”Täällähän meillä on!” huudahtaa Metsänhoitoyhdistys Uusimaan metsäasiantuntija Hanna Korpinen.

Kesäkuun alun tarkastuskäynti metsätilalla Orimattilassa osoittautuu aiheelliseksi. Kevään myrskytuulien kaatama kuusen runko on täynnä pieniä reikiä, josta tulee ulos ruskeaa purua. Kirjanpainaja on löytänyt metsän.

Yleensä kirjanpainaja iskeytyy tuulenkaatoihin, mutta pahimmillaan se kuivattaa tukkikokoisia kuusia pystyyn. Näin on käynyt 70-vuotiaan kuusikon yksittäisille puille. Neulaset ovat varisseet ja kaarna irtoilee. Kuivuneet pystypuut kertovat, että kirjanpainaja on asuttanut metsää jo useamman vuoden. Korpinen epäilee, että kuusikkoa vaivaa tyvilaho. Lahovian heikentämät kuuset ovat otollisia kirjanpainajille.

Kun yksittäisiä puita alkaa kuolla säännöllisesti, on syytä harkita metsän uudistamista.

”Tekisin tälle metsälle uudistushakkuun tänä kesänä. Nyt kuusitukille on kysyntää ja hinnatkin kohdillaan”, Korpinen arvioi.

Uudistushakkuu takaa, ettei tuho pääse leviämään. Metsästä löytyy vielä hyvin tukkia myytäväksi, mutta jos tyvilaho ja kirjanpainajat saavat mellastaa kuusikossa riittävän pitkään, puut kelpaavat enää energiaksi.

Jätä kuivat puut metsään

Kesäkuun toisella viikolla metsänhoitoyhdistykseen ei ole tullut yhteydenottoja tuoreista kirjanpainaja tuhoista, mutta kesän lämpö on selvästi saanut kirjanpainajat liikkeelle. Korpinen kannustaa metsänomistajia suuntaamaan nyt vanhoihin kuusikoihin.

Kirjanpainajia oli runsaasti viime vuonna Itä-Uudellamaalla, Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa sekä paikoin Etelä- ja Pohjois-Savossa asti. Etenkin näillä alueilla vanhojen kuusikoiden omistajien on oltava tarkkana.

”Paahteiset peltojen ja aukkojen reunat ovat kirjanpainajalle otollisimpia paikkoja”, Korpinen opastaa.

Mikäli vanhoista kuusista löytyy pieniä reikiä ja purua, kuusikko kannattaa uudistaa. Sen sijaan vanhat pystyyn kuivaneet puut sekä useamman vuoden metsässä maanneet tuulenkaadot on hyvä jättää metsään. Niistä kirjanpainaja on jo lähtenyt, mutta puissa voi asustaa kirjanpainajien luontaisia vihollisia.

Tarkista tuulenkaadot

Mikäli keväällä ei ole ehtinyt tarkastaa metsää talven jäljiltä, se kannattaa tehdä samalla, kun silmäilee merkkejä kirjanpainajista. Metsään on hyvä jalkautua vähintään kerran vuodessa.

Jos itse ei pääsee metsään, voi pyytää ammattilaista tekemään metsäkäynnin. Esimerkiksi Korpinen on menossa muutamaan kohteeseen tarkastamaan, minkälaista tuhoa alkukesän ukkospuuska on tehnyt ja minkälaisia hoitotarpeita löytyy. Tällä orimattilalaisella tilalla ukkosmyräkkä on kaatanut ensiharvennetusta metsästä muutamia kuitupuun kokoisia kuusia.

”Näiden kanssa ei ole hätää. Ne voi jättää rikastuttamaan metsäluontoa. Toki, jos on aktiivinen isäntä ja kalustoa, näitä voi hakea itselle kotitarvepuiksi”, Korpinen toteaa.

Metsätuholaki velvoittaa metsänomistajaa korjaamaan myrskypuut, jos niiden määrä ylittää lakirajan. Kuusikoissa raja on kymmenen mottia hehtaarilla eli noin 15­–20 reippaamman kokoista tuulenkaatoa. Männiköissä puut tulee korjata, mikäli runkoja kaatuu yli 20 kuutiota hehtaarilla.

Metsänomistaja on velvollinen korjaamaan lakirajan ylimenevän osan eteläisimmässä Suomessa 15. heinäkuuta, keskisessä Suomessa 24. heinäkuuta ja pohjoisessa 15. elokuuta mennessä.

Myrskytuhopuiden korjuulla ehkäistään metsätuholaisten, kuten kirjanpainajan, leviämistä. Myrskytuulille alttiita ovat erityisesti kuusikot, tuoreiden hakkuuaukkojen reunametsät sekä, kuten tässä tapauksessa, vasta harvennetut metsät. Oikea-aikainen metsänhoito, kasvupaikalle sopiva puulaji ja tuulen suunnan huomioiminen harvennuksissa ehkäisevät myrskytuhoja, mutta aina sekään ei auta.

”Metsävakuutus on hyvä, koska metsäala on niin luonnon armoilla. Vaikka on kaikkensa tehnyt, joskus vain iskee sellainen puhuri, että se kaataa metsää. Tälläkin kohteella metsä on oikeaan aikaan harvennettu eikä ole mitään syytä, miksi puita on kaatunut.”

Raivaa pientareet

Tuulenkaatojen lisäksi metsätien kunto on hyvä tarkastaa, mikäli sellainen tilalta löytyy. Varsinkin, jos metsään on tulossa hakkuu, kääntöpaikkojen ja tien tulee olla puutavara-autolla kuljettavassa kunnossa. Orimattilalaisen tilan metsätielle Korpinen antaa kiitettävän arvosanan. Tiessä ei ole selkeitä ajouria, roudan tekemiä railoja, pahoja painaumia tai kuoppia. Tie on tasainen ja tienpientareet raivattu.

”Metsäautotien pientareet kannattaa raivata ja pitää auki jo ihan turvallisuuden takia. Pientareet on hyvä käydä läpi joka kesä”, Korpinen muistuttaa.

Samoin ojalinjat kannattaa raivata ja tarkistaa, että ojarummut ovat auki ja vesi pääsee esteettä kulkemaan.

Tien kunnostustarve riippuu tien käytöstä. Lyhyemmät tienpistot, joita käytetään harvakseltaan puunkorjuussa, vaativat vähemmän huomiota. Jos tietä ajetaan usein traktorilla, hakkuita ja puutavaran kuljetusta on säännöllisesti, tie on hyvä lanata vähintään joka toinen kesä. Myös mursketta on levitettävä tarpeen vaatiessa.

”Jos metsäautotiellä ajaa ja tulee sellainen olo, että nyt täytyy hidastaa tai jopa jo pysäyttää, se on jo ensimmäinen merkki huoltotarpeesta.”

Vinkit metsän tarkastukseen

• 1 Tutki vanhat kuusikot.
• 2 Katso, löytyykö tuulenkaatoja.
• 3 Tarkasta metsätien ja ojien kunto.
• 4 Arvioi taimikonhoitotarve.
• 5 Selvitä, löytyykö luontaisesti uudistetulta alalta taimia.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.