Metsästäjät kavahtivat vuoden vaihteessa julkaistua uutista, jonka mukaan Metsähallituksen erätarkastajilla olisi jatkossa lailliset oikeudet tarkastaa metsästäjien reput. Asiasta uutisoi myös Metsälehti.

Virheellinen uutisointi johtui Metsähallituksen erävalvonnan tiedotteesta, jonka pohjalta tehty uutisointi välitti lukijoille väärää tietoa.

Asian oikea laita on se, ettei Metsähallituksen erätarkastajilla ole vieläkään vapaata oikeutta tutkia metsästäjän reppua kuin poikkeustapauksissa.

“Metsästäjän repun, tavaroiden ja ajoneuvon tarkastamisen edellytyksenä tulee lain mukaan olla konkreettinen epäilys metsästysrikoksesta”, varatuomari Jarmo Kiuru Oulusta kertoo.

Eränkäynnin juridiikkaan perehtynyt Kiuru työskentelee Lapin yliopistolla oikeusinformatiikan lehtorina.

Metsähallitus on myöhemmin korjannut 30.12.2024 julkaisemaansa virheellistä tiedotetta. Korjatun version otsikossa väitetään yhä, että “erätarkastaja saa jatkossa tutkia metsästäjän repun ja saaliin”, mutta ingressissä myönnetään, että “tarkastaminen edellyttää epäilystä luvattomasta pyynnistä tai rikoksesta”.

Metsähallituksen tiedotteessa ei mainita jälkikäteen tehdyn korjauksen sanamuotoa eikä ajankohtaa, jolloin tiedotteen sisältöä on korjattu. Korjattu versio tiedotteesta löytyy sivustolta eraluvat.fi/ajankohtaista.

”Lähti lapasesta”

Jarmo Kiuru huomauttaa, että pelkkä erätarkastajan väite rikoksen tapahtumisesta ei ole riittävä peruste tavaroiden tutkimiseksi.

 “Pakkokeinojen käytöstä on kolme erillistä Korkeimman oikeuden ennakkopäätöstä, jotka linjaavat oikeuskäytäntöä”, Kiuru sanoo.

Metsähallituksen erätarkastaja Mika Seurujärvi Kittilästä kertoo, että käytännössä syytä epäillä – kynnys täyttyy, kun kohdataan metsästäjä, jolla ei ole esittää metsästyslupia valtion maille.
”Silloin reppu voidaan tarkastaa”, Seurujärvi sanoo. 

”Kun tunturissa riekkomailla kohdataan metsästäjä jänisluvilla, silloin herää epäilys, onko repussa riekkoja”, Seurujärvi lisää.

Seurujärvi toteaa, että. Metsähallituksen tiedottaminen asiasta ”lähti lapasesta”, sillä erätarkastajat eivät tarkistaneet vuoden vaihteessa julkaistua tiedotetta.

Vain poikkeustapauksissa

Pääsääntö on, ettei erätarkastaja saa tutkia kenenkään taskuja, laukkuja, reppuja ja mukana olevia tavaroita taikka ajoneuvoa. 

Säännöstä on kaksi poikkeusta, jotka mahdollistavat metsästäjän kiinnioton. Näitä ovat kiinniotto henkilöllisyyden selvittämiseksi ja kiinniotto rikoksen jatkamisen estämiseksi.

“Jos metsästäjä erätarkastajan pyynnöstä todistaa henkilöllisyytensä, eikä erätarkastajalla ole esittää konkreettista epäilystä rikoksesta tai luvattomasta pyynnistä, ei erätarkastajalle muodostu myöskään oikeutta metsästäjän tavaroiden tarkastamiseen. Tällöin metsästäjän tulee voida jatkaa matkaansa ilman häneen kohdistuvia toimenpiteitä.”

Erätarkastajalla on oikeus tehdä suppea esitutkinta, mutta koska erätarkastaja ei ole esitutkintaviranomainen, hänellä ei ole oikeutta pakkokeinojen käyttöön. Henkilöön kohdistuvasta etsinnästä päättää pidättämiseen oikeutettu viranhaltija, eikä erätarkastajalla ole pidätysoikeutta.

“Vain esitutkintaviranomainen voi tehdä pakkokeinolaissa tarkoitetun henkilöntarkastuksen. Sen edellytykset on sidottu kotietsinnän edellytyksiin”, Kiuru sanoo.

 Lisätty Seurujärven kommentti klo 11.42

Konkreettinen epäily tarvitaan

• Erätarkastajalla on oikeus ottaa kiinni henkilö, joka kieltäytyy antamasta henkilöllisyyden selvittämiseksi tarpeellisia tietoja tai antaa todennäköisesti virheellisen tiedon.
• Oikeus kiinniottamiseen on myös silloin, kun kiinniottaminen on välttämätöntä erävalvontaa koskevien säännösten vakavan rikkomisen jatkamisen estämiseksi ja kiinniottaminen on tekoon nähden oikeasuhteinen pakkokeino.
• Epäily rikoksesta pitää olla konkreettinen ja se on esitutkintalain (2011/805) 4:16 pykälän (2019/322) mukaan ilmoitettava viipymättä ja viimeistään ennen hänen kuulemistaan epäillylle. 
• Pakkokeinoista on Korkeimman oikeuden ennakkopäätökset KKO 2007:7, KKO 2009:54 sekä KKO 2022:5.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.