Korjattiinko metsästäsi puuta kuluneen talven aikana? Jos korjattiin, niin viimeistään lumipeitteen huvetessa on syytä suunnata palstalle.

Harvennushakkuilla metsänomistajan kannattaa kiinnittää huomiota työn jälkeen yleisesti. Onko harvennusvoimakkuus sopiva, onko kasvamaan jätetty laadultaan parhaat puut ja onko ajourat suunniteltu järkevästi?

Metsän yleisilme kertoo paljon. Jos näkymä on siisti, voi olettaa töiden hoituneen mallikkaasti. Jos kasvamaan jätetyissä puissa kuitenkin näkyy heti kättelyssä huomattava määrä korjuuvaurioita, on korjuutyön laatua hyvä silmäillä perusteellisemmin.

Puunkorjaajien asenteesta työhönsä saa viitteitä jo varastopaikalla. Jos lumen alta paljastuu rasvatuubeja, tupakka-askeja tai muuta törkyä, soivat metsänomistajan hälytyskellot.

Tuiskupuut kuuluvat ostajalle, ellei muuta sovita

Lumisen talven seurauksena yllätyksiä voi korjuutyömaalta löytyä, vaikka kuljettajat olisivat tehneet parhaansa. Puut kuljetetaan palstalta metsätien varteen usein muutaman päivän viiveellä. Jos välissä ehtii sataa lunta, voivat hakkuukoneen tekemät pölkyt jäädä lumen alle piiloon.

Tuiskupuu on termi, jota ammattilaiset käyttävät lumen alle hautautuneista puista. Jos kyseessä on ollut pystykauppa, ovat tuiskupuut puunostajan omaisuutta. Metsänomistaja on saanut niistä maksun hakkuukoneen mittaamien tietojen perusteella. Tuiskupuista kannattaakin olla yhteydessä puunostajaan.

Pehmeillä maapohjilla sijaitsevilta talvikorjuukohteilta puiden kerääminen jälkikäteen aiheuttaisi usein enemmän vahinkoa kuin hyötyä, joten kovin pieniä määriä tuiskupuita eivät ostajat lähde keräämään. Metsänomistaja saa yleensä hyödyntää puut haluamallaan tavalla. Ostaja antaa tarvittaessa palautteen urakoitsijalle.

Puita ojassa tai pellolla?

Ojiin laitetaan korjuun yhteydessä usein puita koneiden kulkua tasoittamaan. Nämä puut ajokoneen kuljettaja poimii kyytiin viimeisen kuorman yhteydessä. Metsänomistajan kannattaa tarkistaa, että näin on myös toimittu. Isoissa veto-ojissa puunippu voi kevättulvan aikaan aiheuttaa isojakin yllätyksiä ympäröivällä alueella. Jos puiden poistaminen ojasta ei omin konstein onnistu, puunostajan kuuluu huolehtia asia kuntoon.

Ojarumpujen ja siltojen kunto kannattaa niin ikään tarkistaa. Leveätelaiset koneet voivat joskus tahattomasti rutata rumpuputken pään. Ylitykset on aikoinaan mitoitettu pienemmille menopeleille.

Puita varastoidaan talvella usein pellolle, joille jää väistämättä jonkin verran puunkappaleita korjuun ja kuljetuksen jälkeen. Peltovarastoiden pohjat kannattaakin tarkistaa ja putsata ennen toukotöiden alkua. Jos peltoja viljelee vuokralainen, voi puiseva pelto olla yllätys kiireiselle maanviljelijälle.

Jos pellolle ei ole jäänyt merkittäviä määriä puutavaraa, voinee pitää kohtuullisena, että metsänomistaja siistii risut pois. Kaikilla ei tähän tietenkään ole mahdollisuutta.

Laki voi edellyttää lumituhopuiden korjuuta

Kasvatusmetsissä on viime talvena voinut aiheutua lumituhoja, koska suuressa osassa maata lunta oli poikkeuksellisen paljon. Suurimmat riskit kohdistuvat hiljattain harvennettuihin tai lannoitettuihin metsiin. Esimerkiksi Itä-Suomen vaaramaisemissa ja Suomenselän alueella lumituhoja aiheutuu lähes joka talvi. Toisinaan tuho voi kohdata nuortakin taimikkoa.

Yksittäisistä lumen katkomista puista ei tarvitse kantaa huolta, vaan ne voivat jäädä lisäämään metsäluonnon monimuotoisuutta. Jos katkenneita runkoja on hehtaarilla kymmenittäin, on asia syytä tarkistaa paremmin. Hyönteistuholaki velvoittaa metsänomistajan poistamaan lumen tai tuulen tuhoamat puut metsästä, jos tyviläpimitaltaan yli 10-senttisiä kuusia on yli kymmenen kuutiota tai mäntyjä yli 20 kuutiota hehtaarilla.

Kymmenen kuution täyttyminen edellyttää, että kasvatusmetsässä puita on tuhoutunut useita kymmeniä hehtaarilla.

Pienten erien kerääminen metsästä on taloudellisesti kannattamatonta, mutta jos tuhopuita on alueella kymmeniä kuutioita, voi niistä saada solmittua ostajan kanssa pystykaupankin.

Jos on hankkinut metsävakuutuksen, on korvauskynnykset hyvä tarkistaa omasta vakuutusyhtiöstä.

Isoja ja pieniä hampaanjälkiä

Taimikoissa tyypillisin tuholainen talven aikana on hirvi, jonka kanta on kasvanut suuressa osassa maata. Se näkyy todennäköisesti lisääntyvinä metsätuhoina. Sorkkaeläinten taimikkotuhoihin metsänomistaja ei voi juuri itse vaikuttaa. Lampaanrasvaan pohjautuvan Trico-karkotteen ruiskuttaminen taimikkoon ehkäisee seuraavien talvien tuhoja.

Jos tuhot ovat mittavat, voi metsänomistaja hakea hirvituhokorvausta Suomen metsäkeskuksen kautta. Karkea nyrkkisääntö on, että jos kolmasosa kasvatettavista taimista on vahingoittunut edellisen kolmen vuoden aikana, korvauskynnys voi ylittyä.

Hiljattain viljellyissä taimikoissa voi esiintyä myyrätuhoja. Sekä pelto- että metsämyyrät voivat vahingoittaa taimia. Suurin riski kuluneen talven aikana syntyneille myyrätuhoille on Oulun seudulla sekä Kainuussa. Luonnonvarakeskuksen mukaan näillä seuduin esiintyi viime syksynä runsaasti peltomyyriä.

Muutaman vuoden ikäisissä taimikoissa myös rouste ja kevätahava voivat aiheuttaa puiden kuolemisia.

Tarkista ainakin nämä

• Kuviot, joilta on talven aikana korjattu puuta
• Varastopaikat etenkin pelloilla
• Ojat ja ojarummut
• Hiljattain harvennetut tai lannoitetut kuviot lumituhojen varalta
• Hiljattain viljellyt taimikot
• Varttuneemmat taimikot hirvituhojen varalta

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.