Vapon Lieksan ja Nurmeksen sahat Binderholzille 2016, Luvian saha HS Timber Groupille 2022 ja juuri joulun alla julkistettu Pölkyn myynti Pfeifer Groupille.

Ostajat ovat itävaltalaisia perheomisteisia sahayrityksiä Luvian ja Pölkyn tapaan. Itävaltalaisomistukseen siirtyi myös 2021 integraattilaitos Kotkamills, jossa on saha sekä kartongin ja laminaattipaperin valmistusta.

Sahoja on myös egyptiläisessä, israelilaisessa, japanilaisessa ja ruotsalaisessa omistuksessa.

Kokonaisuutena sahauskapasiteetista 10–15 prosenttia on ulkomaisessa omistuksessa, yksityisten sahojen piirissä osuus on 20–25 prosenttia.

Ostettujen sahojen haltuunotossa ja itävaltalaistumisen asteessa on eroja. Yrityksiin on vaihdettu itävaltalainen hallitus sillä poikkeuksella, että Pölkyn hallituksessa jatkaa Peter Nygård ja uudeksi jäseneksi on nimitetty Esko Nenola.

Binderholz toimii ilman toimitusjohtajaa. Luvian sahalla toimitusjohtaja Veli-Matti Puuska on jatkanut. Pölkyllä ensitiedon mukaan toimitusjohtaja Petteri Virranniemen piti jatkaa, mutta hänen irtisanoutumisilmoituksensa tuli jo helmikuussa.

Kirjanpainajatuhojen seurausta, tavallaan

”Monet itävaltalaiset ja saksalaiset perhesahat ovat olleet kasvumoodissa jo pitkään. Suomi on osa tätä isompaa kokonaisuutta”, konsulttiyritys Afryn saha-asiantuntija Antti Koskinen toteaa.

Tällä vuosituhannella yritysostoja tai uusinvestointeja on tehty myös Ruotsiin, Latviaan, Britanniaan, Romaniaan, Venäjälle, Yhdysvaltoihin, Argentiinaan.

”Vuosituhannen alussa Euroopan suurimmat sahayritykset olivat Pohjoismaista, nyt ne ovat valtaosin saksankielisistä maista.”

Tausta-ajurina on keskieurooppalaisten sahojen hyvä tuloskunto, jota selittää monikin seikka. Keski-Euroopassa kirjanpainajatuhojen vuoksi halpaa tukkia on ollut runsaasti tarjolla. Tuhopuusuhdanteen jatkoksi tuli vielä sahatavaran hintoja nostanut koronasuhdanne.

”Suhdannehuipulla voi odottaa yrityskauppoja, silloin on sekä ostajia että myyjiä.”

Kohteena kohtalaisen suuret

Suhdanteet käyvät kohti loppuaan, ja sahat joutuvat sopeutumaan niukempaan tukintarjontaan. Keski-Euroopassa yritysostojen mahdollisuudet ovat rajalliset ja hintaodotukset korkealla. Asiakassuhteiden ylläpitämiseksi sahattavaa pitää hankkia muualta. >>

”Hankittavien yritysten tulee olla kohtuullisen suuria, eli keskittymistä on pitänyt tapahtua jo maan sisällä. Pieniä ei lähdetä poimimaan, minkä vuoksi laajentumista ei ole tapahtunut esimerkiksi piensahavaltaiseen Ranskaan, mutta Suomessa ja Ruotsissa on passelinkokoisia laitoksia.”

Koskinen muistuttaa, että vaikka laajentuminen on joidenkin yritysten dna:ssa, niin suinkaan kaikki eivät hae kasvua. Itävallassa ja Saksassa on monia pitkän historian sahayrityksiä, jotka eivät ole merkittävästi kasvaneet.

Suunta jatkunee

Alaa seuraavien piirissä kuiskitaan, että suunta jatkuu, vaikka itävaltalaisinvaasio onkin turhan voimakas ilmaus. Tytäryhtiöksi myynti on myös yksi tapa hoitaa perheyrityksen sukupolvenvaihdos tai ratkaista sisäiset jännitteet.

Yrityskauppoja leimaa salamyhkäisyys, sillä juuri kukaan ei ole valmis sanomaan juuri mitään.

Ilmeistä on, että yrityskaupat ovat jäävuoren huippu. Pinnan alla on paljon selvitystyötä eivätkä toteutuneet kaupat ole ainoita, missä kauppaa on yritetty.

Ostajilla on myös käytettävissä suomalaista, alaa tuntevaa konsulttiosaamista, mutta konsultointi on luottamusbisnestä, eivätkä konsultit halua vaarantaa tulevia toimeksiantojaan hölisemällä julkisuudessa.

Omistajanvaihdokset nostattavat huolta, että suomalainen sahateollisuus muuttuu tytäryhtiötaloudeksi ja että suomalaissahat jäävät globalisaatiossa jalkoihin. Niinkin voi käydä, mutta ostajat kuitenkin tuovat investointirahaa ja jatkuvuutta.

Investointeja, ehkä myös osaamista

Itävaltalaiset osaavat sahata paremmin ainakin omassa maassaan, mutta voiko osaamisen siirtää Suomen oloihin on toinen kysymys.

Binderholzin odotettiin näyttävän mallia, miten heikosti kannattava sahaus laitetaan kuntoon, mutta toisin kävi, tulos mateli tanakasti tappiolla koronasuhdanteeseen saakka.

Omistajien usko ei kuitenkaan ole loppunut. Binderholz tiedotti maaliskuussa rakentavansa Lieksan sahalle pellettitehtaan ja vähittäiskauppa-asiakkaita palvelevan höyläämön.

Investoinnin arvoa ei kerrota, mutta sen huhutaan olevan huomattava. Vastaavanlaisia höyläämöitä on sahayritysten piirissä perustettu muutamia kertoja, mutta menestys ei ole ollut mainittava.

Heikko valmius vastavuoroisuuteen

Juuri kukaan ei veikkaa sen puolesta, että suomalaissahat kävisivät vastavuoroisesti ostoksilla ulkomailla.

Suomalaissahojen tuloskunto ei ole ollut mainittava. Vaikka koronasuhdanteessa omavaraisuusasteita pystyttiin nostamaan, niin taseet ovat silti vain kohtalaiset, pääsääntöisesti.

Ulkomaille laajentumiseen ei ole erityistä halua senkään vuoksi, että sahaus on tarpeeksi vaikeaa omassa, tutussa maassakin.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.