Maaseudun muutos tuntuu Kiihtelysvaaralla ja Tohmajärvellä. Ympärivuotinen asutus vähenee, mutta kesämökkien varustelutaso nousee. Pienet viljelykset on metsitetty jo vuosikymmenet sitten.

”Maaseutu sopeutuu. Laidat tyhjenevät, ihmiset pakkautuvat taajamiin”, Jouko Heiskanen kertoo kotiseudustaan.

Heiskanen on ostanut tiloja reilun sadan kilometrin säteellä Kiihtelysvaarasta ja on tyytyväinen, sillä Pohjois-Karjalassa metsä kasvaa. Laatokan vaikutus tuntuu lämpötilassa, mäkisillä mailla ei tarvita ojituksia eikä turvemaita juuri ole.

Maapohjat ovat tuoretta tai lehtomaista kangasta ja toimittajalla tulee olo, että ollaan kuin etelämpänä Hämeessä.

Kaskimailla on varttunut tai varttumassa päätehakkuuseen vasta ensimmäinen kaskiajan jälkeinen havupuusukupolvi. Heiskanen on kuullut puhuttavan – ja vähän muistaakin – että metsät ovat kauttaaltaan olleet paloraiskioita. Kaskiajan seurauksena on boorinpuutoksen vaivat, ilman korjaavaa lannoitusta kuusikoista tulee kyttyrälatvaisia.

Osakeyhtiöomistuksella etunsa

Heiskanen on ostanut metsätiloja reilut neljäkymmentä neljän vuosikymmenen aikana. Ensimmäinen palsta oli kolmisen hehtaaria, sittemmin harrastuksesta on tullut jonkinmoinen työmaa.

Osa tiloista omistetaan suoraan, osa metsäyhtyminä veljien ja omien poikien kanssa, osa taas osakeyhtiön kautta, jonka päätoimiala on puu- ja hirsitalopakettien edustus.

Heiskanen näkee osakeyhtiöomistuksessa hyviä puolia. Osakeyhtiö ei saa metsävähennystä, mutta verotus on kuitenkin suoraa metsänomistusta kevyempi. Henkilöomisteinen yritys on saanut kemeratuet.

Pääsääntöisesti metsästä tullut raha on laitettu uusien tilojen hankintaan. Mikä metsästä on tullut, se metsään on mennyt.

”Kun tila hankitaan, niin hoitorästit puretaan ja tila laitetaan hyvään kasvukuntoon.”

Aikaisemmin tarjouskilpailuissa kirittäjänä oli Metsähallitus, nyttemmin rahastot. Hinnat ovat Heiskasen tuntuman mukaan menneet kipurajoille ja ylikin, mutta markkinahinta on aina oikea.

”Joka haluaa metsästään luopua, saa nyt hyvän hinnan.”

Tilahinnoittelun läpinäkyvyys eli laatu on vuosikymmenten mittaan parantunut. Raakoja puuston arviointivirheitä ei enää juuri tapahdu.

Yläharvennus toimii

Heiskanen osaa kuusikon yläharvennuksen.

”Ei se vaikeaa ole, mutta ei kuitenkaan sovi joka paikkaan.”

Heiskasen kokemus on, että yläharvennus sopii hyväpohjaisten maiden kasvuisiin kuusikoihin.

Tuoreessa yläharvennuksessa lähti sata kuutiolta hehtaarilta ja jäi vielä lähes 250 kuutiota. Muutamat koivut on jätetty, jotta tulisi muutakin kariketta kuin vain neulasia. Päätehakkuu tulee 15 vuoden päästä, ja silloin kuutioita kertyy yli 300.

Kokemus on osoittanut myös, että täydennysistutus muokkaamattomaan maahan isoilla kuusentaimilla toimii.

Visakoivua ja hybridihaapaa

Heiskasella on sekä visakoivua että hybridihaapaa, molemmat istutettu vuosituhannen taitteessa.

Visakoivu tuottaa eniten tiliä, mutta vaatii myös eniten työtä. Joka kesä oksinnan niin, että tulee oksatonta sorvivisaa.

”Jos ei karsi, niin ei oikein mitään tule. Oksavisan kasvattaminen ei kannata.”

Kysyntä on muotiherkkää, mutta ”onhan puulla aikaa olla pystyssä jos muoti ei ole kohdallaan”.

Hybridihaavikko on ajalta, jolloin Metsäliitto teki kasvatussopimuksia, ja kasvatus on onnistunut hyvin. Pelättyjä hirvituhoja ei ole tullut, koska metsikkö on pikitien vieressä.

Hybridihaavan kasvatusinto tussahti, mutta jos energiapuun kysyntä kasvaa, niin Heiskanen pitää nopeakasvuista ja vesoista uudistuvaa hybridihaapaa kiinnostavana.

”Katsotaan nyt mihin maailma muuttuu. Puuta istuttaessa ei tiedä, mikä markkina on.”

Pakurilla kovat laskelmat

Pakurikääpä on metsäntuotteista uusinta. Heiskanen on istuttanut eli ympännyt pakuria rantavyöhykkeen koivuihin, jolloin metsälain kymppipykälän kohteenkin saa tuottavaksi.

Laskelmat ovat kovat. Jos kasvatus onnistuu ja pakurin hinta pysyy nykytasolla, tuo kahdeksan vuoden päästä korjattava ensimmäinen sato huomattavan tilin.

Ymppäys reilun hehtaarin alalle kävi viikonlopussa. Porataan reikä, lyödään ympätty tappi reikään ja vaha päälle. Kolme, neljä ymppiä runkoon, maastajaloin eri korkeuksille mutta samalle puolelle.

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 22/2019

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.