Metsämaasto Äänekosken Järvenpään kylässä on yllättävän monimuotoista. Vaikka kumpareiden päällä kasvaa kanervapohjainen männikkö, löytyy niiden väleistä tervaleppää puskevaa puronvarsikorpea lähteineen. Parinkymmenen hehtaarin metsätila erottuu ilmakuvastakin hyvin, sillä ympärillä on, sanotaanko, tehokkaasti hoidettua valtion metsää.
”Jos tuota läheistä mökkitonttia ei lasketa, niin tämä on minun ensimmäinen metsätilani. Olen metsästänyt näissä maisemissa vuodesta 1975, joten kun tuttu metsänomistaja tarjosi tilaansa ostettavaksi, oli tarjoukseen helppoa tarttua”, kertoo tilan omistava Pauli Partanen.
Innokkaalla metsästäjällä oli mietittynä pankinjohtajallekin lainahakemuksen perustelut valmiiksi.
”Sanoin, että olisi aika mukava päästä teerijahtiin omaan metsään.”
Omat hommat etusijalle
Jos on 71-vuotiaan Partasen omistama metsämaisema kaksijakoinen, niin samaa voi hyvällä syyllä sanoa Jyväskylän Tikkakoskella asuvan miehen työ- ja luottamushenkilöurasta. Rautavaaran kotitilaltaan Tikkakoskelle armeijaan vuonna 1970 tulleen nuorukaisen ura urkeni Puolustusvoimien palveluksessa. Nykyisen reservin majurin armeijakomennus venyi 30 vuoden mittaiseksi.
”Pääsin eläkkeelle 48-vuotiaana vuosituhannen vaihteessa. Töitä olisi ollut mahdollisuus jatkaakin, mutta minulla oli jo muita suunnitelmia valmiina.”
Suunnitelmat liittyivät politiikkaan ja luottamustoimiin. Vuonna 1992 Kokoomuksen listoilta Jyväskylän maalaiskunnan valtuustoon valittu Partanen johti neljä vuotta Jyväskylän maalaiskunnan ja myöhemmin kahdeksan vuotta Jyväskylän kaupungin valtuustoa. Julkisuutta riitti yllin kyllin, kun maalaiskuntaa ja kaupunkia rutistettiin yhteen vuodeksi 2009.
Ansioista presidentti Sauli Niinistö myönsi Partaselle kunnallisneuvoksen arvonimen.
”Kaikkiaan olin yli 24 vuotta valtuustoissa, mutta lopulta tein ratkaisun, että jätän kaikki tehtävät pois. Kun on mukana politiikassa, niin kaikki omat hommat jäävät aina toiseksi.”
Metsänomistajan into pitää säilyttää
Äänekosken metsäpalstan lisäksi Partanen omistaa nykyisin Rautavaaran Korpimäestä vanhan kotitilansa, jonka hän osti vuonna 2015.
”Vanhempien kuoltua tila tuli yhdeksän sisaruksen omistukseen. Pidimme porukalla metsätyöpäiviä ja pohdimme tilan tulevaisuutta. Lopulta heitin ajatuksen, että voisin lunastaa tilan itselleni.”
Tila on tyypillinen pienviljelytila, metsää on 34 ja peltoa viisi hehtaaria.
”Metsissä on riittänyt raivaamista, sillä isä-vainaan jäljiltä hoitotöitä oli ehtinyt kertyä. Olen itse tehnyt raivaushommat sekä istutukset. Oppia olen yrittänyt hakea niin kursseilta kuin lehdistäkin.”
Rautavaaran talvi on aiheuttanut myös hankalasti korjattavia lumituhoja, ja toissa kesänä palstalle osui trombi.
”Viinimarjapuskakin lähti maasta trombin voimasta. Kaatuneita puita olen kerännyt tänäkin kesänä moottorisahan ja mönkijän kanssa.”
Metsänomistajana Partanen on voinut katsoa politiikkaakin uudesta kulmasta. Hän näkee, että metsäasiat ovat viime vuosina puoluepolitisoituneet voimakkaasti.
”Asioihin otetaan puhujapöntöstä kantaa tuntematta alaa. Luontokadon ja ilmastonmuutoksen varjolla halutaan tehdä hyvinkin radikaaleja ratkaisuja välittämättä seurauksista, puhumattakaan yksityisen omaisuuden suojasta.”
Partanen toivoo, että vaahto keskustelussa laskeutuisi ja metsäpolitiikkaan palautettaisiin yli eduskuntakausien yltävä vakaus.
”Jos kaiken seurauksena metsänomistajien into tehdä töitä oman palstan hyväksi hyytyy, mikään yhteiskunnan järjestelmä ei pysty sitä korvaamaan.”
Pienempi hirvikanta piisaisi
Partanen on omien sanojensa mukaan ”jäniksenlihalla kasvatettu”. Metsästys on edelleen miehen rakkaimpia harrastuksia, olihan hän kaiken muun ohessa 28 vuotta Metsästäjäliiton Keski-Suomen piirin puheenjohtaja.
”Hirvijahdissa olen ollut vuodesta 1975, ja väliin on jäänyt talon rakentamisen vuoksi yksi syksy. Se harmittaa vieläkin”, Partanen sanoo, eikä taida edes vitsailla.
Metsänomistajien pinnaa usein kiristävistä hirvituhoista Partanen ei ole suuremmin joutunut kärsimään, vaan etenkin Rautavaaralla kiusantekijöinä ovat olleet ennemmin metso ja rusakko. Partanen silti ymmärtää vaatimukset hirvikannan kurissa pitämisestä.
”Meillä ammuttiin alussa kaksi hirveä syksyssä, mutta välillä hirviä oli joka puska täynnä ja niitä kaadettiin 19 kappaletta. Tänä syksynä 3 400 hehtaarin alueelta kaadettaneen neljä aikuista ja neljä vasaa.”
Partasen mielestä hirvikannan pitäisi olla monestakin syystä nykyistä pienempi. Hän on nähnyt kuitenkin syvälle suomalaisen metsästäjän mielenmaisemaan hirvikeittopöydissä ja vierasjahdeissa.
”On kaksi asiaa, jotka menevät miehellä yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta kiimankin edelle: ilmainen alkoholi ja hirvenliha.”
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.