Majava saattaa aiheuttaa metsänomistajassa ristiriitaisia tunteita. Toisaalta on pakko ihailla taitoa ja suunnitelmallisuutta, jolla laji muokkaa elinympäristöään. Toisaalta majavan pato saa usein aikaan tulvan, joka tuhoaa puustoa.
Korvausta majavatuhoista voi saada vain siinä tapauksessa, että metsänomistajalla on kattava metsävakuutus.
Jos majava on onnistunut asettumaan alueelle, jossa puuston toivotaan vielä kasvavan, siitä useimmiten halutaan päästä eroon. Silloin on kuitenkin tiedettävä, onko kyseessä Suomen alkuperäiseen lajistoon kuuluva euroopanmajava vai vieraslajiksi määritelty kanadanmajava.
Ulkonäöstä lajeja on vaikea erottaa toisistaan. Eri lajien levinneisyysalueet kuitenkin tiedetään, joten yleensä sijainnista on mahdollista päätellä, kummasta on kyse.
Tieto on olennainen, sillä kanadanmajavaa saa metsästää koko maassa 20.8.–30.4. ilman erillistä lupaa. Euroopanmajavan metsästykseen taas vaaditaan poikkeuslupa, joka voidaan myöntää tietyillä alueilla Länsi-Suomessa kannan säätelemiseksi ja muualla maassa erityisen merkittävän vahingon perusteella.
Lajit vaikea tunnistaa
Erityisen kiperä majavatilanne on Ylöjärven alueella Kurussa, missä esiintyy molempia lajeja.
”Metsästystystilanteessa on liki mahdoton sanoa, kumpi laji on kyseessä. Ylöjärvellä on myönnetty pieni määrä lupia viime vuosina, mutta käytännössä saaliit ovat olleet kanadanmajavia”, kertoo riistapäällikkö Jani Körhämö Suomen riistakeskuksesta.
Toinen keino pyrkiä vähentämään tuhoa on purkaa majavan pato. Sen saa lajista riippumatta tehdä kesäkuun puolivälin ja syys-lokakuun välillä. Ajankohta vaihtelee maakunnan mukaan. Asuttuun majavan pesään ei saa koskea.
Majava rakentaa yleensä pesän ja padon, jolla nostaa vettä pesän liepeille siten, että kulkureitti on veden alla. Lisäksi se kerää veteen ravintolautan, jossa käy talvella syömässä.
”Tahtotila on, että euroopanmajavaa halutaan suojella ja kanadanmajavaa poistaa”, sanoo Körhämö.
Julkaistu Metsälehdessä 15/2020
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
