Metsä on jotain pysyvää

Irja Koskelan kaltaiset pienmetsänomistajat omistavat miltei puolet Suomen metsätiloista.

Uudelle metsänomistajalle voi tulla yllätyksenä, että taimikko on täynnä kuoppia ja heinää. Taustalla näkyvät siemenpuumännyt odottavat Irja Koskelan ensimmäistä puukauppaa. (Kuvaaja: Seppo Samuli)
Uudelle metsänomistajalle voi tulla yllätyksenä, että taimikko on täynnä kuoppia ja heinää. Taustalla näkyvät siemenpuumännyt odottavat Irja Koskelan ensimmäistä puukauppaa. (Kuvaaja: Seppo Samuli)

Eteläsuomalaisella hakkuuaukolla on tapahtunut se tavallinen tarina: hakkuun jälkeen istutetut kuusentaimet ovat joutuneet kovaan kamppailuun märästä maaperästä nousevaa heinää vastaan. Taimikossa liikkuminen on vaikeaa, sillä heinien ja muiden kasvien alta ei näe istutusta edeltäneen maanmuokkauksen synnyttämiä kuoppia.

Tuttua juttua monelle metsänomistajalle, mutta viisi vuotta sitten metsää ostaneelle Irja Koskelalle pienen kuusitaimikon heinääminen oli ensimmäinen käytännön kosketus metsätöihin. Metsänhoidon todellisuus pääsi yllättämään kokeneen metsissäliikkujan.

”Kun menin taimikkoon ensi kertaa, ajattelin, että miksi tänne tällaisia monttuja on tullut. Mättään päälle istutetusta taimesta ajattelin, että se kuivaa siinä, miksei se ole montussa. Sitten aloin ymmärtää, että kaikella on tarkoituksensa.”

Jotain alkuperäistä

Koskelasta tuli metsänomistaja maatilakaupan kylkiäisenä. Tytär osti hevosten pitoa varten maatilan Hausjärveltä Riihimäen läheltä, ja tilan aiemmin omistanut perikunta halusi myydä samassa kaupassa reilut 10 hehtaaria metsää.

Niistä Irja Koskelan omistuksessa on tällä hetkellä noin yhdeksän hehtaaria. Edellisen omistajan teettämien hakkuiden vuoksi taimikkoa riittää, mutta mukana on myös muutama varttuneemman metsän alue.

Vajaa puolet Suomen yksityismetsätiloista on Koskelan metsäpalstan tavoin kooltaan alle 10 hehtaaria. Vaikka pieniä tiloja on määrällisesti paljon, niiden osuus yksityismetsämaan pinta-alasta on vähäisempi, alle 10 prosenttia.

Irja Koskela sai tilakaupassa metsän ohella palan peltoa.

”Tuntuu ihanalta omistaa jotain alkuperäistä. Jos rahansa johonkin kiinnittää, niin mielellään sellaiseen, jota arvostaa jo muutenkin.”

Metsä on jotain pysyvää muuttuvan maailman keskellä.

”Maailma on hektistä, joten metsän tai maan omistaminen kiinnittää ihmisen johonkin paikkaan. Tavoitteena on pitää taimikoista huolta niin, että jälkipolville kasvaa hyvä metsä”, Koskela sanoo.

Artikkeli on julkaistu Metsälehdessä 18/2017

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänomistus Metsänomistus