Isot lehmukset kielivät Pukarajärven rantametsän rehevyydestä Äänekosken Sumiaisissa. Markku Savolaisen isoisä on Rantalan talon pihapiiriin lehmukset aikoinaan istuttanut, nyt ne kurottelevat kostean kesän ansiosta erinomaisesti heinää kasvavan pellon ylle ilta-auringossa.

Savolainen johdattaa vieraan rantametsään, josta paljastuu kirjaimellisesti oikea jättiyllätys.

”Tämä kuusi rauhoitettiin muistini mukaan jo 1960-luvulla, jolloin sen tilavuudeksi oli arvioitu kahdeksan kuutiometriä. Luulen, että tämä voi nykyään olla yksi Suomen suurimpia kuusia”, Savolainen arvelee.

Joudumme toteamaan, että kahden miehen kädet eivät mitenkään yllä kuusen ympäri. Lähes tasapaksuna pötkönä ainakin kymmeneen metriin jatkuvan puun tilavuus alkaa kiehtoa toden teolla. Liekö kyseessä tilavuudeltaan jopa Suomen suurin kuusi?

Savolainen hakee autoltaan rullamitan, jollainen leipätyönään kirvesmiehen töitä tekevän isännän menopelistä löytyy helposti. Puun ympärysmitaksi rinnankorkeudelta saamme noin 3,5 metriä.

Matematiikan perusteiden pikakertauksen jälkeen päädymme siihen, että metrin pätkä puusta on tilavuudeltaan lähes yhden kuutiometrin. Siispä jo rungon ensimmäisestä kymmenestä metristä kuutioita kertyisi täydet kymmenen. Rinteessä metsän keskellä kasvavan jättiläisen pituutta on vaikea arvioida, mutta päättelemme latvuksen kurottelevan noin 25 metrin korkeudessa.

Luonnonvarakeskuksen asiantuntija Esko Oksa kertoo myöhemmin, että Suomen suurin tunnettu kuusi löytyy Mäntyharjulta. Sen tilavuudeksi oli vuonna 2017 mitattu 14,93 kuutiota. Pukaran jättikuusi haastanee siis totta tosiaan Mäntyharjun lajitoverinsa tiukkaan kisaan Suomen suurimman kuusen tittelistä.

Risusavotoista tukkimetsiin

Savolaisen esi-isä Pekka Savolainen saapui Sumiaisten kirkolle, joka nykyisin on osa Äänekoskea, jo vuonna 1636. Pekka Savolaisen omistuksessa oli 2 000 hehtaarin tila, joka ylettyi aina Konneveden rajoille Pukarajärven rantamille saakka.

Kaksitoista sukupolvea myöhemmin järven rantaa asuttaa Markku Savolainen. Hän sai isänsä mukaan nimetyn Perttilän tilan nimiinsä pari vuotta vanhemman Eero-veljensä kanssa jo kymmenvuotiaana vuonna 1970.

”Isä loukkaantui aika pahasti työtapaturmassa ja tila siirtyi meidän nimiimme. Äiti hoiti navetassa lehmiä ja me pojat teimme jo pienestä pitäen metsätöitä. Varsinaisesti olemme olleet vastuussa tilasta täysi-ikäisiksi tultuamme”, Markku Savolainen kertoo.

Veljekset saivat hoitoonsa 51 hehtaaria 1960-luvulla hakattuja nuoria metsiä, joissa ei juuri tukkipuuta kasvanut. Savolainen muistelee, että 1970-luvun lopulla tilalla oli puustoa noin 2 000 kuutiota. Vuodelta 1987 löytyy faktatietoakin, kun silloisen metsäsuunnitelman mukaan puustoa oli 3 354 kuutiota.

”Nyt Metsään.fi-palvelun mukaan puustoa on yli 7 000 kuutiota, ja vuosien varrella tuhansia kuutioita on hakattukin. Uusin suunnitelma ehdottaa seuraavalle kymmenvuotiskaudelle jopa 3 700 kuution päätehakkuita.”

Nykyisin veljesten omistuksessa on myös vuonna 1801 perustettu Rantalan tila, josta Savolaisten kotitila on aikoinaan lohkottu. Yhteensä metsäpinta-alaa on sen myötä tasan sata hehtaaria.

”Nuorista metsistä ei ole suuria tuloja ollut, mutta ei ole ollut kulujakaan. Toimeentulo on tullut maanviljelystä ja tilan ulkopuolisista töistä. Vuodesta 1980 vuoteen 2010 saakka pidimme myös porsitussikalaa.”

Työllistävä vaikutus metsillä on kuitenkin ollut. Savolainen arvioi, että omatoimisesti metsistä on hakattu sahapelillä jo kymmenen tuhatta kuutiota puuta.

”Olemme tehneet hankintakauppoja joka vuosi. Minä olen hakannut ja Eero on ajanut puut maataloustraktorilla.”

Veljesten talot lämpiävät luonnollisesti puilla. Rakennuspuuta on sahuutettu tarpeen mukaan.

Uudistamista pala kerrallaan

Savolaisten metsämaat ovat lähes kauttaaltaan reheviä. Metsämaan ravinteisuudesta kielivää käenkaalta löytyy puulajista riippumatta lähes joka kuviolta. Kaikkialla metsän kasvu ei silti ole niin hyvää, kuin puuston ikärakenne ja maapohja antaisivat olettaa.

”Monella kuviolla maa on tiukkaa savimaata, jolla puu ei välttämättä kasva enää vanhempana hyvin. Myös märkyys vaivaa paikoitellen.”

Metsiä uudistetaan heikoimmin kasvavista kuusikoista alkaen pieni pala kerrallaan.

