Hakkuissa tulee jäädä jatkossa aiempaa enemmän eläviä ja kuolleita säästöpuita. Tämä johtuu siitä, että Suomen yleisimmän metsäsertifikaatin, PEFC:n vaatimukset uudistuvat.
Esimerkiksi metsäyhtiö Stora Enso on kertonut ottavansa sertifioinnin uudet standardit käyttöön joulukuun alusta. PEFC-sertifiointi kattaa metsätalouskäytössä olevasta maasta noin 90 prosenttia, joten sen vaatimukset vaikuttavat suuresti metsien käsittelyyn.
”Aiemmat muutokset PEFC-sertifioinnissa ovat näkyneet selkeästi käytännön säästöpuumäärissä. Esimerkiksi alhainen 10 sentin minimiläpimitta vähensi jätettävän puuston määrää”, sanoo Suomen ympäristökeskuksen (Syke) vanhempi tutkija Pekka Punttila.
Ei aina pelkkää minimiä
Uudistuksen myötä PEFC edellyttää, että hakkuussa jätetään 10 elävää ja 10 kuollutta säästöpuuta hehtaarille. Se on 10 puuta enemmän kuin aiemmin.
Säästöpuut ovat pysyviä eli niiden on tarkoitus lopulta maatua metsiin. Myös säästöpuiden paksuusvaatimukset kasvavat. Tekopökkelöitä katkotaan, jos kuollutta puuta ei ole jätettävissä kymmentä runkoa.
Punttilan mukaan on erittäin hyvä, että päivitetyssä PEFC-sertifikaatissa säästöpuiksi pitää nyt jättää erikseen sekä eläviä että kuolleita puita. Eriasteisesti lahonneen kuolleen puun määrän vähäisyys talousmetsissä on merkittävin yksittäinen uhanalaistumisen syy metsäluonnossa.
”Kuolleen puun säästäminen hakkuissa on monimuotoisuuden kannalta tärkein toimi.”
Hakkuiden tekijöiden ei pidä tuijottaa vain säästöpuiden minimimääriä ja -mittoja. Metsien käytön kestävyysongelmana on ollut, että säästöpuita jätetään liian usein vain sama, minimivaatimukset täyttävä määrä.
Luonnon näkökulmasta säästöpuita pitäisi jättää enemmän sinne, missä on jo valmiiksi suuret määrät lahopuuta tai esimerkiksi harvinaisia, suurikokoisia vanhoja lehtipuita.
Kuollutta säästettävä enemmän
Punttila laskee, että uudet PEFC-vaatimukset säästävät kuollutta puuta hehtaarille vähimmillään 2,7 kuutiota. Jos kuolleen puun määrä saataisiin säästöpuilla ja muilla luonnonhoitotoimilla 10 kuution tasolle, se riittäisi todennäköisesti turvaamaan sen, ettei lahopuusta riippuvaisten uhanalaisten lajien määrä enää lisäänny, Punttila kertoo.
Talousmetsissä on keskimäärin lähes 10 kuutiota kuollutta puuta hehtaarilla ennen päätehakkuita, mutta kuollutta puuta korjataan energiaksi ja sitä tuhoutuu hakkuissa korjuu- ja maanmuokkauskoneiden alle.
Jos metsänomistaja haluaa toimia luonnon monimuotoisuuden kannalta mahdollisimman hyvin, hakkuussa pitää jättää pystyyn vanhoja, eläviä ja suurikokoisia runkoja eikä kuolleita puita tule korjata energiaksi.
Uudet säästöpuuvaatimukset
- PEFC-metsäsertifikaatti edellyttää jatkossa, että hakkuissa jätetään vähintään 10 elävää ja 10 kuollutta säästöpuuta hehtaarille.
- Elävien puiden tulee olla vähintään 15 senttiä paksuja, kuolleiden 20 senttiä.
- Jos kuollutta puuta ei ole riittävästi, hehtaarille katkotaan 2–5 tekopökkelöä, erityisesti lehtipuista.
- Tekopökkelöt ovat 2–5 metrin korkeudelta pystyyn katkottuja puiden tyviosia. Uudistushakkuissa tekopökkelöiden paksuus on rinnankorkeudelta vähintään 15 senttiä.
Vinkit säästöpuihin
Hyviä säästöpuita:
- Vanhat ja suuret puut
- Muodoltaan poikkeukselliset eli ”vikaiset” puut
- Lehtipuut, mieluiten vanhat ja paksut: haavat, raidat, tervalepät, tuomet, pihlajat ja jalot lehtipuut
- Petolintujen pesäpuut, kolopuut ja metsojen hakomismännyt
- Järeät katajat
Hyviä säästöpuupaikkoja:
- Luontokohteiden, kuten pienvesien, läheisyys
- Vesistöjen suojakaistat
- Kosteat ja soistuneet painanteet, esim. korpipainanteet
- Kivikot ja kalliot
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Jutussa ei ollenkaan oteta huomioon kannoista, suurista oksista ja suurista juurista tulevan kuolleen puun määrää.
Tukkirungon kanto on satoja litroja ja se säilyy metsässä vuosikymmeniä lahoten ja tarjoten kasvuympäristön sadoille lajeille.
Jos väljennämme metsää esim. 300 r/ha ja yhden kannon sisältämä puumäärä on vaikka 200 l, jättö/lahopuuta kertyy 60 m3.
Hyvässä metsätaloudessa harvennukset seuraavat toisiaan alle 10 vuoden välein, joten metsässä on koko ajan runsaasti kullutta puuta.
Jos tähän vielä lisätään jutussa mainitut vähäarvoiset tekopökkelöt, puun määrä sen kuin kasvaa.
Tehokkain keino lisätä Suomessa jättöpuuta on alkaa harventaa metsiä lyhyemmillä väleillä. Näin tavoitamme varmemmin kuolleet puut tehtäväksi tekopökkelöiksi ennekuin ne lahoavat nopeasti kaaduttuaan, saamme lisää kuollutta puuta kannoista ja ja hakkuutähteistä, lisäksi vähennämme tyypillistä ja yleistä ylitiheyttä millä parannamme valtapuuston kasvua ja hiilen sidontaa.
Näin tulee monta hyötyvaikutusta eikä yhtään haittoja.
Kantojen ym. hakkuutähteiden huomiotta ottamisesta voinemme olla kaikki samaa mieltä. Suorastaan moka.
Tuulenkaatokuusien jättäminen metsään kiihdyttää kirjanpainajaongelmaa ja on erittäin typerää.
Aukoille ei tuli jättää yhtään varttunutta kuusta säästöpuiksi juuri tästä syystä. Ne kaatuvat tuulessa kuitenkin tuuliseen aukeaan tottumattomina.
Uudistusalojen suurentaminen ja rajaaminen luonnollisiin reunoihin kuten peltoihin, vesistöihin, teihin, soihin jne. olisi saatava toteutumaan. Varttuneen ja tuuleen tottumattoman reunametsän jatkuvat tuulenkaadot ovat suuri riski elueen metsän terveydelle.