Seisomme kallioisessa harvassa männikössä, joka on osa hiukan yli kahdeksan hehtaarin kokoista tilaa Lohjalla Länsi-Uudellamaalla. Tänne noustiin jyrkkää mäkeä vasta raivatun koivikon läpi.

”Tämä ehti olla myynnissä kaksi tuntia”, metsänomistaja Merita Jokela kertoo uusimmasta hankinnastaan.

Jokela on valtiotieteen tohtori ja työskentelee erikoistutkijana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella. Metsänomistajaksi hän on epätyypillinen siinä mielessä, että yhtään aaria ei ole peritty. Kaikki perheen metsäomaisuus – 85 hehtaaria­ – on ostettu vapailta markkinoilta.

Yleisimmin metsätila peritään, saadaan lahjana tai ostetaan sukulaisilta. Tuoreen Metsänomistaja 2020 -tutkimuksen mukaan vain reipas kymmenen prosenttia metsänomistajista on hankkinut kaiken metsäomaisuutensa ostamalla vapailta markkinoilta.

Tutkimuksen mukaan Etelä-Suomessa yli puolet metsätiloista on alle 20 hehtaarin kokoisia. Jokela ei pidä tilan kokoa merkittävänä asiana metsää ostettaessa.

Sen sijaan yksi tärkeimmistä hankintakriteereistä on sijainti. Taajaan asutussa Uudenmaan maakunnassa metsätiloille riittää ottajia ja hinta tuppaa olemaan muuta maata korkeampi.

Siksi pääosa Jokelan ja hänen puolisonsa metsätiloista sijaitsee Pirkanmaalla. Uusia hankintoja katsellaan asuinpaikkakunta Siuntion ja Pirkanmaan välimaastosta.

Toinen tärkeä tekijä on hyvä kulkuyhteys. Lohjan tilan rajalle pääsee henkilöautolla.

Perehtymistä tarvitaan

Tutkijat jossain määrin yllättyivät Metsänomistaja 2020 -tutkimuksen tuloksista: metsän aineettomien arvojen sijaan yhä useampi vastaaja korosti tuloja ja turvaa.

Jokelan kaltaiset milleniaalit ovat kasvaneet pätkätöiden sävyttämään talouteen, jossa hyvinvointivaltion perusta tuntuu rapautuvan ja tulevasta eläkkeestä on pakko vähän vitsailla. Työuran alussa polku näyttää sumuisemmalta kuin aiemmilla sukupolvilla. Moni pyrkii turvaamaan selustansa sijoittamalla, jos se vain on mahdollista.

Näin Jokelakin. Metsän lisäksi hän omistaa opiskeluaikana hankitun sijoitusasunnon Turussa. Metsänomistamiseen aloite tuli puolisolta, joka omisti metsää ennestään. Hän myös työskentelee metsäalalla.

”Onhan se metsä oma maailmansa. Asunnon kanssa pääsee hyvällä tuurilla aika vähällä, pari kertaa vuodessa käydään taloyhtiön kokouksessa. Metsän kanssa pitää tietää paljon enemmän. Se vaatii hirveästi perehtymistä”, Jokela sanoo.

Myös metsäsijoittamisen logiikka on erilainen.

”Jos vuokraat asuntoa, siitä tulee sama määrä rahaa joka kuukausi. Metsästä tuloja voi tulla yhdessä kohtaa paljonkin ja muutamaan vuoden on hiljaisempaa. Silti molempien sijoitusten hoitamiseen täytyy varautua panostamaan säännöllisesti.”

Haussa järkevä tuotto

Jokelasta tuli metsänomistaja vasta muutama vuosi sitten. Puolison metsä sekä sen vaatima aika ja työ olivat jo entuudestaan tuttuja. Uusiin hankintoihin hän ei lähtenyt silti varauksetta.

Perheessä on kaksi lasta, ja varsinkin nuorimmaisen ollessa vauva Jokela ei halunnut kuullakaan myynnissä olevista palstoista, vaikka tarjolla olisi ollut sijoitusmielessä miten houkutteleva tila.

”Siinä kohtaa ensimmäinen kysymys oli, paljonko siellä on töitä.”

