Suomen johtaviin puuntuotoksen tutkijoihin lukeutuva Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Jari Hynynen pitää Suomen metsäkeskuksen korjuutarkastuksen tuloksia hälyttävinä varsinkin männiköiden osalta.
Ylivoimakkaat harvennukset vähentävät puuston kykyä sitoa hiiltä ja kasvua. Menetys on männiköissä varovastikin arvioiden 20 prosenttia kiertoajan kuluessa, eikä tuotostappiota voi ensiharvennuksen jälkeisen kiertoajan kuluessa enää korjata, enintään lieventää lannoituksin.
”Käytännössä tuotostappioita pahentanee sekin, että jääviä puita ei aina valita optimaalisesti. Mäntymailla myös sekapuut saattavat alentaa jäävän puuston kasvua.”
Malli hiilensidontaan löytyisi 1970-luvulta
Hynynen muistuttaa, että nykyiset, hyvän metsänhoidon suositusten mukaiset harvennukset eivät johda parhaaseen tulokseen puuntuotannossa. Lievemmin harventaen kyetään tuottamaan enemmän puuta. Myös kiertoaikojen pidentäminen johtaa samaan tulokseen.
”1970-luvun metsänhoito-ohjeet nykyistä lievempine harvennuksineen ja pidempine kiertoaikoineen lisäisivät metsien hiilensidontakykyä”, Hynynen sanoo.
Lyhyellä aikavälillä harvennusten lieventäminen ja kiertoaikojen pidentäminen leikkaisi hakkuumääriä, mikä olisi haaste muutenkin äärimmilleen viritetylle puuhuollolle.
Hynynen neuvoo välttämään liian aikaisia ensiharvennuksia.
”Jos puusto on taimikkona hoidettu, sinne ei kannata mennä 12—13 metrin pituusvaiheessa, jolloin kannattavan hakkuukertymän kokoon saaminen johtaa helposti vajaapuustoisuuteen.”
Vastuuta myös metsänomistajille
Itä-Suomen yliopiston metsäteknologian professori Kalle Kärhä varoittaa, että korjuun huono laatu laimentaa metsänomistajien intoa ensiharvennuksiin.
”Se merkitsisi vieläkin isompia tappioita.”
Kärhän mukaan nykyisinkin konein voidaan tehdä hyvää korjuujälkeä, mutta sitä pitäisi vaatia entistä pontevammin.
”Laatua ei saa, ellei sitä vaadi.”
Harvennusjäljen reaaliaikainen mittaaminen auttaisi hakkuukoneenkuljettajaa harvennusvoimakkuuden hallinnassa. Harvennusjälkeä voitaisiin reaaliaikaisesti mitata hakkuukoneisiin asennettavilla laserkeilaimilla.
”Korjuujäljen näkyväksi tekeminen jokaiselta puunkorjuutyömaalta ja raportoiminen metsänomistajille auttaisi laadun parantamisessa”, hän korostaa.
Kärhä heittää haasteen myös metsänomistajille. Taimikonhoidolla ja ennakkoraivauksilla tulisi varmistaa, että korjuu sujuu. Valmiiksi aukkoisessa pusikossa on vaikea tehdä hyvää jälkeä.
Pahimmat kohteet tuntityönä
Koneyrittäjien varatoimitusjohtaja Simo Jaakkolan mukaan valtaosalla korjuuyrittäjistä ei ole varaa hankkia erikoiskoneita ensiharvennusten korjuuseen. Saman kaluston pitää suoriutua kaikenlaisista leimikoista. Käytännössä tämä tarkoittaa vähintään keskiraskaita koneita.
Hän muistuttaa erilaisten tavoitteiden ristiriitaisuudesta.
”Viime vuosina on korostettu maasto- ja runkovaurioiden välttämistä. Sitä varten yrittäjät ovat hankkineet koneisiinsa leveitä teloja. Ne leventävät koneita, ja siksi myös ajouria on levennetty.
Korjuuvaurioiden vähentämisessä on onnistuttu. Keski-Suomessa tehty selvitys osoitti, ettei leimikoilla ei ollut merkittäviä maasto- tai runkovaurioita.”
