Metsälehti pyysi Suomen metsäkeskukselta tiedot viime vuonna eninten metsätukia saaneista metsänomistajista. Suurimmat tukipotit kohosivat satoihin tuhansiin euroihin, kun mukaan lasketaan metsänhoito, teidenrakentamis- ja ympäristötuet.

Rouheimman summan, vajaat puoli miljoonaa euroa kuittasi Kuusamon yhteismetsä. Se on maan suurin yksityisten metsänomistajien yhteisö, jossa on yli 4 000 osakasta ja maata yli 95 000 hehtaaria.

Suurimpien tukien saajien kymmenen kärkeen mahtuu vain yksi yksityinen metsänomistaja, Ruotsissa asuva Esko-Jukka Halkola. Metsälehti ei häntä tavoittanut, mutta Metsäkeskukselta saadun tiedon mukaan Halkola toimi asiamiehenä metsätiehankkeessa. Tällöin kaikille hankkeen osakkaille myönnetty yhteenlaskettu tukisumma kirjautui hänen nimiinsä.

Osa muistakin suurimpien tukien saajien listalla olevista saattaa olla yhteishankkeiden asiamiehiä. Tämä kannattaa pitää mielessä oheisia listoja luettaessa.

Metsäkeskuksen ilmoittamat tukisummat eivät ole täysin linjassa toimijoiden oman kirjanpidon kanssa. Esimerkiksi Kuusamon yhteismetsän kemeratuki viime vuodelta on Metsäkeskuksen mukaan lähes 570 000 euroa. Yhteismetsän omassa kirjanpidossa tuki on noin 100 000 euroa pienempi. Tämäkin kannattaa muistaa listoja lukiessa.

Kuusamo ykkönen metsänhoidon tuissakin

Pyysimme Metsäkeskukselta erikseen listan metsänhoitoon – varhaisperkaukseen, taimikonhoitoon ja pienpuun korjuuseen – eniten kemeratukia viime vuonna saaneista metsänomistajista.

Tämänkin listan kärkipaikalle kohosi odotetusti Kuusamon yhteismetsä. Viime vuonna se käytti kemeratukia metsien hoitoon 177 000 euroa. Toisena oli niin ikään Kuusamossa toimiva Hyöteikön yhteismetsä.

Kolmanneksi kipusi juristi Anna Maria Huilaja, joka omistaa Pohjois-Suomessa yli 10 000 hehtaaria. Saksassa nykyisin asuva Huilaja on Metsälehden julkaiseman sata suurinta metsänomistajaa -listan mukaan Suomen suurin yksityinen metsänomistaja.

Toinen kymmenen suurimman metsänhoitotukien käyttäjän listalle noussut yksityinen metsänomistaja oli Hannu Tapio Hätinen Mäntyharjulta. Hänkin löytyy sadan suurimman metsänomistajan listalta reilun 1 100 hehtaarin metsäpinta-alallaan.

Tunnettuja nimiä suurimpien tukien saajien listalla on niukasti.

Takavuosina Suomen johtaviin taloudellisiin vallankäyttäjiin kuuluneen Casimir Ehrnroothin poika Georg Johan Ehrnrooth sai vajaat kymmenen tuhatta euroa metsänhoitotöiden tukea. Sillä summalla hän kohosi Päijät-Hämeen suurimmaksi kemeratukien saajaksi.

Keski-Suomen kymmenen kärjessä listalta löytyy Metsänhoitoyhdistys Päijänteen LKV-asiantuntija ja takavuosien tv-eränkävijä Johannes Lehtomäki, joka velipoikansa Jussi Lehtomäen kanssa yhdessä käytti metsänhoidon kemeroita viime vuonna reilut 12 000 euroa.

”Ihan tavallisista taimikoiden ja nuoren metsän hoitotöistä tukisumma kertyi. Meillä on aika iso joukko raivaajia kerralla metsässä, joten hehtaareita kertyy nopeasti”, Johannes Lehtomäki kertoo.

