Helsinkiläinen Olavi Lyly näyttää silmin nähden tyytyväiseltä. Pian 20-vuotias luontaisesti syntynyt rauduskoivikko on varttunut vauhdilla, eikä hirven kaluamia puita tai aukkoja näy. Tätä voi pitää pienenä ihmeenä, sillä metsätila sijaitsee Lapinjärvellä, missä on yksi Suomen tiheimmistä hirvikannoista. Tästä huolimatta Lindkosken kylällä männyn ja koivun taimikot ovat säästyneet eikä hirvituhokorvauksia ole tarvinnut hakea.

Metsänomistaja tietää syynkin. Kylän metsästysseura on aktiivinen ja siinä on mukana sekä kyläläisiä isäntiä poikineen että metsänomistajia. Myös Lyly liittyi seuraan heti ostettuaan metsän 1990-luvun lopulla. Siitä lähtien hän on ajanut kotoaan Helsingistä Lapinjärvelle jahtikaudella kolmesti viikossa metsästämään ja pilkkomaan lihoja. Aktiivinen metsästys ja luontaisesti uudistettu koivu näyttävät olevan toimiva yhdistelmä.

”Tämä on vankka osoitus, että rauduskoivulle voi uudistaa, kun sen tekee luontaisesti”, Lyly toteaa.

Luontaisesti syntyneessä taimikossa on särkymävaraa. Alkuun hirvet söivät tietyt koivut vuodesta toiseen. Nyt puut ovat kasvaneet hirvivaaran ohi, ja toissa keväänä maahan sai kaataa hirvien suosimat puut.

Työtä luontaisesti uudistuneen metsän raivuu on vaatinut. Lyly on harventanut taimikkoa joka toinen vuosi kohti tavoitetiheyttä. Edelleen aikanaan laikutettuun maahan uudistunut koivikko on paikoin tiheää.

”Tulen tänne uudelleen heti, kun ehdin. Se on täsmähoitoa tästä eteenpäin.”

Surullinen näky

Lindkosken kylän lähimetsät ovat reheviä ja monin paikoin savipohjaisia. Lehtomaisilla ja tuoreilla kankailla kasvu on hurjaa, mutta metsän alkumetrit vaativat runsaasti työtä.

Pidennetty kiertoaika houkuttelisi Lylyä, sillä hän ei enää kaipaisi ylimääräisiä raivuuhommia. Myös luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen mietityttää eläkkeelle jäänyttä biologia ja metsänhoitajaa. Pidennetty kiertoaika olisi palvelus luonnolle. Hyvästä tahdosta huolimatta puiden kasvatusta ei aina ole mahdollista jatkaa.

Lyly johdattaa meidät taukotuvan läheiseen kuusikkoon ja näyttää, miksi toimet luonnon hyväksi eivät aina onnistu. Kuusikon lomassa komeilee seitsemän metriä korkea sammaleen peittämä siirtolohkare.

Saksanmetsästysterrieri Herra Papu juoksee edeltä tarkastamaan, löytyikö kiven kolosta siellä majaillut supi. Tällä kertaa supimetsällä kunnostautunut terrieri jää saaliitta.

Näky on jylhä, mutta samaan aikaan aavistuksen surullinen. Alueella ongelmaksi asti jylläävä juurikääpä on tappanut ympäröiviä kuusia pystyyn. Juurikäävän heikentämät puut ovat myös kelvanneet kirjanpainajille ja paikoin kuusten rungoista irtoaa kuori.

”Olisin säästänyt metsän siirtolohkareen takia. Sieltä olisi omat tuhkat ripoteltu alas. Nyt olen vakavasti harkinnut tämän uudistamista”, Lyly harmittelee.

Raivuu ilmojen kylmettyä

Juurikääpä vaikuttaa myös raivuusuunnitelmiin. Jatkossa Lyly aikoo turvautua havupuutaimikoiden raivuussa ulkopuoliseen apuun. Pakkasia ja juurikäävän itiöinnin loppumista saa nykyään odottaa pitkälle syksyyn. Kun raivaus lopulta turvallisesti onnistuisi, on päivä jo turhan lyhyt etämetsänomistajan ryhtyä hommiin.

”Jos matkaan menee tunti per sivu, ei saa tulosta aikaan.”

Raivattavaa on luvassa myös kaarnakuoriaisten jäljiltä. Toissa vuonna harvennettuihin kuusikoihin iski tänä kesänä kirjanpainaja. Nyt tukkikokoiset kuuset ovat kuivaneet pystyyn ja korjataan energiaksi.

Kaikkiaan ennen aikaisesti hakataan kaksi hehtaaria kasvatusvaiheen kuusikkoa.

”Lihotusvaiheessa joudutaan hakkaamaan ja sitten tulee uudistamisen vaiva”, Lyly toteaa.

Kun hyönteistuhohakkuu saadaan tehtyä, alalle kylvetään mäntyä. Mikäli hirvet päätyvät taimikkoon, Lyly ottaa lampaanrasvan käyttöön. Puhtaita kuusikoita hän ei enää metsiinsä istuta.

Kuivuus näkyy

Herra Papu juoksee edestakaisin sammalmättäiden lomassa tutkapanta kaulallaan. Kuivan kesän jäljet näkyvät metsässä. Suppilovahveropaikka on tyhjillään. Myös viereinen kuusikko näyttää kärsineen. Pohjavedenpinnan lasku on kuivattanut savisen maan ja sen puuston.

”Kuusi alkaa alaoksistaan pudottamaan neulasia. Ainoastaan latvus jää vihreäksi. Silloin se on menetetty, kun yhteyttävä pinta puuttuu.”

Lyly on ollut mukana toistakymmentä vuotta Pääkaupunkiseudun metsänomistajat ry:ssä, viimeiset kolme vuotta yhdistyksen hallituksessa. Yhdistys on metsänomistajien kerho, jossa jaetaan kokemuksia ja ajatuksia, mutta myös osallistutaan metsäalan vaikuttamiseen. Yhdistyksen edustajana Lyly on saanut olla mukana metsänhoitosuosituksia uudistavassa työryhmässä. Siellä hän on nostanut esille pohjanvedenpinnan laskun seurauksena kuivuvat rehevien savimaiden kuusikot.

”Tällaiset empiiriset havainnot tulee ottaa suosituksissa huomioon”, Lyly toteaa.

Lämpenevän ilmaston vaikutukset selvästi näkyvät jo. Herra Papua kuivunut kuusikko ei kiinnosta. Se on saanut vainun jostain paremmasta ja katoaa varvikkoon.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.