Jaakkolan mukaan pienten ensiharvennuskorjuuseen sopivien koneiden hankkiminen heikentäisi korjuun kannattavuutta entisestään.
”Niille ja myös muille koneille pitäisi hankkia leimikoita entistä laajemmalta alueelta täystyöllisyyden saavuttamiseksi. Tämä lisäisi koneiden siirtoja ja kasvattaisi siirtokustannuksia.”
Hän arvelee, että Ruotsissa pienkoneiden käyttö harvennuskorjuussa onnistuu, koska tuntityö on selvästi yleisempää kuin meillä, vaikka koneiden tuottavuutta samalla seurataankin.
”Tätä voisi ainakin kokeilla”, hän pohtii.
”Tutkittua parempaa”
Metsä Groupin metsäjohtaja Juha Jumppanen ei täysin tunnista Metsäkeskuksen tekemän ensiharvennuskorjuun tuloksia. Hän viittaa yhtiön vuosina 2012–2022 tekemiin systemaattisiin hakkuujäljen tarkastuksiin yli 6 600 kohteella.
”Tekemämme tarkastukset näyttävät selvästi parempia tuloksia kuin Metsäkeskuksen valtakunnallinen arvio. Meidän harvennushakkuujälkemme toteutuu valtaosin hyvän metsänhoidon suositusten mukaisesti. Olemme kuitenkin havainneet kehittämistarvetta joissakin ensiharvennuskohteissa lähinnä tiheyden sekä ajourien leveyden osalta.”
Myös UPM:n Tero E. Nieminen toteaa, että yhtiön omissa ja ulkopuolisilla teetetyissä tarkastuksissa korjuujälki näyttäytyy parempana Metsäkeskuksen Keski-Suomessa tekemässä.
”Mutta tämä (Metsäkeskuksen tarkastus) on merkittävä tulos, koska korjuun jälki on keskeinen asia metsänhoidossa.”
Hän ei toistaiseksi ota kantaa, miten korjuun laatua parannetaan.
”Meidän pitää ensin selvittää, miten tulokset ovat syntyneet.”
Niemisen mukaan yhtiö ei ohjaa korjuukoneiden kokoa.
”Ammattitaitoiset puunkorjuuyrittäjät määrittävät, millaisella kalustolla erilaisten kohteet korjataan ajankohdan olosuhteissa, jotta saavutetaan kokonaisuutena hyvä lopputulos. Kokonaisuus on useiden asioiden yhteensovittamista. On tietysti metsänomistajan tavoitteet, lakivaatimukset ja ympäristönhoidolliset tavoitteet.”
Nieminen ei edelleenkään suosittele metsänomistajille ensiharvennusten tekemättä jättämistä.
”Ne parantavat puuston elinvoimaa ja avaavat parhaille puille riittävästi kasvutilaa.”
METSÄKESKUS: ”LAINVALVONTA ASIANMUKAISTA”
Ensiharvennusten tulos on hätkähdyttävä: 60 prosenttia käytännön hakkuista on tehty metsälain vastaisesti, mikä panee kysymään, onko Suomen metsäkeskus suoriutunut lainvalvonnasta tyylipuhtaasti.
Rahoitus- ja tarkastuspäällikkö Ari Nikkolan mukaan Metsäkeskus on tehnyt lainvalvontaa asiantumukaisesti.
”Olemme tarkastaneet korjuujälkeä ja todenneet sen laadun huonoksi ja nyt tuomme ongelmat julki. Enempään meillä ei käytännössä ole mahdollisuuksia. Toki keskustelemme alan toimijoiden kanssa, mitä asialle voidaan tehdä. Viime kädessä heidän päätöksensä kuitenkin ratkaisevat, miten harvennukset tehdään.”
Nikkola muistuttaa, että liian harvaksi harventaminen ei sinällään ole metsälain rikkomus, mutta lakirajaa vähäpuustoisemmaksi harventamisen seurauksena metsänomistajalle seuraa uudistamisvelvoite.
