1. Mitä metsävaratieto on?

Metsävaratieto on Suomen metsistä kerättyä tietoa. Metsävaratieto kertoo muun muassa, millaista puustoa eri puolilla maata kasvaa ja millaisia hakkuumahdollisuuksia tai hoitotarpeita metsissä on. Metsistä kerätään myös tietoa metsälain erityisen tärkeistä elinympäristöistä ja muista arvokkaista luontokohteista. Usein puhutaankin laajemmin metsävara- ja luontotiedosta.

2. Mitkä tahot keräävät metsävaratietoa?

Metsävaratietoa kerää Suomen metsäkeskus, jonka metsätietolain mukainen tehtävä metsävaratiedon keruu on. Metsäkeskus kerää tietoa kaikista metsistä, mutta pääkohteena ovat yksityismetsät.

Myös Luonnonvarakeskus (Luke) kerää metsävaratietoa, esimerkiksi valtakunnan metsien inventointien yhteydessä. Metsänhoitoyhdistykset ja metsäyhtiöt keräävät metsävaratietoa, kun ne tekevät metsänomistajille metsäsuunnitelmia.

3. Ketä varten metsävaratietoa kerätään?

Metsävaratiedon on tarkoitus palvella metsänomistajia ja metsäalan toimijoita käytännön metsätaloudessa eli esimerkiksi metsäsuunnittelussa, luonnonhoidossa, puunhankinnassa ja puukaupassa.

4. Miten metsävaratietoon pääsee käsiksi?

Metsäkeskuksen keräämä metsävaratieto on saatavissa Metsään.fi-palvelussa. Metsänomistaja pääsee katsomaan oman metsänsä tietoja ilmaiseksi kirjautumalla palveluun.

Sama tieto, joka viedään Metsään.fi-palveluun, julkaistaan myös avoimena metsävaratietona. Se on sisällöltään muuten sama kuin Metsään.fi-palvelussa oleva metsävaratieto, mutta siihen ei ole liitetty minkäänlaisia omistajatietoja. Esimerkiksi metsänhoitoyhdistykset ja metsäyhtiöt voivat hyödyntää tätä tietoa, kun ne tekevät metsänomistajille metsäsuunnitelmia.

5. Miten metsävaratietoa kerätään?

Metsäkeskus hyödyntää metsävaratiedon keruussa laserkeilausaineistoa, ilmakuvia ja maastossa tehtäviä koealamittauksia. Laserkeilaus on lentokoneesta tehtävä mittaustapa, joka tuottaa kolmiulotteista tietoa puuston ja maaston rakenteesta. Ilmakuvien avulla taas voidaan tunnistaa esimerkiksi puulajeja.

Maastomittausten tavoitteena on varmistaa, että laserkeilausaineistoa ja ilmakuvia tulkitaan oikein. Maastokoealoilta mitataan muun muassa puiden läpimittoja ja pituuksia, joiden avulla voidaan laskea esimerkiksi puuston pohjapinta-ala, runkoluku ja tilavuus. Maastokoealojen perusteella voidaan siis selvittää, miltä esimerkiksi pohjapinta-alaltaan tietyn kokoinen puusto näyttää laserkeilausaineistossa ja ilmakuvissa.

Osa maastokoealoista on perinteisiä ympyräkoealoja, mutta nykyisin käytössä ovat myös niin sanotut puukarttakoealat. Ympyräkoealoja tehdään varsinkin taimikoihin ja tiheisiin nuoriin metsiin, puukarttakoealoja varttuneempiin metsiin. Puukarttakoealoilta paikannetaan mittausten yhteydessä jokaisen puun sijainti. Näin saadaan selville, miltä yksittäiset puut näyttävät laserkeilausaineistossa ja ilmakuvilla.

Laserkeilausaineiston, ilmakuvien ja maastomittausten avulla luodaan tilastolliset laskentamallit, joiden avulla puustotiedot arvioidaan sivuiltaan 16 metrin mittaisen neliön kokoisille alueille. Tämän jälkeen Metsäkeskus muuttaa puustotiedot metsikkökuviokohtaisiksi ja tekee jokaiselle kuviolle tarvittavat toimenpide-ehdotukset.

6. Miten luotettavaa metsävaratieto on?

Nykyisillä menetelmillä kerättävä metsävaratieto on vähintään yhtä luotettavaa kuin maastomittauksin kerätty.

Tasaikäisrakenteisissa metsissä pääpuulaji on oikein 95 prosentilla kuvioista, mutta puulajisuhteissa voi olla epätarkkuutta. Varttuneissa metsiköissä kokonaispuuston tilavuuden, läpimitan ja pohjapinta-alan keskivirhe on kymmenen prosentin luokkaa, kun se perinteisessä maastoarvioinnissa on yleensä 15–20 prosenttia. Laserkeilausaineiston tarkinta tietoa on puuston pituus, jonka keskivirhe on vain noin viisi prosenttia.

Vaikeinta metsävaratiedon keruussa on puuston iän arviointi, sillä ikä ei näy puusta päällepäin. Puuston ikä korreloi usein puuston koon kanssa, mutta pienikin puu voi olla vanha.

7. Miten hyvin eri puulajit saadaan tunnistettua?

Metsävaratiedon mukaan Suomessa on kolme puulajia: mänty, kuusi ja lehtipuu. Eri lehtipuulajeja ei vielä pystytä erottamaan toisistaan. Tavoitteena on, että seuraavalla inventointikierroksella pystyttäisiin tunnistamaan monimuotoisuuden kannalta tärkeitä puita, kuten kuolleita puita ja isoja haapoja. Hakkuuaukoilla jätetyt säästöpuut saadaan sen sijaan kartoitettua jo nyt.

