Metsäammattilaisista noin puolet arvioi susihavaintojensa lisääntyneen viimeisen kolmen vuoden aikana. Asia selviää Meton eli Metsäalan Asiantuntijat ry:n jäsenistölleen tekemästä kyselystä. Kyselyyn vastasi 768 henkilöä. Noin neljä viidestä vastaajasta liikkuu maastossa vähintään viikoittain.

Vastaajista 23 prosenttia arvioi susihavaintojensa lisääntyneen merkittävästi ja 27 prosenttia arvioi niiden lisääntyneen hieman. Havainnoksi kyselyssä luokiteltiin näkö-, jälki-, kuulo- ja jätöshavainnot. Lähes yhtä suuri osuus, 48 prosenttia, arvioi havaintojen pysyneen ennallaan. Kaksi prosenttia arvioi havaintojen vähentyneen.

Karhuhavaintojen koki lisääntyneen 35 prosenttia vastaajista. Suurin osa, 62 prosenttia, oli sitä mieltä, että karhuhavaintojen määrässä ei ole tapahtunut kolmen vuoden aikana muutoksia.  Ilveshavainnot olivat lisääntyneet vastaajista 40 prosentin mielestä ja pysyneet ennallaan 57 prosentin mielestä.

Vähiten muutosta oli metsätoimihenkilöiden vastausten mukaan tapahtunut ahmahavainnoissa. Kolme neljästä vastaajasta oli sitä mieltä, että havainnot ovat pysyneet samalla tasolla viimeisen kolmen vuoden aikana.

Sopivat määrät

Pääsääntöisesti karhujen, ilvesten ja ahmojen määrä omalla työskentelyalueella koettiin nykyisin sopivaksi. Poikkeuksen teki susi, sillä hieman yli puolet vastaajista piti susikantaa nykyisellään liian suurena. Vapaiden vastausten perusteella metsätoimihenkilöiden näkemyksiä asiasta voisi kuvailla yleisesti maanläheiseksi, mutta ääripäät nousevat myös esiin.

”Ääripäät korostuvat liikaa (uhkaava verenhimoinen peto vs. tiukka suojelu). Petojen aiheuttamat kotieläinten kuolemat ja ihmisten pelko ovat tietenkin negatiivisia asioita, vaikka pedotkin kuuluvat luontoon”, yksi kommentoija toteaa.

”Suden vaarallisuutta ihmistä kohtaan liioitellaan, koska ne tappavat metsästyskoiria ja metsästäjät haluavat niistä eroon.”

”Susi kanta on karannut käsistä.”

”Virka-ase vyöllä antaisi turvallisuudentunteen, kun puskat ovat täynnä tuoreita sudenjälkiä! Vaihtoehtoisesti pitäisi susien ampuminen olla sallittua, että kantoja päästään harventamaan.”

Suurpeto- ja villisikahavaintojeni määrä viimeksi kuluneen kolmen vuoden aikana on:

Suden ja karhun metsästystä lisää

Metsätoimihenkilöistä enemmistö olisi valmis lisäämään suden metsästystä. Vastaajista 79 prosenttia oli sitä mieltä, että susia pitäisi metsästää nykyistä enemmän. Metsätoimihenkilöistä merkittävä osa on myös itse metsästäjiä. Metsästäjien osuutta ei kuitenkaan kartoitettu kyselyssä.

”Susia kyllä mahtuu metsiin, mutta tämä nykytilanne, jossa kanta vain kasvaa ja metsästystä ei sallita, ei johda mihinkään hyvään. Eli susia pitäisi saada metsästää.”

Ilveksen metsästyksen lisäämistä sen sijaan kannattaa huomattavasti pienempi osa vastaajista. 37 prosenttia olisi valmis lisäämään ilveksen metsästystä.

Ahma, jonka aiheuttamat vahingot ovat poronhoitoalueen ulkopuolella vähäisiä, nähdään positiivisemmassa valossa. 84 prosenttia vastaajista ei lisäisi ahman metsästystä.

Villisika oli kyselyssä mukana, koska sen levinneisyydestä on tärkeää saada tietoa afrikkalaisen sikaruton torjunnan takia. Villisika voi myös aiheuttaa vaaraa metsässä liikkujille etenkin loukkaantuneena. Villisikahavaintojen koki lisääntyneen 23 prosenttia vastaajista. Suomen villisikakanta painottuu Kaakkois-Suomeen.

Villisian metsästystä olisi valmiita lisäämään neljä viidestä vastaajasta.

”Villisiat pitää tästä maasta hävittää. Se on oikeasti ainoa luonnon eläin mitä tulee pelätä”, kommentoi eräs vastaajista.

Villisikajahtiin ovat metsästäjiä patistaneet myös sianlihan tuottajat jopa rahakannustimin, jotta afrikkalaisen sikaruton leviäminen pystyttäisiin estämään.

Pitäisikö metsästystä lisätä?

Metsäammattilaisiakin kuultava petopolitiikasta

Metsäammattilaiset haluaisivat äänensä kuuluviin myös suurpetopolitiikassa. Vastaajista 74 prosenttia oli samaa tai jokseenkin samaa mieltä siitä, että metsäammattilaisia pitäisi kuulla nykyistä paremmin suurpetojen kanta-arviointiin ja metsästykseen liittyvissä asioissa.

Sen sijaan huomattavasti harvempi kokee tarpeellisena, että metsätoimihenkilöt välittäisivät metsänomistajille tietoa suurpetokannoista osana työtään. 56 prosenttia vastaajista ei pitänyt tätä tarpeellisena.

”Metsäammattilaisten ei kuulu tehdä Luken ja Riistakeskuksen töitä”, perustelee eräs vastaaja.

”Ei liene metsäammattilaisen tehtävä, ellei vaikuta suoraan metsätalouteen”, toteaa toinen.

Esille nouseekin lähinnä hirvitilanteesta ja -tuhoista tiedottamisen merkitys.

”Hirvi ja muut sorkkaeläimet tuhoavat taimikoita ja ovat merkittävästi haitallisempia kuin suurpedot metsänomistajan kannalta.”

”Olen maastokäynnin jälkeen saattanut soittaa metsänomistajalle ja kertonut esimerkiksi mahdollisista hirvituhoista taimikossa. Tämä on ammattimaista toimintaa.”

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.