”Useimmiten riittää, kun harvaksi hakattu puusto kasvaa kymmenessä vuodessa siinä määrin, että sen määrä ylittää metsälain vähimmäisrajan. Oikein harvaksi hakatuissa kohteissa voimme arvioida, että puusto ei elvy, ja suosittelemme metsänomistajalle alueen uudistamista. Metsäkeskus ei voi velvoittaa uudistamista, mutta se voi esittää tätä Ruokavirastolle, jolla on valtuus tehdä velvoittava päätös.”
- Pitkän linjan metsäkoneyrittäjä Matti Järvinen Jyväskylän Kuikasta esitti jo viime vuonna Metsälehden videohaastattelussa selvän näkemyksensä nykyisin käytettyjen metsäkoneiden soveltuvuudesta ensiharvennushakkuille.
- Metsäkeskus selvitti: Ensiharvennuksista lähes 60 prosenttia metsälain vastaisia
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kyllä siellä motolla kokoajan sitä harvennustiheyttä lasketaan. Oikeaan harvennustiheyteen hakkaaminen ei ole ongelma. Enemmänkin haastetta tulee siitä että jokaiselle jäävälle puustolle annetaan riittävästi tilaa järeytyä ja kasvaa oikeaan muotoiseksi. Jos se aiheuttaa sen että harvennus menee liian harvaksi niin voisi kysyä vastaako mittaustapa nykytodellisuutta. On myös hyvä muistaa että onko harvennus suosituksen alarajalla vai onko se lakirajalla. Usein nämä kaksi asiaa sekoitetaan ainakin uutisoinnissa.
Virhe alkaa jo liian tiheistä taimikoista, jotka riukuuntuvat (riuku on hontelo ja pienilatvainen puu) ylitiheydessä kovin nopeasti.
1200 tainta/ha ja ensiharvennus jo ennenkuin voimakas karsiutuminen alkaa, on paras ohje.
Näin jäävät puut ponkaisevat lisäkasvuun lisää tilaa saatuaan, eikä mitään kasvunotkahdusta tule. Päin vastoin väljennystarve iskee jo 5-10 v kuluttua, jonka jälkeen päästään jo tukin kasvatukseen.
Koko ajan keskeisenä on ylläpitää terveitä ja pitkiä latvuksia ja hyvää kasvua. Sitä pitää seurata puuston ulkonäöstä ja kasvulustoista hakkuissa.
Myös tukkimetsän väljentäminen pitää tehdä hyvissä ajoin.
Jos siinä jäljelle jätetään parhaita tukkipuita n. 200 r/ha, voidaan tällaista metsikköä kasvattaa hyvässä kasvussa vuosikymmeniä.
Näin saadaan korkea tukkiprosentti ja hyvä ja taloudellisesti kannattava kasvu.
Metsäkeskuksen tekemä tuotostappio laskelma todistaa, ettei hakkuut nuorissa ensiharvennus metsissä ole olleet hyvän metsänhoidon suositusten mukaisia, niiden laajuus ja yleistäminen onkin sitten asia erikseen.
Yksi välitön korjaava toimenpide voisi olla motokuljettajan puunvalinta tilanteessa, eli jätetään kasvamaan ne 1-2 runkoa koealalle, jotka nyt kuljettaja on poistanut totutun tavan mukaan, asenteella ”vielä kärsii nuo poistaa, ovat hieman valtapuita heikompia, eikä syntyisi runkovaurioita lähikuljetuksessa”.
Toinen kasvatustiheyteen vaikuttava tekijä olisi ajouraverkoston suunnittelu, siinä valtakirjan- ja leimikon valvojan työ toisi heti parempia esimerkki työmaita myös niille metsänmyyjille, jotka vasta suunnittelevat nuorien metsien harvennuksia, että uskaltaako, vai eikö uskalla kauppaa tehdä epäonnistuneen korjuun vuoksi !
Oston aikaan puunostajalallakin olisi tarve harkita onko leimikko koneella korjuu kelpoinen ja onko hakkuun aikainen valvonta riittävällä tasolla korjaamaan rajun ensiharvennuksen aiheuttamia menetyksiä.