8. Onko jotain, mikä vaatii maastossa tehtäviä mittauksia?

Pienistä taimikoista ei saada tietoa laserkeilauksella. Isommissakin taimikoissa kaukokartoitustieto on epävarmempaa.

Laserkeilausaineiston tulkinta on sitä vaikeampaa, mitä moninaisempi metsä on ja mitä enemmän siellä on erikokoista puustoa ja eri puulajeja. Esimerkiksi jatkuvan kasvatuksen metsistä on vaikea saada tietoa pelkän laserkeilausaineiston avulla. Myös kasvupaikkatyyppien tiedot perustuvat aiempaan maastotyöhön.

9. Miten metsävaratietoa ylläpidetään?

Laserkeilaus tehdään nykyisin kuuden, ilmakuvaus kolmen vuoden välein.

Metsävaratieto vanhenee vuodessa parissa, joten tietojen päivitys on melkein yhtä tärkeää kuin tiedon keruu. Metsävaratietoa päivitetään esimerkiksi metsänkäyttöilmoitusten, hakkuukoneiden tuottaman tiedon ja tukihakemusten perusteella. Lisäksi metsävaratiedolle lasketaan vuosittainen kasvu Luken kasvumallien avulla.

10. Miten metsävaratiedon keruu on kehittynyt?

Merkittävin uudistus on ollut päätös ryhtyä hyödyntämään metsävaratiedon keruussa laserkeilausaineistoa. Laserkeilaus on ensimmäinen kaukokartoitusmenetelmä, jolla päästiin samaan tarkkuuteen kuin perinteisissä maastossa tehtävissä mittauksissa.

Ensimmäinen laserkeilaukseen ja ilmakuviin perustuva inventointikierros valmistui vuonna 2019. Nyt on menossa toinen inventointikierros, joka alkoi vuonna 2020 ja jonka on tarkoitus olla valmis vuonna 2025. Kolmas inventointikierros toteutetaan vuosina 2026–2031.

Uusin tietolähde on hakkuukoneiden tuottama tieto. Tällä hetkellä sitä saadaan kolmen suuren metsäyhtiön eli Metsä Groupin, Stora Enson ja UPM:n hakkuualoilta. Tiedot lähetetään metsänomistajan luvalla. Käytännössä tieto koostuu hakkuukoneiden sijaintipisteistä. Näin saadaan tietää, missä ja milloin hakkuukone on tehnyt hakkuita ja onko kyseessä ollut pääte- vai harvennushakkuu. Tavoitteena on, että hakkuukoneiden tuottama tieto olisi metsävaratiedon päivityksen päämenetelmä tämän vuosikymmenen puoliväliin mennessä.

11. Miten metsävaratiedon keruuta kehitetään jatkossa?

Tavoitteena on, että metsänhoitoyhdistyksiltä ja metsäyhtiöiltä saataisiin jatkossa tietoa myös tehdyistä taimikonhoitotöistä. Varttuneiden metsien laserkeilausinventoinnissa siirrytään jatkossa yhä enemmän yksittäisten puiden tulkintaan. Se mahdollistaa yhä tarkemmat puulaji- ja puutavaralajitiedot, mikä helpottaa tiedon saamista myös jatkuvan kasvatuksen metsistä.

Nyt käynnissä olevalla inventointikierroksella tavoitteena on myös ottaa hiililaskenta osaksi metsävaratiedon keruuta. Näin voidaan seurata hiilen määrissä tapahtuvia muutoksia. Maaperän sitoman hiilen laskemiseen ei ole vielä olemassa hyviä malleja, mutta puustoon sitoutunut hiili on melko helppo arvioida.

Monimuotoisuus ja luonnonhoito nousevat tulevaisuudessa entistä enemmän esille. Monimuotoisuudesta pitäisi saada pienipiirteisempää tietoa, mutta se on vaikeaa, sillä monimuotoisuuteen liittyvät piirteet ovat harvoin yhtä selkeästi mitattavissa kuin puustoon liittyvät tiedot.

12. Miten arvokasta metsävaratieto on?

Metsävaratiedon arvoa on vaikea arvioida. Luonnonvarakeskuksen tekemän selvityksen mukaan se on kymmeniä miljoonia euroja vuodessa. Metsäteollisuuden omistama puunhuollon kehittämisyhtiö Metsäteho on tarkastellut metsävaratiedon arvoa metsäyhtiöiden puunhankinnan näkökulmasta ja päätynyt siihen, että se on vähintään sata miljoonaa euroa vuodessa.

13. Miten kallista metsävaratiedon keruu on?

Metsävaratiedon keruu maksaa tällä hetkellä noin 3 euroa hehtaarilta. Perinteinen maastossa tehtäviin mittauksiin perustuva tieto maksaa 15–20 euroa hehtaarilta.

14. Onko muualla saatavilla yhtä kattavaa metsävaratietoa kuin Suomessa?

Niin laadukasta metsävaratietoa kuin meillä on Suomessa ei ole missään Euroopassa – ei edes Ruotsissa. Ruotsissa käytetään kyllä laserkeilausta, mutta esimerkiksi kattavaa puulajikohtaista tietoa siellä ei tuoteta.

15. Millainen Suomen metsien arvo on metsävaratiedon perusteella?

Suomen metsien arvoa ei ole mahdollista arvioida metsävaratiedon perusteella. Kyse ei ole pelkästään hakkuumahdollisuuksista. Niiden lisäksi myös puutuotteilla, luontomatkailulla, virkistysmahdollisuuksilla sekä marjoilla, sienillä, riistalla ja muilla luonnontuotteilla on suuri arvo.

Artikkelia varten on haastateltu Suomen metsäkeskuksen metsätiedon johtavaa asiantuntijaa Juho Heikkilää.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.