Perinteinen jako historiallisiin- ja taidemuseoihin on liian kapea Serlachius-pääkonttorille. Metsäteollisuuden historia, Serlachiuksen suvun tarina ja toiminta taiteen tukijoina kulkevat käsi kädessä uudessa Mesenaatit-näyttelyssä. Itse museorakennuskin on kiinnostava arkkitehtuurinen nähtävyys.

Mäntässä, Keski-Suomessa sijaitseva Pääkonttori suljettiin remontin vuoksi marraskuussa, ja se on juuri avannut ovensa. Pysyvän Mesenaatit-näyttelyn lisäksi museossa avautuivat vaihtuvat Kiitoskirjeitä- sekä Los moimoi de Fuengirola -näyttelyt.

Kohti kestävyyttä

Laajan remontin taustalla olivat kestävyys- ja ympäristösyyt. Museon talousjohtaja Juha Roposen mukaan remontti kohdistui pitkälti talotekniikkaan, eikä itse museoon tehty juurikaan uutta.

”Kyllähän tämä rakennus näyttää ihan samalta kuin silloin 30-luvulla, kun Gösta (Serlachius) sen rakennutti”, Roponen kertoo.

Merkittävin muutos oli museon siirtyminen kaukolämmöstä maalämpöön, millä on suuri vaikutus ympäristöystävällisyydelle.

Museossa ilmastointi on avainroolissa, sillä taideteosten kunnon säilyminen vaatii tasaisen lämpötilan ja ilmankosteuden. Pääasiallisella lämmitys- ja viilennysjärjestelmällä tulee olla myös toimiva varajärjestelmä.

”Museossa vastuullisuus ympäristöstä ja kulttuurista ovat väistämättä ristiriidassa”, kertoo Serlachius-museoiden johtaja Pauli Sivonen.

Istutusalueiden kastelujärjestelmätkin uusittiin. Kasteluun kuluu huomattava määrä vettä, joka nyt tulee järvestä yleisen vesijohtoverkon sijaan. Remontti kokonaisuudessaan on ollut museolle mittava ympäristöinvestointi.

Metsäteollisuudella taidekaupungiksi

Pääkonttorin remontin lisäksi museokokonaisuutta on muutenkin kehitetty. Entisten Göstan taidealueen ja Serlachius-museo Gustafin sijasta museon muodostavat nyt kaksi Serlachius-kohdetta: Pääkonttori ja Kartano. Pääkonttorilla päähuomio on Serlachiusten roolissa taiteen tukijoina.

”Mäntässä on yksi tärkeä tarina, joka on Serlachiusten. Se synnytti koko taidekaupungin”, Sivonen kertoo.

Serlachiusten tarina lähtee liikkeelle G. A. Serlachiuksen saapumisesta Mänttään vuonna 1868, ja se etenee sarjakuvien avulla museon seinillä. Viereisessä vitriinissä on esillä Serlachius-yhtiön aikanaan tuottamia paperituotteita.

Serlachiukset keräsivät taidetta, ja G. A. Serlachius muun muassa maksoi päiväpalkkaa Akseli Gallen-Kallelalle. Taiteilijat puolestaan suunnittelivat Serlachiukselle mainoksia, joita on näyttelyssä esillä.

Näyttelyn sanoma on, että Serlachiuksen suvun työ metsäteollisuuden rakentajana ja taiteen tukijana tuotti kaupunkilaisille hyvinvointia ja mahdollisti Mäntän kehittymisen taidekaupungiksi.

Tuttuja palasia

Kestävyys teemana kantaa myös näyttelyissä. Teknisiä rakenteita on kierrätetty vanhoista näyttelyistä, ja raaka-aineena on suosittu puuta.

”Oli sellainen ajatus, että voidaanko kestävyyttä ulottaa jopa taiteelliseen työhön. Päätettiin, että kyllä voi”, Sivonen kertoo.

Vanhoista näyttelyistä tuttuja hahmoja ja rakenteita on tuotu museoon. Ympäri näyttelytiloja on esimerkiksi museon ensimmäisestä perusnäyttelystä tuttuja puu-ukkoja, jotka kertovat kirjailija Tomi Kontion kirjoittamia tarinoita mänttäläisten työläisten arjesta.

Yhden osan näyttelyä muodostavat puupienoismallit Mäntän rakennuksista. Näyttelymestareille annettiin haasteeksi rakentaa pienoismalleja erilaisista jätepuun kappaleista.

Pienoismalli Mäntän uimalaitoksesta on valmistunut Joenniemessä salamaniskusta kaatuneesta puusta. Sisältä palanut puumateriaali esittää nyt pienoismallin aaltoilevaa järvenpintaa.

Lapset mukana museossa

Myös lapset on huomioitu uudistetussa Pääkonttorissa. Toiminnalliseen Metsän maailmaan on asiaa vain ilman kenkiä, jotta kävijä voi tuntea pehmeän metsänpohjan. Näyttelystä löytyy kiipeilyseinä ja koettavaa kaikille aisteille.

Myös aikuiset ovat näyttelyyn tervetulleita.

”Kokemukseni on, että kun yritetään tehdä jonkinlaista lastenmaailmaa, innokkaimpia käyttäjiä ovat yleensä aikuiset”, Sivonen sanoo.

Osa museon pedagogista toiminta on paperipaja, jossa esimerkiksi koululaisryhmät pääsevät kokeilemaan paperin valmistusta. Se on remontissa vaihtanut paikkaa kellarista ylimpään kerrokseen, josta on suora näkymä Mäntän paperitehtaalle.

Museo on panostanut lapsiin myös tukemalla koululaisten bussikuljetuksia museoon.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.