Jos joku vielä mielii suometsien kunnostusojitukseen valtion tukea, alkaa olla kiire. Nykyinen kemeratukijärjestelmä on voimassa enää tämän vuoden ja korvautuu ensi vuonna uudella metka-tukijärjestelmällä. Siinä ojien kunnostustyötä ei enää tueta.

”Metka on hyvin pitkälti samanlainen kuin kemera. Ainoa iso muutos on, että ojien kaivuuta ei enää tueta”, sanoo maa- ja metsätalousministe­riön metsäneuvos Niina Riissanen.

Jos ojien perkaukseen tai täydennysojitukseen haluaa tukea, on sitä haettava Suomen metsäkeskuksesta viimeistään 1. lokakuuta. Suometsän hoitosuunnitelman tekoon sekä vesiensuojelutoimenpiteiden ja piennarteiden tekoon tukea saa sen sijaan myös metkan kautta.

”Tavoitteena on, että suometsänhoidon suunnittelusta tulisi kokonaisvaltaisempaa. Jatkossa toimenpiteitä voi ja pitää suunnitella aiempaa enemmän”, Riissanen kertoo.

Suometsien hoitoon ja ojien kunnostukseen myönnetyn kemeratuen määrä on ollut viime vuosina laskussa, joten päätös luopua ojien kunnostuksen tuesta on ehkä suurempi periaatteellisella tasolla kuin käytännössä. Yhteiskunta tukee sitä, minkä se katsoo tärkeäksi.

”Tukijärjestelmän tavoitteena on kannustaa yksityismetsänomistajia sellaiseen metsien hoitoon ja käyttöön, jolla voidaan saavuttaa yksityistaloudellisten tavoitteiden ohella myös yhteiskunnan metsäpolitiikalle ja metsien käytölle asettamat tavoitteet”, Riissanen summaa.

Samaa sanoo Tapion senior advisor Marja Hilska-Aaltonen. Hän työskenteli kemeratukijärjestelmän ja sitä edeltäneen metsänparannuksen tukijärjestelmän parissa vuodesta 1983 vuoteen 2020.

”Yksityismetsätalouden tukijärjestelmällä on pitkät juuret, mutta se on aina elänyt hyvin ajassaan”, hän toteaa.

Mitä lähes satavuotiaalta tukijärjestelmältä sitten halutaan? Alkuaikoina tavoitteena oli lisätä metsien kasvua ja kasvullisen metsämaan pinta-alaa, mutta sittemmin tavoitteet ovat laajentuneet. Uusi metka-järjestelmä tavoittelee niin metsävarojen suotuisaa kehitystä kuin monimuotoisuuden turvaamista, vesiensuojelua ja ilmastonmuutoksen hillintää.

Sosiaalinenkin merkitys

Palataan hetkeksi vuoteen 1928, metsätalouden tukijärjestelmän juurille. Silloin syntyi ensimmäinen metsänparannuslaki. Vuonna 1929 voimaan tulleen lain taustalla olivat kasvaneet hakkuumäärät ja huoli metsien tilasta ja puuvarojen riittävyydestä.

Laissa säädettiin, että metsätaloutta tuetaan 25 miljoonalla markalla vuonna 1929. Se vastaa nykyrahassa noin yhdeksää miljoonaa euroa. Seuraavina neljänä vuotena tukea korotettiin joka vuosi viidellä miljoonalla markalla.

Puolet tuesta varattiin valtion mailla tehtäviin suonkuivauksiin ja huonotuottoisten metsätilojen kunnostamisiin, puolet kuntien ja yksityismetsänomistajien mailla tehtäviin ojitus- ja metsitystöihin sekä muihin metsänparannustöihin. Kuntia ja yksityisiä maanomistajia tuettiin niin ilmaisin työkaluin kuin huokeakorkoisin lainoin ja raha-avustuksin.

”Tukea annettiin alun perin pitkälti lainojen muodossa. Lainan myöntämisestä luovuttiin vasta 1990-luvulla, kun lainarahaa alkoi saada muutenkin”, Hilska-Aaltonen kertoo.

Vuonna 1948 vuotuiset määrärahat nostettiin 100–200 miljoonan markan tasolle, mikä tosin on nykyrahassa vain 5–10 miljoonaa euroa. Samalla säädettiin, että rahasummasta kaksi kolmasosaa oli käytettävä yksityismetsien hyväksi.

Vuonna 1953 määräraha nousi 600 miljoonaan markkaan eli nykyrahassa noin 22 miljoonaan euroon. Samalla päätettiin, että koko rahasumma oli käytettävä yksityismetsien hyväksi. Uutta oli myös se, että metsätilan koko ja maanomistajan varallisuus vaikuttivat siihen, miten paljon lainaa tai avustusta oli mahdollista saada.

