Sipoolaisen klapiyrittäjän Magnus Ådahlin hallirakennus alkoi marraskuussa olla tyhjä. Päällekkäin pinotuista klapisäkeistä riitti kuljetettavaa vielä noin kuukaudeksi, mutta uusille asiakkaille Ådahlin Koivuklapia-yritys ei ollut klapeja enää tälle lämmityskaudelle tarjonnut.

Klapiyrittäjät suuntaavatkin marraskuusta lähtien katseensa vuoden päästä syksyllä alkavaan lämmityskauteen. Niin kannattaa Ådahlin mukaan myös itse klapinsa tekevien tehdä.

”Varsinkin koivujen kosteus on marraskuun ja maaliskuun välisenä aikana pienimmillään, joten polttopuuksi menevät puut kannattaa kaataa silloin”, hän neuvoo.

Samoilla linjoilla on Suomen metsäkeskuksen projektipäällikkö Kyösti Turkia.

”Polttopuurangat kannattaa kaataa viimeistään helmi-maaliskuussa. Silloin klapit ehtivät kuivua kevään ja alkukesän aikana sopivaan polttokosteuteen”, hän sanoo.

Kaikista märimmillä syyskeleillä polttopuurankoja ei kannata kaataa, sillä varsinkin lehtipuiden laatu alkaa silloin heiketä nopeasti kaadon jälkeen.

Nuorista metsistä

Itselleen klapeja tekevälle hyvä kohde polttopuurangan tekoon on Turkian mukaan ylitiheä ensiharvennuksen tarpeessa oleva lehtipuuvaltainen metsä, josta löytyy kuitupuun kokoisia puita. Alle viiden senttimetrin paksuisista rangoista polttopuita ei kannata tehdä.

”Tyypillisesti polttopuurankojen korjuuseen sopivassa metsässä puusto on riukuuntunut ja kärsii ylitiheydestä”, Turkia sanoo.

Jos ensiharvennuksen tarpeessa olevia metsiä ei ole, voi polttopuuksi kaataa myös pienempiä puita varttuneemmista metsistä tai sopia puukaupan yhteydessä, että haluaa osan puista itselleen polttopuuksi. Ja voi polttopuuksi kaataa muutaman järeämmänkin rungon.

”Järeitä koivuja ei tarvitse monta kaataa, että saa kokoon vuoden takkapuut”, Turkia sanoo.

Kaikkia puulajeja

Ådahl kertoo ostavansa valtaosan polttopuurangastaan paikalliselta metsänhoitoyhdistykseltä. Omista metsistään hän kaataa vuosittain polttopuurankaa noin sata kuutiometriä.

Klapiyrittäjyys näkyy metsänhoidossa niin, että Ådahl jättää taimikonraivauksissa havupuutaimikoihin kasvamaan selvästi suositeltua enemmän koivuntaimia.

”Siitä täytyy kuitenkin huolehtia, etteivät koivut haittaa havupuiden kasvua. Kaadan valtaosan koivuista pois 20–25 vuoden ikäisinä, ja alla olevat havupuut jäävät odottamaan varsinaista ensiharvennusta.”

Valtaosa Ådahlin tekemistä klapeista on koivua. Koivun lämpöarvo on kotimaisista puulajeista suurin. Ådahl ja Turkia muistuttavat kuitenkin, että kaikki kotimaiset puulajit käyvät polttopuuksi.

Turvavarusteet päälle

Itselleen klapeja tekevälle sopii metsään varustukseksi moottorisaha ja jonkinlainen kuljetuskalusto, kuten mönkijä metsäkärryllä.

”Polttopuurangat kannattaa pätkiä metsässä sellaiseen pituuteen, että ne saa ajettua metsästä pois ja että niitä jaksaa siirrellä. Kolme tai neljä metriä on hyvä pituus”, Turkia sanoo.

Sekä Turkia että Ådahl painottavat turvavarusteiden tärkeyttä. Moottorisahatöihin ei ole asiaa ilman metsurin työvaatteita eli kypärää, jossa on kuulosuojaimet ja visiiri, viiltosuojahousuja, turvasaappaita sekä viiltosuojakäsineitä.

Polttopuun teko suuremmassa mittakaavassa edellyttää yleensä koneellista korjuuta.

”Korjuutyön voi myös ulkoistaa metsäpalveluyrittäjälle, jos tuntuu, että omaan kalustoon ei ole järkevä investoida”, Ådahl sanoo.

Kirveelläkin pärjää

Turkia kehottaa pilkkomaan polttopuurangat klapeiksi mahdollisimman pian kaadon ja katkonnan jälkeen, sillä tuore puu halkeaa kuivaa helpommin.

Liikuntaa kaipaava tekee Ådahlin mukaan yhden talven klapit itselleen kirveellä. Jos kaipaa pilkontalaitteita, kannattaa Turkian mukaan aloittaa ostamalla sirkkeli ja hydraulihalkoja. Järeämmät klapikoneet on tarkoitettu klapiyrittäjille.

Yksi vaihtoehto on myös vuokrata klapikone.

”Viikonlopun aikana tekee jo aikamoisen pinon, omat ja naapureidenkin puut”, Ådahl sanoo.

Työturvallisuudesta Turkia ja Ådahl muistuttavat pitämään huolta myös klapien pilkkomisvaiheessa. Turkia kehottaa pitämään suojalasit, viiltosuojahousut ja turvasaappaat päällä silloinkin, kun klapeja pilkkoo kirveellä.

Tuuletus tärkeää

Klapit on Ådahlin mukaan hyvä saada pilkottua viimeistään alkukevään aikana, jos aikoo kuivattaa ne ulkoilmassa. Parhaita kuivauskuukausia ovat touko- ja kesäkuu, sillä ilmankosteus on silloin pienimmillään.

Pilkotut klapit voi heitellä kuivumaan esimerkiksi kuormalavojen päälle kasoihin, metalliverkkokehikkoihin tai klapisäkkeihin. Tärkeää on, että klapit eivät ole kosketuksissa maan kanssa.

Klapien kuivuminen kestää hyvissä olosuhteissa, eli tuulisella ja aurinkoisella paikalla, pari kolme kuukautta. Liiteriin klapit kannattaa siirtää vasta sitten, kun ne ovat kuivuneet.

Jos klapit varastoidaan ulkona pinoissa, tulee ne peittää päältäpäin ja huolehtia siitä, että pinot pääsevät tuulettumaan alhaalta ja sivuilta.

Klapit ovat riittävän kuivia poltettaviksi, kun niiden kosteusprosentti on 20. Kosteusprosentin voi mitata kosteusmittarilla, mutta riittävän kuivat klapit tunnistaa myös siitä, että ne helähtävät, kun niitä lyö toisiinsa.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.