Tämä on Perintö – eli helsinkiläisen metsistä täysin tietämättömän kulttuuritoimittajan yritys päättää, ruvetako metsänomistajaksi isiensä maille Kainuuseen vai ei.”

Näin pohtii tulevaa metsänomistajuuttaan Ylen toimittaja Sari Möttönen tuoreessa radio-ohjelmassaan Perintö – isien metsät tytärten käsissä. Hänelle, kuten suurelle osalle suomalaisista, on tulossa metsää perintönä.

Toistaiseksi suvun metsiä Jaalangassa Kaihlasten kylällä hoitaa Möttösen innokas 80-vuotias isä, eläköitynyt metsätalousinsinööri. Ruuhkavuosia elävä toimittaja ei ollut aikaisemmin miettinyt metsiä sen kummemmin. Isä huolehtii, ei koske minua, Möttönen tunnustaa ajatelleensa. Toimittajan äidin muutama vuosi takaperin esittämät sanat kuitenkin pysäyttivät. Äiti oli kertonut isän miettineen, mitä Möttönen ja tämän veli ajattelisivat metsästä ja sen omistamisesta.

”Ensireaktio oli varmaan, että voi ei! Nyt minun pitäisi perehtyä tällaiseen asiaan ja olla tästä jotain mieltä”, Möttönen muistelee.

Haluaisiko hän omistaa metsää ja mitä se edes tarkoittaa, toimittaja kysyi itseltään. Radiosarja aiheesta muotoutui, kun Möttönen ymmärsi, että hänen tilanteensa edustaa jotain, mitä yhteiskunnassa tällä hetkellä tapahtuu. Metsätilojen omistus siirtyy vähitellen kaupunkilaisille, ja yhä useammin metsän perii keskiluokkainen koulutettu nainen. Juuri sellainen kuin Möttönen.

Ensimmäistä kertaa metsään

Helsingissä sataa rännän sekaista vettä ja huhtikuinen sää muistuttaa enemmän syyskuuta. Tuuli tuivertaa niin, että pipo meinaa nousta ilmaan. Möttönen astuu ulos työpaikkansa Yleisradion Luovan talon ovista ja ottaa maskin pois kasvoiltaan. Mukanaan hänellä on vihreälle pahville puuvärein piirretty kuva kuusikosta. Koska emme suuren välimatkan vuoksi päässeet tutustumaan perintömetsään, olin pyytänyt nähdä metsästä valokuvan. Kuvaa ei löytynyt, mutta toimittaja piirsi poikansa kanssa suvun metsän.

”Neljä erikokoista kuusta ilmentävät neljää sukupolvea”, Möttönen kertoo.

Piirustuksen sorjimmat kuuset kuvaavat toimittajaa itseään ja hänen poikaansa. Jykevimmät puut edustavat Möttösen isää ja tämän vanhempia.

Isovanhemmat raivasivat sotien jälkeen asuintilan keskelle Jaalangan korpea ja hankkivat metsästä elantonsa. Siellä myös Möttösen isä on nuoresta pitäen kasvanut metsätöihin.

Möttöselle suvun metsä on jäänyt etäisemmäksi.

”Jalkauduin metsään ensimmäisen kerran sarjan aikaan. Voi olla, että joskus lapsena olen siellä ollut, mutta tämä oli ihan eka kerta, kun tietoisesti menin sinne katsomaan, minkälaista siellä on.”

Isän tarina

Möttönen on tehnyt Yleisradiolla toimittajan töitä runsaat kaksikymmentä vuotta. Aikaisemmin hän on keskittynyt pääasiassa kulttuuriin ja taiteeseen, nyt hän pureutui radiosarjassaan ensimmäistä kertaa suomalaisiin metsiin. Samalla toimittajalle paljastui, että hänen käsityksensä kotimaan metsistä oli ollut fiktiivinen.

”Jostain syystä minun yleissivistykseeni ei kuulunut se, että suomalainen metsä on pääasiassa talousmetsää. Se liittyy varmaan siihen, että se metsä, missä minä kaupunkilaisena olen viettänyt aikaa, on ollut esimerkiksi Nuuksio tai Sipoonkorpi”, Möttönen pohtii.

Sarjaa tehdessä kävi selväksi, että merkittävää osaa Suomen metsistä kasvatetaan raaka-aineeksi metsäteollisuudelle. Myös suvun metsä on nimenomaan talousmetsä.

Möttönen pohti etukäteen, minkälainen tuleva perintömetsä olisi. Hän arveli puiden olevan lyhyempiä, koska metsä sijaitsi pohjoisempana. Mielessään hän toivoi, että siellä kuitenkin kasvaisi isoja puita auratun aukean sijaan.

Kun Möttönen lopulta matkusti poikansa kanssa isänsä luo ja kolme sukupolvea jalkautuivat yhtä aikaa suvun metsään, kokemus oli hieno. Isä esitteli pääasiassa soistuneessa korvessa ja rämeessä kasvavaa metsää, mutta Möttönen ei osannut tuijottaa puita ja niiden mahdollista taloudellista arvoa.

”Ymmärsin, että se paikka ei ole metsä vain siinä mielessä, että siinä olisi kyse vain niistä puista, joita siellä kasvaa, vaan se paikka on isäni tarina.”

Metsäretkellä isä kertoi muistojaan, missä hän oli koiransa kanssa yöpynyt, missä lehmät laidunsivat ja missä ansa oli. Möttösen poika puolestaan laski hyttysiä. Äänessä olivat kolme sukupolvea, ja neljännen edesmenneen sukupolvenkin Möttönen aisti vahvasti metsässä.

”Siitä jäi todella kiitollinen tunne. Se metsä on antanut paljon ja ollut tosi tärkeä.”