”Tukijärjestelmän tavoite on ollut metsien tilan parantaminen, mutta tuilla on ollut myös suuri sosiaalinen merkitys”, Hilska-Aaltonen toteaa.

Erityisesti taimikonhoidon tuella on hänen mukaansa ollut myös merkittävä työllistävä vaikutus. Taimikonhoitoa tehtiin varsinkin 1960–1980-luvuilla niin sanottuna työllisyystyönä, mikä tarkoitti sitä, että valtio rahoitti metsänhoitotöitä vähentääkseen työttömyyttä.

Paino nuorissa metsissä

Ensimmäinen kestävän metsätalouden rahoituslaki eli kemeralaki tuli voimaan vuonna 1996 eli vuosi sen jälkeen, kun Suomi oli liittynyt Euroopan unioniin. Jo ensimmäinen kemeralaki vaati EU:n hyväksynnän, mutta varsinaisesti EU:n metsätalou-den tuelle asettamat vaatimukset näkyivät vuonna 2015 voimaan tulleessa laissa. Komissio kiinnitti erityisesti huomiota siihen, ettei valtiontuesta aiheudu häiriöitä puumarkkinoille.

”Taimikon ja nuoren metsän hoitotyöt piti jatkossa suunnitella ja hyväksyttää etukäteen. Metsänuudistamistöitä ei enää hyväksytty tuettaviksi toimenpiteiksi. Pienpuun korjuun tukea ei saanut sitoa puun energiakäyttöön”, Hilska-Aaltonen luettelee.

Viime vuosina valtaosa kemeratuista on käytetty taimikonhoitoon ja nuoren metsän hoitoon. Esimerkiksi vuonna 2022 puuntuotantoon myönnetyistä kemeratuista noin 80 prosenttia käytettiin taimikonhoitoon ja nuoren metsän hoitoon.

Tälle vuodelle kemeratukiin on varattu kaikkiaan 65 miljoonaa euroa. Siitä 47,5 miljoonaa euroa on tarkoitettu puuntuotannon kestävyyden turvaamiseen ja 17,5 miljoonaa euroa metsäluonnonhoidon edistämiseen.

Metsäluonnonhoidon tuet tekevät hyvin kauppansa, mutta puuntuotannon tuista jäi esimerkiksi viime vuonna käyttämättä noin 35 prosenttia. Maa- ja metsätalousministeriön Riissanen arvioi, että taustalla on useita syitä. Yksi lienee se, että suometsien hoitohankkeiden ja metsätiehankkeiden määrä romahti sen jälkeen, kun Otso Metsäpalvelut vuonna 2021 ajautui konkurssiin.

”Tosin myös taimikon ja nuoren metsän hoitomäärät ovat tippuneet. Positiivista on kuitenkin se, että viime vuoden loppu ja tämän vuoden alku ovat näyttäneet rahan käytön kannalta aika vilkkailta.”

Muutoksia tukiehtoihin

Entä ensi vuosi? Tuoko metka mukanaan muutoksia muualle kuin suometsiin?

Osittain luvassa on paluuta menneisyyteen. Taimikonhoito ja nuoren metsän hoito muuttuvat jälleen yhdeksi työlajiksi, ja tukea haetaan vasta sitten, kun työ on tehty. Lisäksi taimikonhoidon ja nuoren metsän hoidon tuki muuttuu niin sanotuksi de minimis -tueksi. Se tarkoittaa sitä, että metsänomistaja voi kolmen vuoden aikana saada tukea korkeintaan 200 000 euroa.

”Joissain isoissa yhteismetsissä summa voi kolmen vuoden aikana täyttyä, mutta tavalliseen metsänomistajaan sen ei pitäisi vaikuttaa”, Riissanen arvioi.

Nuoren metsän hoidon yhteydessä korjattavan pienpuun osalta tukiehdot muuttuvat siten, että tukea saa, jos puuston keskipituus on työn jälkeen enintään 12 metriä. Kemeratuessa raja on koskenut puuston keskiläpimittaa, jonka on tullut olla työn jälkeen alle 16 senttimetriä.

”Pienpuuta on kemerassa voitu usein korjata järeämmistä metsistä kuin metkassa voidaan. Kun puusto on 12 metrin mittaista, on sen keskiläpimitta suunnilleen 12 senttimetriä”, sanoo Metsäkeskuksen hankehallinnon asiantuntija Yrjö Niskanen.

Metsänomistajille merkittävää on myös se, että lannoitusta ei enää korvata toteutuneiden kustannusten mukaan, vaan tietyllä summalla hehtaaria kohti. Lisäksi yksittäinen metsätila voi jatkossa saada tukea metsätien perusparannukseen, kun tällä hetkellä tukea saa vain useamman tilan yhteishankkeisiin.

