”Olemme saapuneet dynastian maille”, Jouko Juurikkala ilmoittaa ja pysäyttää auton. Luvassa on metsäretki Metsälehteen kaksikymmentä vuotta kolumneja kirjoittaneen metsävaikuttajan maille. Täällä Sysmän Onkiniemellä Juurikkala on hoitanut metsiään jo 1950-luvun alusta, ja hänen työtään ovat ansiokkaasti jatkaneet suku, lapset ja lapsenlapset.

Syy, miksi Juurikkala on ottanut Metsälehteen yhteyttä, on huoli suomalaisten metsien terveydestä. Metsänomistajaa arveluttaa, miten avohakkuuvastaisuus, jatkuvan kasvatuksen ihannointi ja kuusen ylivalta vaikuttavat tulevaisuuden metsiin.

”Meillä puhutaan ihmisten terveyden hoidosta, meillä pidetään huolta eläinten terveydestä, mutta meillä pitäisi kiinnittää huomiota myöskin sellaiseen metsänhoitoon, minkä tavoitteena on terveen metsän kasvattaminen. Teollisuus käyttää tervettä puuta, ja vain terve metsä sitoo hiilidioksidia.”

Nyt Juurikkala haluaa jakaa oppinsa ja seitsemänkymmenen vuoden aikana kertyneen tietonsa terveiden tuottavien metsien kasvattamisesta.

Kasvata sekametsiä

Yksi tärkeimmistä opeista liittyy sekametsiin. Jo Heinolan metsälautakunnan puheenjohtajana toiminut Juurikkalan isä neuvoi jättämään metsiin rauduskoivua. Isän oppi näkyy muutama vuosi takaperin perustetussa kuusentaimikossa. Sen on annettu täydentyä luontaisella rauduskoivulla. Juurikkala on myös istuttanut koivua paikkoihin, josta myyrät ovat syöneet kuusentaimet.

”Jos meillä on puhdas kuusikko, sinne muodostuu alle niin sanottu kellari-ilmasto. Koivua tulee olla 15­–20 prosenttia seassa. Silloin auringon valo tavoittaa maanpinnan”, Juurikkala ohjeistaa.

Kun auringon säteet lämmittävät maata, sen mikrobitoiminta vilkastuu ja luontaiset ravinteet lähtevät paremmin kiertoon. Lisäksi koivu tuottaa maata ravitsevaa lehtikariketta ja syvälle menevät juuret parantavat maan ilmavuutta ja maapohjan kasvuoloja maanmuokkauksen tavoin. Kuusikon seassa kasvavat koivut myös ehkäisevät kaarnakuoriaistuhojen leviämistä, tuovat vaihtelua ja monimuotoisuutta maisemaan sekä lihottavat tilipussia.

”Puhtaassa koivikossa et pysty kasvattamaan sorvikoivua, mutta kuusikoissa pystyt. Sorvikoivusta saa vajaa 100 euroa kuutiolta, kun normaalin faneerikoivun hinta on päälle 40 euroa. Tämä on taloudellinen kysymys myös.”

Vaihda puulajia

Maataloudesta tuttu vuoroviljely edistää sekin metsien terveyttä. Kuusta voi turvallisesti kasvattaa kaksi peräkkäistä sukupolvea, mutta kolmas sukupolvi on herkästi juurikäävän aiheuttaman tyvilahon pilaama.

”Terve metsän viljely edellyttää vuoroviljelyä eli me vaihdamme puulajia. Meillä on Etelä- ja Lounais-Suomessa riittävästi näitä tyvilahokuusikoita. Minä en usko, että niitä tarvitaan lisää”, Juurikkala painottaa.

Hän esittelee meille vanhan kuusikon tilalle istuttamaansa rauduskoivikkoa. Kertaalleen harvennetun koivikon alle on kasvanut tiheä kuusialikasvos. Uusi kuusisukupolvi on jälleen terve. Koivu on suojannut sitä keväthalloilta ja parantanut samalla maapohjaa.

”Nämä kuuset eivät enää kärsi pakkasesta. Voimme tehdä harvennuksen ja jättää paraslaatuiset koivut kasvamaan.”

Juurikkalan suvun omistamista maista valtaosa on reheviä, jotka taimettuvat herkästi luontaisesti. Kuusikoista huomattava osa on syntynyt luontaisesti rauduskoivikon tai turvemailla hieskoivikon alle.

Taimettumista edistetään väljennyshakkuulla. Noin kaksisataa koivua hehtaarilla riittää suojaamaan koivikon alle luontaisesti syntyneitä kuusia hallalta. Etenkin rehevissä korvissa maanmuokkaus ja istutus olisivat työläs ja herkästi epäonnistuva tapa perustaa uusi metsä.

”Siellä on pyrittävä aina kaksivaiheiseen metsänkasvatukseen eli kuusen jälkeen tulee hieskoivu ja sen alle luontainen kuusikko. Jos rehevään suohon lyödään aukko, turvemaa on ravinnerikas maa, siellä on metrin mittainen heinä ja sitten sinne tulee pakkanen”, Juurikkala muistuttaa.

Keväthalla kuivattaa herkästi pienen taimen uudet vuosikasvaimet vuodesta toiseen, kasvu juroo ja lopulta heinä nitistää.

Varaudu hirviin

Terveen metsän kasvattaminen edellyttää myös tuhojen huomioimista etukäteen. Esimerkiksi rauduskoivua Juurikkala istuttaa suositusten mukaisten 1 600 taimen sijaan 2 000 tainta hehtaarille. Näin metsästä ei tule aukkoista, vaikka hirvi eksyisi taimikkoon, ja raivatessa voi valita parhaat puut kasvamaan. Hirvituhoja on pidetty kurissa myös raivaamalla haavanvesakko pois männiköistä.

”Haapa on hieno puu kuusikon seassa, mutta se ei kelpaa männiköihin.”

Juurikkala johdattaa meidät kallion laelle osin luontaisesti osin istuttamalla perustettuun männikköön. Paikalla kasvoi aikaisemmin runsaasti haapaa, joista levinnyt männynversoruoste oli sairastuttanut metsän. Sairas männikkö kaadettiin ja kaikki haavat poistettiin. Paikalle jätettiin vain muutamia parhaita mäntyjä siemenpuiksi.

Nyt yli neljän hehtaarin aukolla kasvaa terve männyntaimikko. Hirvituhoja tai männyn versoruosteen käyristämiä kasvaimia ei näy.

”Tässä on avohakkuun tuloksena saatu terve metsä. Vastustavatko avohakkuiden vastustajat myös tervettä metsänhoitoa?” Juurikkala ihmettelee.

Juurikkalan vinkit

• 1. Jätä koivua kuusikon sekaan.
• 2. Kasvata kuusta korkeintaan kaksi sukupolvea peräkkäin.
• 3. Istuta riittävästi taimia ja varaudu tuhoihin.
• 4. Suunnittele ajourat ja vältä korjuuvaurioita.
• 5. Levitä ennakkoraivuussa kaadetut puut ajourille pehmeisiin kohtiin.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.