Kuopion maalaiskuntalaisen maatalon pojan uran alku ei antanut viitteitä sen lopullisesta suunnasta. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Kalle Savolainen suuntasi savottahommiin kolmeksi vuodeksi. Tilit eivät varsinaisesti pursuilleet leveydellään, kun nuori mies urakoi Tehdaspuun savotoilla.

”Silloin kuitupuut katkottiin kaksimetrisiksi ja kasattiin kourakasoihin ajouran varteen. Se oli kyllä raskasta työtä.”

Mutta rupeamalla metsurina oli tärkeä panos.

”Kolmessa vuodessa kertyi riittävästi motivaatiota lukea oikeustieteellisen tiedekunnan pääsykokeisiin Helsinkiin.”

Opintojensa rahoittamiseksi Savolainen hankkiutui Kirkkonummelle nuoremman konstaapelin tuuraajaksi. Siihen maailman aikaan kelpoisuudeksi riittivät ylioppilaspaperit ja metsurin hommien vankistamat hartiat.

Jo opiskeluaikaan hän perusti oman yrityksen. Se tarjosi ensin apua vähäisempiin, ja vuosien mittaan merkittävämpiinkin lakiasioihin – Savolainen on muun muassa avustanut Suomen suurimpia kierrätysyrityksiä kuten Kuusakoskea ja Stenaa.

”Esimerkiksi autojen romutussopimukset alkujaan ovat minun käsialaani”, hän mainitsee.

Juristi meni metsäkouluun

Savolainen korostaa tiedon ja kokemuksen merkitystä.

”Sain paperit oikeustieteellisestä, mutta juristiksi ei valmistuta, vaan kokemus karttuu vuosien saatossa. Sama pätee metsäasioissa. Kun tiedon tueksi karttuu kokemusta, muodostuu vähitellen näkemys, jota voi soveltaa ennenkokemattomissakin tilanteissa.”

Tiedon puute on metsänomistuksen pahin ongelma.

”Tärkeintä on osata erottaa oikea tieto suuresta disinformaation tulvasta.”

Metsäoppia Savolainen hankki reilut kymmenen vuotta sitten, kun lakihommat eivät enää edellyttäneet viikoittaisia Helsingin reissuja. Hän hakeutui Toivalan metsäkoulun vuoden mittaiseen metsätalousyrittäjäkoulutukseen.

”Se oli yksi parhaita kursseja, joita olen suorittanut. Innostuin sen aikana tekemään enemmän kirjallisia töitä kuin oikeustieteellisessä aikanani.”

Hän kannustaa kaikki metsänomistajia seuraamaan tiiviisti aikaansa uutta tietotekniikkaa pelkäämättä.

”Eilispäivän tiedoilla tai omilla uskomuksilla ei pitkälle pötkitä.”

Metsässä pienestä alkaen

Metsässä Savolainen on väkertänyt pienestä alkaen.

”Ensimmäisen metsätilini sain yhdeksänvuotiaana, kun olin kylvämässä kulotusalaa. Miehet tekivät kuokalla viiruja, joihin me pikkupojat ripottelimme siemenet.”

Silloin elettiin 1950-luvun loppua, ja tiliä kertyi kaikkiaan 500 vanhaa markkaa. Myöhemmin kylvöala siirtyi Savolaisen omistukseen, ja nyt sama männikkö on harvennettu kolmesti ja lannoitettu pariin kertaan. Kymmenen vuoden kuluttua palstalla on järeää, laadukasta mäntytukkimetsää, jota leimatessa ei tarvitse kuitupuun heikosta hinnasta murehtia.

”Tukin osuus hakkuukertymästä voi parhaimmillaan kohota 95 prosenttiin.”

Suvun metsät hän lunasti itselleen vuonna 1977. Sen jälkeen hän on juristin kiireidensä vastapainoksi aina ehtiessään rientänyt hoitamaan metsiään.

”Minulla on metsäauto lastattuna sahoilla ja muilla tykötarpeilla aina lähtövalmiudessa. Olen puolessa tunnissa omassa metsässäni. Ja vaikka se on vähän kliseemäistä sanoa, niin metsätöiden hienointa antia on nähdä oman työn jälki, kun päätoimenaan siirtelee aanelosia pöydän laidalta toiselle.”

Savolainen on kehittänyt metsätilaansa niin, että jokaiselle kuviolle on metsäautotieltä tai mönkijäuralta enintään 300 metrin kävelymatka. Työ tehostuu, kun aika ei kulu työmaalle tarpomiseen tai taimien kantamiseen.

”Aina kun kaivinkone tekee maanmuokkausta, se tasoittaa mönkijälle kulku-uran kuviolle”, hän neuvoo.

Metsäsuunnitelmia vuodesta 1963

Eikä Savolaisen ole tarvinnut pelkästään silmävaraisesti ihailla kuinka raivaussaha on seestänyt pusikoista kasvuisia taimikoita ja lannoitukset tuuhistaneet kasvatusmetsät hyvään kasvuun.

”Ensimmäinen metsäsuunnitelma valmistui 1963. Silloin puustot olivat harsintahakkuiden hivuttamia ja vuotuinen hehtaarikasvu keskimäärin 3,3 kuutiometriä. Uusimman suunnitelman mukaan metsien vuosikasvu on kivunnut yli seitsemän kuutiometrin hehtaarilla.”

Metsää on reilut pari sataa hehtaaria.

”Tämä on ihan merkittävä perhemetsälö.”

Puuvarantoa on viime vuodet kasvatettu sukupolvenvaihdosta silmällä pitäen.

”Sukupolvenvaihdosta kannattaa suunnitella kymmenen vuotta etukäteen”, kokenut juristi-metsänomistaja neuvoo.

Mutta jos puhutaan vain kuutioista ja euroista, metsän tärkeä hyöty Savolaiselle unohtuu. Mies on vannoutunut hyötyliikkuja.

”En ole ikinä käynyt kuntosalilla – enkä mene. Raivaan ja teen muita metsänhoitotöitä ja ne pitävät minut kunnossa.”

Nyt talvikaudella raivaussahat ovat talviteloilla ja metsäauto pihalla parkissa, mutta onneksi tänä talvena Pohjois-Savossakin on satanut kiitettävästi lunta, joten pihalla on riittänyt puuhaa.

Finnpulp törmäsi kolmeen suureen

Kun kyseessä on pitkän linjan juristi ja kuopiolainen puuntuottaja, on pakko kysyä kommenttia Soisaloon puuhatusta Finnpulpin suuresta sellutehdashankkeesta, jolta korkein hallinto-oikeus eväsi ympäristöluvan – monien mielestä perin kyseenalaisin perustein.

”Kyllä Finnpulp todellisuudessa törmäsi kolmen suuren metsäyhtiön vastustukseen. Ne eivät halunneet uutta kilpailijaa tontilleen. Voi kysyä, olikohan oikeusvarmuus ihan kohdallaan – voidaanko luottaa, että KHO teki päätöksen oikein perustein”, Savolainen miettii.

Hän harmittelee mittavan hankkeen kaatumista. Suurinvestointi olisi tuonut Pohjois-Savoon mittavan tulovirran, ja ehkäpä jopa kuitupuun kantohinnatkin olisivat kääntyneet nousuun.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.