Muutakin kuin talousmetsä

Toimittajan työssä Sari Möttönen nauttii siitä, että hän saa tavata ihmisiä, joita ei muuten kohtaisi, ja nähdä asioita, joihin ei muuten tutustuisi. Tällä kertaa häntä hieman jännittää. Radiosarja metsäperinnöstä on johtanut kollegan, Metsälehden toimittajan tapaamiseen.

Möttönen esittelee meille työhuoneensa Yleisradion tiloissa. Ruskean sohvan kulmasta löytyy vielä radiosarjaa varten hankittua arkistoimatonta kirjallisuutta, kuten kirja Metsä meidän jälkeemme, sekä keltainen villasukkapari.

Tässä huoneessa taustamusiikin soidessa Möttönen on työstänyt sarjaansa metsäperinnöstä. Siihen materiaalia ja haastateltavia on haettu lukuisista tapaamisista, puheluista sekä kursseilta. Möttönen esimerkiksi osallistui Metsäkeskuksen uusille metsänomistajille tarkoitetulle starttikurssille.

”Se oli mahtava näky, kun astuin kurssille. Sali oli ainakin puolillaan kaltaisiani kaupunkilaisia naisia, nuorempia ja vanhempia, jotka olivat ihan samassa tilanteessa”, Möttönen kertoo.

Kurssilla hän tutustui näihin naisiin. He päästivät hänet metsiinsä ja jakoivat ajatuksiaan metsänomistamisesta. Kävi ilmi, että Möttösen tapaan moni kaipasi tietoa – mitä metsällä pitää tehdä, vai pitääkö – ja haki valtavasta metsätiedon määrästä itselleen sopivaa tapaa omistaa metsää.

”Senkaltainen olo tulee, että metsän omistaminen tarkoittaa, että harjoitetaan metsätaloutta. Luontevasti ajatellaan, että ne asiat kuuluvat yhteen”, Möttönen pohtii.

Toimittaja kuitenkin näkee metsillä metsätalouden ohella myös muun muassa historiallisen, ekologisen ja esteettisen merkityksen.

”Se tekee minulle tästä metsäasiasta vaikean, koska yritän katsoa sitä ja olen tietoinen kaikista eri näkökulmista, jotka tavallaan lyövät toisiaan poskille.”

Kaipaus järkevään keskusteluun

”On se nyt suht perseestä, että mun pitäis tietää, mitä minä mun metsilläni teen, jos asiantuntijatkin ovat erimielisiä tai jopa ihan pihalla siitä, mitä pitäisi tehdä.”

Näillä sanoilla Möttönen tuskastelee radiosarjassaan päätöksen tekemisen vaikeutta. Tehokkaaseen metsänkasvatukseen löytyy tutkittua tietoa, opastavia tahoja ja valtion tukea, mutta muunlaiseen metsän käyttöön sitä on rajatummin tarjolla. Kuitenkin 2000-luvulla metsä voi merkitä metsänomistajalle muutakin kuin raaka-aineresurssia. Kärjistyneessä metsäkeskustelussa väännetään kättä talouden, ilmastonmuutoksen, lajikadon ja hiilinielujen välillä.

”Asioista tulee helposti sellaisia, että tämä on oikein ja tämä on väärin, tämä on hyvä, tämä on huono. Moni haastattelemistani naisista sanoi kaipaavansa järkevää keskustelua.”

Kun tietotulva uhkasi hukuttaa, Möttönen sai uskoa kurssilla tapaamiltaan naisilta. He olivat Möttösen kaltaisia koulutettuja naisia, jotka eivät aikaisemmin tienneet metsistä mitään. Nyt he kuitenkin olivat metsissään ja tekivät päätöksiä.

”Ajatus, että selviääkö tästä. Ja sitten näkee, että selviää.”

Metsälle ansaittu lepo

Pohtiessaan metsänomistajuutta ja etsiessään itselleen sopivaa tapaa omistaa metsää Möttöselle kävi selväksi, että hänestä ei olisi perinteisen metsätalouden harjoittajaksi. Helppoa päätöksen teko ei ollut. Toimittaja jopa soitti päätöksentekoa tutkivalle psykologille ja halusi ymmärtää, miten tällaisesta merkittävästä asiasta on mahdollista päättää.

Lopulliseen päätökseen vaikutti moni asia, kuten elämäntilanne.

”Oman elämän pyörittäminen ei tarvitse sitä, että metsästä tulisi tuloja. En ihan tiedä, miksi minä harjoittaisin tehokasta metsätaloutta”, Möttönen pohtii.

Varma päätöksestään hän ei ole, mutta tällä hetkellä Möttönen haluaa auttaa metsää palautumaan lähemmäksi luonnontilaista metsää. Antaa puulle sen toisen elämän, joka talousmetsien puilla jää elämättä: kuoleman jälkeisen elämän.

”Meidän metsä on antanut edellisille sukupolville paitsi kodin myös toimeentulon. Ja sen ansiosta minä olen nyt elämässäni tässä tilanteessa, että en sitä enää tarvitse. Minä voin antaa sen levätä.”

Sari Möttösen radiosarja Perintö ­– isien metsät tytärten käsissä on kuunneltavissa Yle Areenassa.

SARI MÖTTÖNEN

• Ylen toimittaja ja ohjaaja
• Valmistunut filosofian maisteriksi Jyväskylän yliopistosta 2003.
• Syntyjään oululainen, asuu Helsingissä
• Perheeseen kuuluu mies ja poika
• Harrastaa filmivalokuvausta ja viljelypalstan viljelyä

Korjattu! Möttösen isän koulutus on metsätalousinsinööri.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.