Kuhmoisissa Kukasjärven läheisyydessä sijaitsevan tilan raja erottuu selkeästi ympäröivästä metsästä. Tiheänä kasvava korpikuusikko muodostaa liki läpitunkemattoman seinämän. Sisällä metsässä huomaa, että noin 70–80-vuotiaat kuuset ovat ikäisikseen hoikkia. Metsää ei ole harvennettu ja aikanaan kaivetut ojat alkavat olla tukossa. Kuollutta lehtipuuta ja luonnon pökkelöitä on siellä täällä.

Perinteisesti metsä harvennettaisiin ja myöhemmin ojat kunnostettaisiin, mutta tällä kertaa metsänomistaja valitsi toisen tien. Runsaan 30 hehtaarin tila suojeltiin pysyvästi kevättalvella osana Etelä-Suomen metsien monimuotoisuutta turvaavaa Metso-ohjelmaa.

Vielä kymmenen vuotta sitten kohde ei kelvannut suojeluun. Nyt aika oli tehnyt tehtävänsä.

”Lahopuun määrä on täällä vähän normaalia suurempi jo ja metsänkäsittelyistä on selkeästi aikaa. Metsä on kehittynyt monirakenteiseksi. Lisäksi täällä on erityisempiä kohteita, kuten tämä korpi ja avosuo”, projektipäällikkö Tiina Lintuharju Suomen metsäkeskuksesta avaa valintaperusteita.

Anna tuulenkaatojen olla

Toimittajan silmiin metsä ei näytä kovin erilaiselta verrattuna tavalliseen talousmetsään, jossa hoito on myöhässä. Puusto on pääasiassa mäntyä, kuusta ja koivua. Iältään se ei ole iäkästä aarniometsää, mutta eri kokoista ja ikäistä puuta löytyy. Sekin kuvastaa, että metsä on hyvässä vaiheessa kehittymässä kohti luonnontilaa.

Lahopuuta ei ole kauttaaltaan ylettömiä määriä. Paikoitellen vanhassa kangasmetsän kuusikossa eri-ikäistä lahopuuta on kuitenkin selkeästi normaalia enemmän eli noin 10–12 mottia hehtaarilla. Tällainen kohde lukeutuu lahopuun ansiosta rakennepiirteiltään ykkösluokan Metso-kohteeksi, joka on monimuotoisuudelle selvästi arvokas.

”Aika usein, kun meillä järjestelmissä tulee vastaan potentiaalinen Metso-kohde ja käymme paikan päällä katsomassa, sinne ei vielä olekaan tullut lahopuuta. Sitä on kerätty pois tai metsä on jossain vaiheessa harvennettu”, Lintuharju kertoo.

Tälläkin kohteella pihapiiriä lähellä olevasta kuusikosta oli kerätty tuulenkaatoja pois, mutta onneksi lahopuuta löytyi toisaalta tilaa enemmän. Mikäli suunnitelmissa on suojelu, ei tuulenkaatoja kannata kiirehtiä metsästä.

Taimikkokin voi olla arvokas

Suojelualueeseen on sisällytetty myös parikymmentävuotias taimikko, mikä äkkiseltään tuntuu omituiselta. Voiko taimikonkin suojella?

”Jotkin taimikot voivat periaatteessa olla kolmosluokan kohteita eli rakennepiirteiltään suotuisaan suuntaan kehittyviä, jos siellä on jätetty todella paljon säästöpuita, vanhoja ylispuita ja siellä on lehtipuuta seassa”, Lintuharju selventää.

Yksinään taimikkoa ei suojeltaisi, mutta osana kokonaisuutta sekin tuo monimuotoisuutta. Kuhmoisissa sijaitsevan tilan suojelussa painoi myös kohteen merkittävä koko.

”Mitä isompi se on, se saa ehkä vähän anteeksi sitä, että siellä on suojeluarvoiltaan heikompaa mukana. Tiedän, että jos tarjoaa pientä kolmen neljän hehtaarin kohdetta pysyvään suojeluun, sen pitää olla ihan superhyvä, esimerkiksi lehtoa ja hirveästi lahopuuta.”

Metsänomistajalla on myös mahdollista suojella metsä määräaikaisesti kymmeneksi vuodeksi Metsäkeskuksen tai kahdeksikymmeneksi vuodeksi ely-keskuksen kautta. Määräaikaiseen suojeluun mukaan otetaan pienempiäkin kohteita. Yli viittä hehtaaria suuremmat kokonaisuudet yritetään ohjata pysyvään suojeluun ely-keskukselle.

Vastuu valtiolle

Määräaikaisessa suojelussa korvataan vain osa metsänhakkuuarvosta. Pysyvässä suojelussa korvaus lasketaan keskikantohinnoista puutavaralajeittain. Puuston arvoon tehdään kokonaisarvon korjaus, joten aivan samaa summaa kuin puukaupan yhteydessä, ei saa. Korvaus pysyvästä suojelusta on kuitenkin verovapaata tuloa.

”Yleisesti ottaen tulo on parempi kuin, jos kaataisit koko tilan nurin, koska metsänuudistamiskustannuksia ei enää tule”, Lintuharju summaa.

Metsänomistaja päättää suojelusta korvaustarjouksen saatuaan. Vaihtoehtona on myös myydä koko tila valtiolle, jolloin maapohjasta maksetaan korvaus. Mikäli suojelu valtion tukemana ei onnistu, metsä on mahdollista kaupata esimerkiksi jollekin säätiölle suojeltavaksi.

Kuhmoisten tilan omistajuus säilyi metsänomistajalla, mutta vastuut siirtyivät valtiolle. Esimerkiksi kirjanpainajatuhon levitessä suojelualueelta naapuriin, olisi valtio korvausvelvollinen.

Metso-ohjelmaan sopivien kohteiden tunnusmerkkejä

• 1. Lahopuu
• 2. Vanhat lehti- ja havupuut
• 3. Jalot lehtipuut
• 4. Palanut puuaines
• 5. Puuston erirakenteisuus, latvusaukkoisuus.
• 6. Lehtoisuus, kalkkivaikutus, ravinteinen kallioperä
• 7. Pohjavesivaikutus, lähteisyys ja tihkuisuus
• 8. Soistuneisuus, lettoisuus, luhtaisuus, korpisuus ja rämeisyys
• 9. Luonnontilainen tai ennallistamiskelpoinen vesitalous

Lähde: Metso-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet 2016–2025, Ympäristöministeriö

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.