreämuotoiset ”barbababa-ikkunat”. CNC-sorvauksella niiden tekeminen ei maksanut enempää kuin nelikulmaistenkaan. Ikkuna-aukosta irrotetuista kappaleista tehtiin vallattoman muotoisia pöydänkansia neuvottelutilaan.
Metsänomistajaksi minuutin harkinnalla
Uddin maailmassa puu on ratkaisu yhtä lailla maailman kuin maaseudun ongelmiin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että hänen metsänomistajauransa alku olisi perustunut kovinkaan syvälliseen visioon tai pohdintaan – päinvastoin.
”Tulin junalla Helsingin rautatieasemalle. Huomasin myyntitiskin, jossa lappilainen kiinteistönvälittäjä Hannu Tervo kaupitteli maatilojen lisämaiksi hankittuja palstoja. Elettiin 1990-lukua, ja pankit halusivat eroon lainoistaan ja vakuuksistaan. Hintapyyntö oli sadan euron luokkaa hehtaarilta. Mietin noin minuutin ja päättelin, että tässä kaupassa ei voi ainakaan hävitä.”
Uddin mukaan erilaisten tuottoprosenttien laskeminen metsähankintojen perusteeksi johtaisi kokonaan toiselle polulle. Pitäisi kuluttaa aikaa tuoton optimointiin, metsätöiden seurantaan, mahdollisiin lannoittamisiin ja ties mihin, ja sittenkin tavoite voisi jäädä saavuttamatta.
”Teen töitä 28 tuntia vuorokaudessa, joten arvostan metsissäni sitä, että niissä ei tarvitse tehdä mitään aikaa vievää, ellei sitten vapaa-ajan kuluttamista. Jos näin voitan jotain, kun mietin metsiin sijoittamista minuutin, on hyöty tuntia kohti valtava.”
Udd antoi välittäjälle pysyvän toimeksiannon ostaa lukuunsa samanlaisia palstoja, kun niitä ilmaantui markkinoille. Ostolaidalla hän pysytteli kymmenisen vuotta, ja nyt hänelle on kertynyt yli 3 000 hehtaarin metsäomaisuus Lapissa.
”Noin puolet siitä on kunnon metsää, lisäksi suuri määrä hyviä rantapalstoja, mutta loput rämeitä”, hän kertoo.
Maailman ja maaseudun pelastus
Udd paljastaa, ettei ole kaikilla tiloillaan edes ehtinyt vierailla.
”En sano, että kaikkien pitäisi toimia näin. On hyvä, että meillä on paljon ihmisiä, jotka hoitavat ahkerasti metsiään. Siitä koituu koko maalle hyötyä. Olen minäkin metsiäni harvennuttanut, mutta sekin onnistuu ilman omaa ajankäyttöä.
Perinteisellä metsäjärjellä on silti vaikea ymmärtää, että menestynyt yrittäjä sijoittaa rahojaan lappilaiseen rämeeseen tai kituliaaseen metsään – vaikka kuinka halvalla saisi.
Perustana on Uddin visio tulevaisuudesta.
”Olen varma, että vielä minun elinaikanani puun arvo tulee kohoamaan voimakkaasti, kun puulle kehitetään uusia, arvokkaita jalostustapoja. Harvennukselta korjatun puun arvo on kolme senttiä kilolta. Parhaimmillaan siitä voidaan jalostaa vaikkapa 30 000 euron kilohintaisia lääkeaineita ja melkein kaikkea muutakin. Ruoan raaka-aineena arvo on ainakin satakertainen.”
Udd muistuttaa, että ensimmäinen puutransistori on luotu ja japanilaiset lähettävät NASA:n kanssa puusatelliitin maata kiertävälle radalle.
Eivätkä pohjoisen rämeetkään eivät jää välttämättä tuottamattomiksi.
”Jo nyt minunkin maillani on vireillä tuulivoimapuistoja, ja pidemmällä aikavälillä myös turpeen ainesosista opitaan varmasti jalostamaan arvokkaita materiaaleja.
Hän harmittelee, ettei nuorille ole osattu havainnollistaa puun tulevaisuuden mahdollisuuksia.
”Tämä olisi erinomainen mahdollisuus maaseudulle, jos siellä varttuvat nuoret osaisivat nähdä puut tulevaisuuden kultakaivoksia eivätkä kolmen sentin kilohintaisina harvennusmetsinä. Silloin puun uudenlaiset hyödyntämistavat voisivat tarjota maaseudulla tilaisuuksia uudenlaiseen yrittäjyyteen jopa kaupunkeja paremmin.”
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Innostava ja kannustava artikkeli puun ja metsän arvaamattomiin mahdollisuuksiin. Tulevaisuus odottaa keksijöitä ja ideoitten toteuttajia.
Puu ja metsät ovat Suomen tulevaisuuden uuden nousun mahdollistaja.
Haluan ostaa hitaasti kasvaneen ja tiukkasyisen puun arvon arvoonsa arvaamattomaan. Nyt tämä arvopuu menee halpana energia- tai kuitupuuna käyttöön, mihin kävisi ”höttöpuukin”.
Kuka käy innovatiiviseen tiukkasyisen puun jalostamiseen?
Arvopuulle on saatava omat markkinansa ja arvonsa mukainen hinta jalostuksen ja jatkojalostuksen kautta. Näin puun arvo kasvaisi huikeasti ja työtä sekä tuloja tulisi monille.
Tarvitaan kekseliäisyyttä ja rohkeutta yrittämiseen riskeineen.