Metsänhoitotieteen professori Heli Peltola esitti Metsälehden haastattelussa loppuvuodesta, ettei jokaisella neliömetrillä ole järkevää yhtäaikaisesti maksimoida puuntuotosta, monimuotoisuutta tai esimerkiksi hiilensidontaa. Professori nosti esimerkiksi Metsähallituksen, joka on onnistuneesti yhteen sovittanut erilaiset tavoitteet metsien hoidossa ja käsittelyssä.
Päätimme lähteä Kuruun Ylöjärvelle katsomaan, miten osin ristiriitaisiltakin kuulostavien tavoitteiden samanaikainen huomiointi käytännössä onnistuu. Oppaaksi lähtevät suunnittelupäälliköt Niklas Björkqvist ja Kalle Eerikäinen Metsähallituksen metsätalousyhtiöstä. Metsätalous Oy vastaa valtion metsätalousmaan hoidosta ja käytöstä.
Jotain tavoitteiden yhteensovittamisesta kertoo jo se, että Metsähallituksen metsätalouskäytössä olevaa maata kutsutaan nimellä monikäyttömetsä.
”Talousmetsä antaa mielikuvan, että metsää käytetään vain metsätalouteen. Meidän liiketoiminnan piirissä olevista alueista löytyy kuitenkin toiminnan ulkopuolella olevia luontokohteita. Siellä on virkistys- ja retkeilyalueita, monimuotoisuuden erityisalueita, missä toimitaan rajoitetusti sekä metsästystä”, Björkqvist luettelee.
Valtion runsaasta viidestä miljoonasta hehtaarista koostuva metsätalousmaa on siten jaoteltu erilaisiin alueisiin, joiden metsien hoidossa ja käytössä on erilaiset painotukset.
Maasto kertoo, mitä tehdä
Luontoarvoiltaan rikkailla kohteilla turvaudutaan herkemmin peitteelliseen metsän kasvatukseen, laaja-alaisempiin suojavyöhykkeisiin tai jätetään osa alueesta tai tarvittaessa koko alue käsittelyn ulkopuolelle. Vastaavasti maisemallisesti tai virkistykselle tärkeät kohteet käsitellään varoen. Sen sijaan esimerkiksi hoidetut viljelymänniköt harvoin ovat monimuotoisuuden aarreaittoja. Niiden käsittelyssä voidaan panostaa talouteen, puuston hyvään kasvuun ja sitä kautta hiilensidontaan.
Myös yksityismetsänomistaja voi painottaa metsänsä eri alueilla eri tavoitteita. Jossain voi mennä talous edellä ja toisaalla keskittyä vaikka monimuotoisuuteen.
”Olennaista on, että tunnistaa maastossa, mistä voi olla millekin tavoitteelle eniten hyötyä”, Björkqvist summaa.
Lannoituksella buustia hiilensidontaan
Hiilensidonnan huomiointi on hallituksen asettamien tavoiteidenkin vuoksi mukana kaikessa toiminnassa. Sekä kivennäis- että turvemailla hiilensidontaa tehostetaan harvennusten yhteydessä aiempaa laajamittaisemmin lannoituksella. Lisäksi metsien hiilivarastoa kasvatetaan jatkamalla kiertoaikaa yläharvennuksin ja uudistuskypsän metsän väljennyshakkuin.
Laadukkaissa metsiköissä suurempien puiden sekä heikompien pienempien puiden poistaminen toisessa harvennuksessa siirtää päätehakkuuta kasvupaikasta riippuen parisen kymmentä vuotta eteenpäin. Näin puustoon pitkäaikaisemmin sitoutuneen hiilen ohella tukkisaanto kasvaa, mikä palvelee myös taloutta.
”Olisi pöljää lyödä hyviä tukkiaihioita nurin, kun ne ovat vasta kypsymässä”, Eerikäinen summaa.
Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 1/2022
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.