Kahvilaan astuu tyytyväisen oloinen mies. On helmikuun alku, ja maastohiihtäjä Perttu Hyvärinen on juuri palannut Suomeen Italiassa järjestetystä hiihdon maailmancupin osakilpailusta. Hyvärinen sijoittui vapaan hiihtotavan kilpailussa sijalle 17.
”Sijoitus ei ole häävi, mutta tässä vaiheessa olen siihen ihan tyytyväinen. Talvi ei ole ollut helppo. Nyt homma on kuitenkin taas raiteillaan”, hän sanoo.
Hyvärinen on joutunut jättämään tällä kaudella kilpailuja väliin nilkkavamman ja sairastelun takia. Hän myöntää, että paineet ovat nyt kovat.
”Tästä eteenpäin kaiken pitää mennä täydellisesti, jotta MM-kilpailut voivat mennä hyvin. Toisaalta tiedostan, että uraa ei ole kovin paljon jäljellä, joten osaan jo nauttiakin tästä.”
Metsästä vastapainoa
Vastapainoa hiihdolle tuo metsä. Hyvärinen omistaa 30 hehtaaria metsää kotiseudullaan Kuopion Riistavedellä. Lomat kuluvat pitkälti metsätöissä, ja kun kilpailuja jäi tällä kaudella väliin, vei metsässä olo ajatukset pois hiihdosta. Omien metsiensä lisäksi Hyvärinen hoitaa vanhempiensa metsiä.
”Pidän urheilusta taukoa kisakauden jälkeen huhtikuussa ja silloin olen aina raivaamassa. Siinä ei ole mitään järkeä, sillä silloin on usein vielä lunta ja työ on älyttömän raskasta. Yritän tarpoa keväthangella lumikenkien avulla. Toisaalta olen kisakauden jälkeen hyvässä kunnossa ja pystyn tekemään pitkää päivää, ja kesäharjoittelun alkaessa olen metsätöiden ansiosta edelleen yllättävän hyvässä kunnossa.”
Kisa- ja harjoituskaudella Hyvärinen suuntaa metsään usein kävelemään.
”Metsässä kävely on todella hyvää harjoitusta. Varsinkin jos lunta on paljon, tulee otettua pitkiä askelia ja nosteltua jalkoja. Siinä samalla voi tarkkailla eläinten jälkiä ja käydä tarkastamassa riistakamerat.”
Harjoittelun lomassa Hyvärisen on tullut kierrettyä myös satakunta myynnissä olevaa metsätilaa. Se on hänen mukaansa hyvä tapa pysyä perillä metsätilojen arvon kehityksestä.
Teorioista käytäntöön
Metsätöissä Hyvärinen on kulkenut lapsesta asti. Mieluiten hän työskentelee raivaussahan kanssa – osin siksi, että siihen on parhaiten aikaa. Istutusten aikaan harjoittelukausi on yleensä jo alkanut.
”Moottorisahatyön olen jättänyt urheilu-uran ajaksi kokonaan pois. Lisäksi koen, että pottiputkella ja raivaussahalla tehtävistä töistä saa eniten taloudellista hyötyä.”
Metsänomistaja Hyvärinen on ollut kymmenisen vuotta. Hän kertoo haaveilleensa metsänomistamisesta pitkään. Aloitettuaan metsätieteen opiskelut Itä-Suomen yliopistossa vuonna 2012 hän päätti toteuttaa haaveensa.
”Ajattelin, että olisi kiva viedä teorioita käytäntöön omassa metsässä ja ehkä tutkia, löytyisikö sieltä joitain uusia juttuja.”
Ennen ensimmäistä metsäkauppaansa Hyvärinen kierteli useita myynnissä olevia metsätiloja ja teki joitain tarjouksiakin. Ensimmäiset kauppansa hän teki kotitilan lähellä sijaitsevasta sukulaisen omistamasta 20 hehtaarin suuruisesta metsätilasta. Myöhemmin metsäala karttui kymmenellä hehtaarilla, kun viereinenkin metsätila tuli myyntiin.
Taloutta ja suojelua
Metsänsä Hyvärinen haluaa hoitaa itse.
”Metsänhoitotöiden teko konkretisoi metsänomistamista. Kun käy raivatessa metsiään läpi, tietää, missä on kivoja paikkoja ja muistaa, minkä kuusen alle on jättänyt tulentekopuut nuotiota varten.”
Hyvärinen kasvattaa metsiään talousmielessä, mutta metsätilalta löytyy myös suojelukohteita, muun muassa vanhoja metsiä ja majavien patoaman puron ympärysmetsä. Tärkeää on myös ylisukupolvisuus.
”Metsää hoidetaan, ja jossain vaiheessa se siirtyy jonkun muun omistukseen. Omissa metsissäni näkyvät yhä isovanhempieni kädenjäljet. Haluan, että metsä on minun jäljiltäni hyvässä kunnossa.”
Hyvärinen kertoo, että kilpailumatkoilla tulee seurattua, miten metsiä omistetaan ja hoidetaan muualla maailmassa. Silmiinpistävimmät erot liittyvät hänen mukaansa maan pinnanmuotoihin, mutta suomalainen metsä erottuu monista muista myös monimuotoisuudellaan.
Boorilla kasvuvauhtia
Hyvärinen pysäköi auton valtatien varressa olevan koivikon viereen. Koivikko kasvaa kotitilan vanhalla peltomaalla.
”Istutin koivut ukin kanssa, kun olin kuuden vanha. Kolme vuotta sitten oli ensiharvennus. Sitä ei ole enää ihan nuori, kun puut ovat jo tuon kokoisia”, Hyvärinen sanoo.
Lähettyvillä on kolme muutakin koivikkoa, joissa jokaisessa kasvaa eripituinen kuusialikasvos. Hyvärinen on tehnyt niissä viime vuosina ennakkoraivauksia ensiharvennuksia varten. Hän toivoo, että harvennukset voidaan tehdä niin, että kuusialikasvos säilyy.
Hyvärinen aikoo levittää koivikoihin kuusialikasvoksen takia myös booria, sillä kuuset kärsivät alueella usein boorinpuutoksesta. Boorilannoituksen saa myös koivikoiden läheisyydessä oleva muutama vuosi sitten istutettu kuusentaimikko.
”Taimikko oli ennen taimikonraivausta ihan järkyttävä viidakko. Ajattelin kokeilla, saisiko kuuset kasvamaan boorilannoituksen avulla niin nopeasti vesakon yli, että yhden taimikonraivauskerran voisi jättää väliin.”
Boorin levittää Silvadrones-yhtiö, joka tekee boorilannoituksia droonipalveluna. Hyvärinen liittyi yhtiön osakkaaksi tämän vuoden alusta.
Tulevaisuus avoin
Hiihtouransa Hyvärinen suunnittelee lopettavansa vuonna 2026 järjestettävien talviolympialaisten jälkeen. Se, mitä sen jälkeen tapahtuu, on vielä auki. Toiveissa on, että metsä työllistäisi tulevaisuudessa ainakin osittain.
Siitä Hyvärinen on tyytyväinen, että rohkeni ryhtyä metsänomistajaksi nuorena.
”Olen sen ikäinen, että ehdin nähdä, miten itse istutettu puu kasvaa. Myöhemmin voi muistella, millaisia päätöksiä aikoinaan teki ja arvioida, miten ne ovat vaikuttaneet metsän kasvuun.”
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Tsemppiä Pertulle MM- savotalle !