”Ajatuksena on ollut, että näin myös metsän ikärakennetta tulee oikaistua vähin erin, sillä nuoria taimikoita ei tiloilla nykyisin juuri ole.”

Metsiin on tehty viime vuosina noin puolen hehtaarin ja sitä pienempiä avohakkuita.

”Mielestäni metsän monimuotoisuus lisääntyy tällä tavoin, eikä kerralla tule isoja alueita uudistamis- ja taimikonhoitotöitä. Olemme istuttaneet ja kylväneet aukot, mutta luontaistakin taimiainesta hyödynnetään, sillä etenkin kuusi uudistuu näillä mailla luontaisesti hyvin.”

Puuston kasvun hidastumisen ohella paikalliset myrskytuhot ovat avittaneet pienaukkojen paikkojen valinnassa.

”Osa aukoista on tehty kohtiin, joista myrskyt ovat jo kaataneet puita. Kun reunoille syntyy luontaisia taimia, niin aukkoja voi vähitellen laajentaa.”

Koivu kuusen kasvattaa

Luontaisesti syntyneille metsille on ollut ominaista, että niissä on kasvanut paljon koivua. Savolaisten hankintahakkuista on kertynyt ylivoimaisesti eniten koivukuitupuuta ja polttopuuta.

”Monelle kuviolle kuusikko on syntynyt koivujen alle. Olemme tehneet paljon hakkuita, joissa koivuylispuut on poistettu, jotta kuuset saavat kasvutilaa.”

Savolainen sanoo huomanneensa, että kuusen kasvu pääsee usein parhaiten vauhtiin nimenomaan koivikon alla.

”Tämänkin alavalla paikalla varttuvan viljelykuusikon kasvu piristyi vasta siinä vaiheessa, kun päästimme koivut venymään kuusen taimien päälle. Metsäkeskuksen neuvoja totesi jossain vaiheessa, että savisilla mailla koivu auttaa kuusta kasvamaan”, Savolainen sanoo esitellessään pellonlaitakuusikkoa.

Hyvä esimerkki puuston valtavasta kasvusta on kuvio, josta Savolaiset hakkasivat 1980-luvulla kaiken ainespuukokoisen puun pois.

”Alue oli tarkoitus tehdä pelloksi, mutta se osoittautui liian kiviseksi. Nyt tässä kasvaa jo tukkikokoinen metsä, johon on suunnitelmassa esitetty päätehakkuuta.”

Savolainen aikoo kokeilla paikalla kuitenkin jatkuvaa kasvatusta, sillä kuusentaimia on syntynyt paljon luontaisesti. Jatkuvan kasvatuksen toivotaan tuovan metsästä myös tasaisempaa tuloa.

Metsälain uudistusta, joka mahdollistaa aiempaa joustavammin erilaiset uudistamismenetelmät, Savolainen pitää ehdottoman hyvänä asiana. Tiukan valvonnan ajat ovat vielä muistissa.

”Nuoruudesta muistan, kun metsäneuvoja käski täydennysistuttamaan mielestään harvaksi jääneen taimikon. Reilun kymmenen vuoden päästä sama neuvoja tuli katsomaan metsää ja käski raivata isompien puiden alta pienet puut pois, eli samat taimet, jotka hän vuosikymmen aiemmin oli käskenyt istuttaa.”

Puulla parempiin päiviin

Vaikka puun hinta ja hankintatyön arvo ovat nykypäivänä alhaisella tasolla, näkee Savolainen metsien tuoneen Sumiaisiin tarvittavaa työtä ja toimeentuloa.

”Tältäkin tilalta löytyy vanhoja kauppakirjoja 1800-luvun lopulta, kun ensimmäisiä puukauppoja on tehty ja puut uitettu Säynätsaloon saakka. Aiempaan kaskeamiseen ja tervanpolttoon perustuneeseen metsien käyttöön verrattuna puukaupat toivat tuolloin uudenlaista ostovoimaa alueelle.”

Myöhemminkin Sumiainen on tunnettu erinomaisista tukkimetsistään. 1980-luvulla pitäjän päätehakkuukypsien metsien osuus oli Keski-Suomen suurimpia.

”Sumiaisten metsänhoitoyhdistys oli aktiivinen metsien hoidossa ja isot metsätilat pitkään sitoutuneita yhdistyksen toimintaan.”

Savolainen vaikutti itse yhdistyksen hallituksessa parin vuosikymmenen ajan. Nykyisin Sumiaisten metsänhoitoyhdistys on osa isoa Keski-Suomen yhdistystä.

”Nykypäivänä metsänomistajan edunvalvonta on vaikea kysymys. Erilaisia palveluita on tarjolla paljon, mutta voidaan kysyä, onko aitoa kilpailua toimijoiden välillä olemassa?”

Toimiessaan yhdistyksen hallinnossa Savolainen joutui osallistumaan monenlaisiin puukaupan kilpailutukseen liittyviin tapauksiin. Tarinoita riittäisi helposti koko illaksi.

”Mutta näitä ei parane kyllä vielä lehteen kirjoittaa.”

Savolaisen vinkit metsänhoitoon

• Koivuylispuustoa on järkevää hyödyntää kuusikon kasvatuksessa.
• Luontaista uudistamista kannattaa käyttää sille sopivissa paikoissa.
• Uudistushakkuut pienehköinä kuvioina tasaavat hakkuutuloja ja uudistamistöitä pidemmälle jaksolle.

Markku Savolainen

• omistaa noin 100 hehtaaria metsää yhtymänä yhdessä Eero-veljensä kanssa
• 60-vuotias
• Sumiaisten metsänhoitoyhdistyksen hallituksessa 1988–2008
• perheeseen kuuluu vaimo ja kaksi aikuista lasta
• kiinnostunut oman kotiseudun historiasta

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.