UPM:n Leunan biokemikaalitehtaalle pyökkiä toimittavan Saksi-Anhaltin metsäviraston operaatiopäällikkö Johannes Brodowski selostaa keskenkasvuisen pyökkimetsän harvennusta valtion metsässä.
”Kymmenen vuoden välein tehtävässä metsäsuunnittelussa mitataan puuston kasvu ja suunnitelmakauden aikana pyökkimetsä harvennetaan kahdesti. Puuta poistetaan hieman kasvua vähemmän. Kerralla puuta korjataan vajaat 30 kuutiometriä hehtaarilta huonoimpia runkoja poistaen. Valiopuut kasvatetaan 120-130 vuoden ikäisiksi.”
Harvennuksessa käytetään samanlaisia metsäkoneita kuin meillä. Ajourien reunapuut on merkitty vahvoin sinisin maalimerkinnöin.
”Samoja uria käytetään koko kiertoajan ja tätä varten on tärkeää, että urien kulku merkitään näkyvästi.”
Leimaaja merkitsee kaadettavat puut
Urien leveys on samaa luokkaa kuin meilläkin ohjeiden mukaan tehdyllä harvennuksella.
Pysyvien ajourien avulla pyritään estämään maaperän tiivistyminen muualla kuin kulku-urilla. Metsämaat ovat hienojakoisia, joten maaperän tiivistymisen vaara on suurempi kuin Suomen moreenimailla. Toisaalta maata kuohkeuttavaa routaa ei juuri ole.
Ajourien sijainti digitoidaan metsätietojärjestelmiin eikä urista luovuta silloinkaan, kun metsä hakataan tuhojen vuoksi aukoksi. Hakkuualalle jätetään pitkiä kantoja osoittamaan uran kulkua.
Metsäammattilaiset merkitsevät maastossa sekä ajourat että leimaavat jokaisen poistettavan puun maalimerkinnöin.
Saksan FSC edellyttää 40 metrin ajouraväliä
Brodowskin työmaalla ajourien väli on 20 metriä. Näin siksi, että Saksi-Anhaltin valtio on päätynyt sertifioimaan metsänsä PEFC-sertifikaatilla.
Hän kertoo, että vihreiden hallitsemissa osavaltiossa metsät on usein sertifioitu FSC:llä, ja se merkitsee hankaluuksia puunkorjaajille.
FSC:n kriteerien mukaan valtaosalla metsistä pitää ajouravälin olla 40 metriä. Tämä ei ole ollut omiaan nostamaan vihreiden kannatusta saksalaisten metsäammattilaisten keskuudessa.
”FSC:n mukaan ajouraväli saa 13,5 prosentilla metsäalasta olla 20 metriä ja muualla 40 metriä”, Brodowski kertoo.
Sääntö hankaloittaa koneellista korjuuta. Tueksi tarvitaan aina metsureita, jotka kaatavat urien väliin jäävät puut. Paikoitellen urien väleiltä joudutaan myös vinssaamaan puita lähemmäs ajouria.
Suomen FSC:n standardityöryhmästä kerrotaan, ettei ajourien keskinäisestä etäisyydestä ole käyty vastaavia keskusteluja Suomessa.
”Ajourista on keskusteltu aina säästettävien kohteiden ja suojavyöhykkeiden osalta, mutta standardissa näistä ei ole mainintaa. Lähtökohtana keskusteluissa on siis se, että nämä kohteet on otettava huomioon hakkuita suunniteltaessa”, kertoo metsästandardiasiantuntija Emmi Liias Suomen FSC:stä.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.