Ruoveteläinen Matti Kivistö on kartuttanut moottorisahakokoelmaansa ajalla ja intohimolla, ja sen huomaa.

”En ole tarkkaan laskenut, ehkä sahoja on viitisen sataa”, hän kertoo.

Vielä sahojen määrää hienommaksi kokoelman tekevät ainutlaatuiset keräilyharvinaisuudet.

”Hienoin sahani? Ehkä se on tuo Rinco, Tšekissä 1920-luvulla rakennettu teknisesti edistyksellinen kahden miehen saha. Se on harvinainen ja arvostettu keräilijöiden keskuudessa.”

Lisäksi kokoelmaan kuuluvat tarkoin mallin mukaan itse rakennetut Arbor-kaatokoneet ensimmäisen maailmansodan ajalta.

”Löysin alkuperäiset moottorit. Muuten rakensin sahat Lustossa olevien mallien mukaan.”

Mikä hienointa, monet Kivistön sahat ovat toimintakuntoisia. Aika harvassa paikassa pääsee aistimaan, miltä esimerkiksi wankel-moottorisahan tyhjäkäynti kuulostaa.

55 vuotta moottorisahausta

Kivistön uusimpiin hankintoihin lukeutuu yhä pakkauslaatikossaan oleva Canadien PM 340 – sillä on myös tunnearvoa.

”Tällaisella sahalla aloitin metsätyöt 55 vuotta sitten. Isäukko osti sahan, koska olin vasta 15-vuotias. Nuoruudessa tein metsurin töitä talvisin, mistä kiinnostus sahoihin alkoi.”

Toinen tärkeä saha on naapurin lahjoittama saatu 1950-luvun Dolmar, joka oli Kivistön ensimmäinen keräilysaha.

”Kunnostin sen, ja sahasinkin kokeeksi.”

Mikä vanhoissa moottorisahoissa sitten kiehtoo? Kivistö viittaa menneen tekniikan monimuotoisuuteen.

”Vielä 1940-luvulla sahojen tekniikka ei ollut vakiintunut ja kokeiltiin mitä merkillisimpiä ratkaisuita. Toisaalta monet yhä käytössä olevat teknologiat keksittiin jo ennen sotia.”

Se, mitä ei keksitty, oli toimiva kevyt moottorisaha. Monet vanhan ajan sahoista painavat kymmeniä kiloja. Kylmää ajatellakin, kuinka raakaa puuhaa on ollut raahata niitä talvisessa metsässä.

”Ei ole muilta katsottu mallia”

Kivistö kokosi malliksi kuusi kokoelmiensa kummallisinta moottorisahaa.

Vanhin ja varmasti omituisin niistä on Cummingsin 1940-luvun jälkipuoliskolla kehittämä Sally. Se ei muistuta mitään muuta sahaa.

”Näkee, että suunnittelijat ovat saaneet vapaat kädet, eikä ole katsottu muualta mallia.”

Nelitahtimoottori pyörittää 60-senttisen runkoputken päässä pyörivää 30-senttistä pyöröterää. Saha on tarkoitettu kuitupuun sahaamiseen eikä leikkuuteho enempään riittäisikään.

1960-luvun Solo Twin taas vaikuttaa raivokkaan tehokkaalta. Kaksisylinterinen, 110-kuutiosenttimetrin moottori kiekaisee kaasusta painettaessa kuin satapiikki ratamoottoripyörä. Puruvaha sakenee, kun Kivistö painattaa Solon terää puuhun.

Wankelmoottorilla varustetusta Dolmarista olisi voinut tulla 1970-luvun supersaha. Moottorinsa ansiosta saha oli vaimentamattakin tärinätön. Tehoakin luvattiin kahdeksan hevosvoimaa. Tarina loppui kuitenkin lyhyeen.

”Moottori ei ollut luotettava. Wankelmoottoreiden haaste on saada kiertävät männät tiiviiksi. Sahan sarjavalmistus loppui lyhyeen.”

Liikaa kiihtyvyyttä

Lopulta myös saimme myös 1960-luvun alun ihmesaha McCulloch BP-1:n tasapainomäntämoottoreineen käyntiin, kun virrankatkaisimen mysteeri saatiin ensin ratkaistua.

Saha on kapea, kevyt, moottori kiihtyvyydeltään räjähtävä ja tekniikkansa ansiosta lähes tärinätön. Se on yhtä kierrosherkkä kuin ärjyimmät nykysahat.

”Tämä olisi ollut ilmiömäinen karsintasaha, mutta sen kohtaloksi koitui juuri moottorin raju kiihtyvyys. Jos kierrosten rajoitin ei toiminut, moottori ryntäsi kuormittamattomana hirveille ylikierroksille ja särkyi. Valmistaja pelkäsi, että käyttäjät loukkaantuvat, jos vauhtipyörä sinkoutuu irti moottorista ja osuu sahuriin.”

Se viides oli Dolmarin 2000-luvulla kehittämä ja hetken valmistama nelitahtimoottorisaha. Koesahaus osoitti nopeasti, miksi valmistus loppui alkuunsa – saha on onnettoman puhditon.

Puhtia puuttui myös Echon kaksisylinteriseltä CST-610-sahalta, joka saattaa olla 1980-luvun erikoisin sahamalli.

Kivistön kokoelma ei ole yleisölle avoinna, mutta hän kertoo sopimuksesta esitelleensä kokoelmaa.

”Olen kaavaillut järjestäväni vanhojen koneiden tapahtuman parin vuoden päästä.”

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.