Suhde metsään on osin ristiriitainen ja ajatukset ovat muuttuneet, kun metsästä on tullut oma.

”En ennen ajatellut metsässä kulkiessa niin tarkkaan sitä, että se on jonkun. Nyt sitä katsoo myös vähän metsänhoidollisesti. En silti osaa ajatella metsää samanlaisena omaisuutena kuin asuntoa. Kun sijoitat metsään, sijoitat eläviin kasveihin ja puihin.”

Se, että metsässä on rahaa kiinni, vaikuttaa asennoitumiseen. Metsästä on saatava järkevä tuotto.

”On erilaisia tapoja hoitaa metsää. Osittain käytämme jatkuvaa kasvatusta. Haluamme säilyttää metsissä monimuotoisuutta. Se on molemmille tärkeää.”

Tilojen tilkkutäkki

Jokela on huomannut, että kaikkea ei voi päättää itse. Suomen metsätilat ovat usein pieniä ja rajanaapurien tekemisillä on vaikutusta. Jos naapuri hakkaa metsänsä aukeaksi, vaikuttaa se helposti myös oman metsän hoitoon.

”Minusta tuntuu siltä, että metsänhoito alkaa monipuolistua. Varmasti on sellaisia metsänomistajia, jotka ovat jo kauan ajatelleet asioita perinteistä poikkeavalla tavalla.”

Hän on havainnut, että metsänomistuksessa on varauduttava monenlaisiin riskeihin. Myrsky tai muu tuho voi iskeä koska vaan, joten metsänomistajan on oltava kaiken aikaa hereillä.

”Välillä suunnittelee hienosti, miten haluaa metsän kehittyvän, mutta eihän luonto aina toimi niin, ihmisen mielen mukaan.”

Jokela kuvailee näkemäänsä hakkuutyömaata, missä oikeastaan vain puukasoista tiesi, että metsästä oli otettu puita. Muuten metsä oli edelleen metsän näköinen.

”Se oli kyllä malliesimerkki. Joka paikassa sitä ei olisi voinut toteuttaa niin”, hän huomauttaa.

”Olen oppinut ymmärtämään paremmin suomalaista metsäkeskustelua. On harmillista, että keskustelua vaivaa niin usein joko–tai-asetelma, kaipaisin monipuolisempia näkökulmia.”

Perhe ja ystävät mukaan

”Kun lapset ovat aikuisia, he voivat päättää, mitä tekevät metsän suhteen. Varsinkin puolisoni ajattelee näin. Minusta se on hienoa, koska sellaista ajattelua on vähän nykyään”, Jokela pohtii.

Perheen 1- ja 3-vuotiaat lapset ovat jo tottuneita metsänkävijöitä. Varsinkin kolmevuotias viihtyy erinomaisesti metsässä. Yksi tila on nimetty hänen mukaansa.

Metsänhoitotöitä ostetaan, mutta perhe on tehnyt paljon itsekin. Jokela odottaa, että nuorin lapsi kasvaa vielä hiukan. Sitten hän hankkii myös itselleen raivaussahan.

Kylvö- ja istutustöitä on tehty koko perheen voimin. Myös lasten isovanhemmat ovat olleet apuna.

”On hauskaa, että lapset kasvavat samaa tahtia itse istuttamiensa puiden kanssa.”

Perheellä on Pirkanmaalla tukikohtana omaan metsään rakennuttu laavu. Siellä myös yövytään tarpeen vaatiessa. Ystävät osallistuvat mielellään istutustalkoisiin, kun palkkana on retkieväät ja yö laavulla tähtitaivaan alla.

”Eväitä ei voi olla liikaa, varsinkaan lasten kanssa”, Jokela arvioi. Myös haastattelureissulla mukana on kahvipannu, munkkeja ja kassissa kuivia puita. Jokela harrasti lapsena ja nuorena partiota. Retkeily on tärkeää edelleen.

”Onneksi osaamme lähteä myös muualle retkeilemään.”

Omatoiminen metsänomistaja, jolla on pienet lapset ja vaativa työ, joutuu punnitsemaan tarkkaan, mihin lomansa käyttää.

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehti Makasiinissa 5/2020.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.