”Nämä ensimmäiset koivulle istutetut kuviot ovat tukkimitassa ja valmiita myytäväksi noin kahdenkymmenen vuoden kuluttua, 50 vuoden iässä”, Veikko Karhulahti, 68, arvioi.

Kävelemme tuoreessa kangasmetsässä Kiikan Vehkakorven kylässä nykyisessä Sastamalassa.

Iso osa Karhulahden omistamasta palstasta on uudistettu 20–30 viime vuoden aikana. Kahdella kuviolla ensiharvennetun koivikon alta nousee luontaisesti kuusi, joka näyttää kirivän koivuja uhkaavasti kiinni.

”Kun koivut poistetaan, Kehittyykö tähän vielä kunnollinen kuusikko vai kärsivätkö kuuset hakkuussa liiaksi?”

Karhulahti on aina ollut kiinnostunut metsästä, joka tuli tutuksi jo kotitilalla Punkalaitumella. Metsänomistaja hänestä tuli koulupoikana 1960-luvulla, kun hän sai 17 hehtaarin metsäpalstan puolittaisena lahjana isoisältään – saman, jossa nyt olemme.

”Ensimmäiset metsäkaupat tein opiskeluaikanani. Metsänhoitotyöt ja suunnittelun olen ulkoistanut oikeille ammattilaisille, mutta minulla on aina oma näkemys kullekin metsäkuviolle tehtävästä toimenpiteestä”, metsänhoitajan koulutuksen saanut Karhulahti sanoo.

Nuori koivikko tuottamaan

Pellolle laskeutuvassa loivassa rinteessä kasvavasta 2,5 hehtaarin koivukuviosta Karhulahti päätti tehdä koealan, johon istutetaan ensi keväänä pakuria. Nyt 20-vuotiaan koivikon paikalla oli ylikypsäksi päässyt kuusikko, josta lähti puuta liki 400 kuutiota hehtaarilta.

Valikoitujen koivujen kylkiin isketään keväällä mahlan irtoamisen päätyttyä neljä pakuritappia 40 sentin välein, samalle kyljelle. Karhulahti aikoo itse olla mukana merkitsemässä pakurille sopivia puita, joista ei tulisi hyvälaatuista tukkia.

”Kuviolla on nyt noin 1 500 puuta hehtaarilla. Kolmasosaan istutetaan pakuri, ja yksi kolmannes poistetaan samalla toteutettavassa ensiharvennuksessa. Loput jäävät kasvamaan tukkipuuksi.”

Karhulahti on tehnyt sopimuksen Kääpä Forestin kanssa. Yhtiö on sitoutunut ostamaan vaikka kaiken arviolta 8–10 vuoden kuluttua kerättävästä pakurisadosta.

”Laskennallinen tuotto hehtaarilta kymmenen vuoden kuluttua on sovitulla hinnalla noin 26 000 euroa, jos kaikki menee suunnitellusti. Ajattelin tosin sitoa vain puolet tulevasta sadosta sovittuun 35 euron kilohintaan. Loput sadosta jätän markkinoiden armoille.”

Tavoitteena on kerätä koivikosta kaksi pakurisatoa, tarvittaessa osa lähtee tuolloin energiapuuksi. Lopulta pakurikoivut ovat luultavasti lahonneet niin paljon, että niistä tulee metsään rutkasti lahopuuta.

Jos mahdollista, Karhulahti aikoo tiristää viimeiset mehut lahoista koivuista istuttamalla niihin lopulta lääkeaineena tunnettua lakkakääpää.

Karhulahti aloitti työuransa 1980-luvun alussa juuri perustetussa ympäristöministeriössä ja oli lyhyen rupeaman virkamiehenä myös Metsähallituksessa. Sieltä hän ajautui pankkiuralle edeten Turun seudun osuuspankin yksityispankin johtajaksi.

”Kun jäin eläkkeelle, Turun OP Privaten hallinnoitavat varat olivat 1,2 miljardia euroa.”

Eläkepäiviä Karhulahti malttoi viettää puoli vuotta. Nyt hän tekee Turun sijoitushallinta -nimisen yrityksen kautta asiakkailleen muun muassa sijoituspalveluiden kilpailutusta ja valvontaa.

Metsäsijoittamisen pariin hän ajautui juuri varainhoitotyön kautta. Moni osakesijoituksia miettivä asiakas omisti metsää tai halusi ostaa sitä lisää, ja Turun OP:ssä juuri Karhulahti toimi usein metsäpalstojen arvonmäärittäjänä.

Työn ohessa Karhulahti alkoi ostaa metsää myös itselleen. Enimmillään hänellä oli suorassa omistuksessa reilut 200 hehtaaria metsää, nyt noin 100.

”Olen liittänyt viime vuosina Itä- ja Pohjois-Suomessa sijaitsevia palstoja alueilla toimiviin yhteismetsiin. Olen nyt viiden eri yhteismetsän osakas.”

Yhteismetsistä innostunut Karhulahti on itse ollut mukana käynnistämässä valtakunnallisesti toimivaa Metsänhaltijan yhteismetsää, jossa mukana on myös Suomen Sijoitusmetsät.

Metsän hinta karkasi

Karhulahden sijoituksista valtaosa on osakemarkkinoilla, mutta metsää hän pitää salkun vakauttajana.

”Lopetin metsäpalstojen oston jo vuosia sitten hintatason noustessa liian korkeaksi. Sen jälkeen hinnat tosin nousivat vielä kymmeniä prosentteja.”

Hintoja kirittivät Karhulahden mukaan etenkin ostolaidalla olleet metsärahastot. Hintahuippu saavutettiin alkuvuodesta 2023, ja nyt hinnat ovat jo kääntyneet laskuun. Sijoitukset rahastoihin ovat hiipuneet ja niiden tekemät ostot lakanneet. Kokenut varainhoitaja Karhulahti penää rahastoilta ennen kaikkea avoimuutta arvonmäärityksen käytäntöihin.

Karhulahti tekee paluun metsäkaupoille, kunhan hinnat jonkin verran laskevat.

Omilla metsillään Karhulahti on päässyt arvonnousu huomioiden jopa 10 prosentin tuottoon, ja nykyisellä korkotasolla tuottovaatimus on hänen mielestään vähintään viisi prosenttia.

Juuri nyt kokenutta metsäsijoittajaa ilahduttaa hurjasti noussut energiapuun hinta. Yhdessä veljensä kanssa omistamaltaan toiselta palstalta Punkalaitumelta energiapuusta maksettiin 30 euroa kuutiolta, vaikka kyseessä oli pystykauppa.

”Tilastot vääristävät energiapuun hintaa pahasti, niiden mukaan puusta maksetaan alle 20 euroa kuutiolta. Todellisuus on toista.”

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.