Uutta kehitteillä

Kaikkiaan kemerasta luopumiseen ei Riissasen mukaan liity sen suurempaa dramatiikkaa.

”Kemera on määräaikainen tukijärjestelmä. Siitä piti alun perin luopua jo vuonna 2020. Valtion tukien ideologiaan kuuluu, että niitä tarkastellaan määrävälein”, hän sanoo.

Eikä tukijärjestelmä Riissasen mukaan ole valmis silloinkaan, kun metka tulee voimaan. Ministeriössä pohditaan jo, voisiko luontoarvojen turvaamiseen seuraavaksi kehittää tulosperusteista tukijärjestelmää. Se tarkoittaisi sitä, että tukea ei maksettaisi töiden kustannuksista, vaan työn tuloksesta.

”Seuraavalla hallituskaudella aletaan varmaan selvittää, miten valtiontuen suuntaviivat taipuisivat tällaiseen ja millainen malli houkuttelisi metsänomistajia”, Riissanen ennakoi.

Artikkelissa on hyödynnetty teosta Metsänparantajat kansakunnan asialla 1908–1988. Markat on muutettu euroiksi Tilastokeskuksen rahanarvonmuuntimella.

Tukea metsiin 1929–2026

• 1929 Ensimmäinen metsänparannuslaki astuu voimaan. Tuki koskee sekä valtiota, kuntia että yksityismetsänomistajia. Tukea saa mm. ojitus- ja metsitystöihin.
• 1948 Tuki laajenee koskemaan metsäteiden rakentamista.
• 1953 Tuki koskee ensimmäistä kertaa vain yksityismetsänomistajia.
• 1957 Suomi jaetaan rahoitusvyöhykkeisiin, joissa avustusten enimmäismäärät nousevat etelästä pohjoiseen.
• 1963 Tuki laajenee koskemaan taimikonhoitoa.
• 1968 Ensimmäinen pysyvä metsänparannuslaki astuu voimaan. Tuki laajenee koskemaan metsänlannoitusta ja ympäristönsuojelun aiheuttamia kustannuksia.
• 1969 Tuki laajenee pellonmetsitykseen.
• 1977 Tuki laajenee koskemaan mm. luontaista uudistamista ja metsäojitukseen liittyvää piennartasanteiden tekoa.
• 1987 Tuki laajenee koskemaan kulotusta, metsäojituksen kunnostusta, pystypuiden karsintaa ja metsäteiden perusparannusta. Tuki muuttuu tasa-avustukseksi, jossa avustusprosentti on samassa työlajissa ja rahoitusvyöhykkeessä yhtä suuri kaikille.
• 1991 Tukea voi saada metsänuudistamiseen, kulotukseen, taimikonhoitoon, pystypuiden karsintaan, metsänlannoitukseen, metsätien tekoon sekä metsäojitukseen, ojien kunnostukseen ja vesiensuojelurakenteiden tekoon.
• 1996 Ensimmäinen kemeralaki astuu voimaan. Tukea voi saada metsänuudistamiseen, kulotukseen, nuoren metsän hoitoon (sis. taimikonhoito ja pystykarsinta), energiapuun korjuuseen, terveyslannoitukseen, kunnostusojitukseen ja metsätien tekemiseen.
• 2001 Tuki laajenee koskemaan juurikäävän torjuntaa.
• 2003 Tuki laajenee koskemaan Metso-ohjelman luonnonarvokauppa- ja yhteistoimintaverkostokokeiluja.
• 2015 Kemeralaki uudistuu ja muuttuu määräaikaiseksi. Tukea voi saada taimikon varhaishoitoon, nuoren metsän hoitoon, terveyslannoitukseen, juurikäävän torjuntaan, suometsän hoitoon, metsätien tekoon ja perusparannukseen sekä metsien biologisen monimuotoisuuden ylläpitoon ja metsäluonnon hoitoon.
• 2016 Juurikäävän torjunnan tuki päättyy.
• 2023 Kemeran viimeinen vuosi. Tukea haettava viimeistään 1.10.
• 2024 Ensimmäinen metka-laki astuu voimaan. Tukea voi saada taimikon ja nuoren metsän hoitoon sekä niiden yhteydessä kaadetun pienpuun keräämiseen, terveyslannoitukseen, suometsän hoitosuunnitelmaan, suometsien vesiensuojelutoimenpiteiden ja piennarteiden tekoon, metsätalouden tieverkostoon, ympäristötukeen, metsäluonnon hoitoon sekä kulotukseen.
• 2026 Viimeinen vuosi, jolloin kemeratukipäätöksiin liittyviä maksatuksia voidaan tehdä.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.