Tuensaajien kohdentuminen maakunnittain ei ole yksiselitteistä. Esimerkiksi Kanta-Hämeen suurimmaksi tuensaajaksi listatun Leppämäen yhteismetsän kotipaikka on Pudasjärvellä.

”Meillä on Hämeenlinnassa suuri metsätilakokonaisuus ja teetimme siellä useita kymmeniä hehtaareja energiapuuharvennuksia ja taimikonhoitoja, joihin olemme saaneet kemeratukea”, kertoo Samuli Leppänen.

Leppämäen yhteismetsän tautalla ovat sijoittajat Mikko Leppänen ja Tatu Mäkimartti sekä metsäammattilaisena työskennellyt Samuli Leppänen.

Iso yhteismetsä törmää leikkuriin

Varhaisperkaukseen, nuoren metsän hoitoon ja pienpuun korjuuseen myönnettävät tuet ovat de minimis -periaatteen piirissä.

Tuet maksetaan toteutusilmoitusten perusteella ilman ennakkohakemusta. Rajoitteena on, että toimija voi kolmen vuoden aikana saada enintään 300 000 euroa de minimis -tukia. Tavallisille metsänomistajille tämä ei ole ongelma, mutta esimerkiksi Kuusamon yhteismetsä törmää tukien enimmäisrajaan.

Tällä hetkellä Kuusamon yhteismetsä on ainoa toimija, jonka kolmen vuoden tukisumma ylittää 300 000 euron rajan, toiminnanjohtaja Jarmo Korhonen kertoo. Hän ennakoi, että tilanne voi muuttua.

”Jatkossa de minimis -ehdot heikentävät tukijärjestelmän kannustavuutta suurilla ja laajenemishaluisilla yhteismetsillä. Leikkuri ei tunnu oikeudenmukaiselta, maksetaanhan tukea vain toteutettujen töiden perusteella. Kärsijöinä ovat yhteismetsän osakkaat – yhteismetsähän ei ole metsän omistaja.”

Hän muistuttaa, että esimerkiksi yhteismetsien yhdistymiset voivat kasvattaa yksittäisten toimijoiden vuotuisia työmääriä

”Ja onko takuita myöskään siitä, ettei de minimis -tukiraja laske. Yhteismetsät esittivät, että metka-tukien rinnalle olisi isoja toimijoita varten jätetty viime vuoteen asti toiminut ennakkorahoitusmalli, jota ei laskettaisi de minimis -tukiin. Tämä ei valitettavasti toteutunut.”

Eräät maatiloille myönnettävät tuet ovat myös de minimis -periaatteen piirissä, mutta tukisummat jäävät niin vähäisiksi, etteivät aktiivisestikaan metsätukia käyttävät maatilat törmää de minimis -tukien ylärajaan.

”Pojan kanssa kahdestaan istutimme”

Suurimpien metsitystukien saajien listalla yksityisiä metsänomistajia oli runsaammin. Heistä isoimman urakan teki Kyösti Känsäkangas Kaustisilta. Hän sai viime vuonna metsitystukea 86 700 euroa. Työmaana oli ison turvekentän pari vuotta kestänyt istutushanke.

”Metsä Group hoiti ensin tuhkalannoituksen. Sen jälkeen istutimme pojan kanssa noin 80 hehtaarin alueelle yhteensä 110 000 tainta. Turvemaan istuttaminen on paljon nopeampaa kuin kivennäismaan, joten taimia ehti laittaa noin 2 000 päivässä.

Känsäkankaan mukaan taimet ovat lähteneet hyvin kasvuun. Hän kiittelee tuhkalannoituksen vaikuttavuutta. Hirvituhot sen sijaan huolettavat.

”Olen erittäin huolissani. Paikoin taimista jo puolet on syöty.”

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.