Tuskin mikään asia herättää maanomistajissa niin suuria tunteita kuin tiet ja kulkuoikeudet. Tahto varjella omia tiluksiaan lienee syvällä suomalaisessa geeniperimässä, sen verran usein tieasioista riidellään käräjillä asti. Tältäkin vuosituhannelta löytyy ainakin yksi tapaus, jossa tieriita on kärjistynyt tapoksi.

Taloudellisia tai järjellisiä perusteita riitelylle ei useinkaan löydy. Monelta turhalta riidalta voi välttyä, jos tuntee kulkuoikeuksiin liittyvän lainsäädännön.

Sopiminen ykkösvaihtoehto

Tehtäköön heti alkuun selväksi: Tie- ja kulkuoikeusasioiden hoitamiseen paras tapa on osapuolten välinen yhteistyö ja sopiminen. Piste. Lähes kaikilla metsänomistajilla tulee joskus tarpeita liikkua syystä tai toisesta naapuritilan kautta, jo siksi yhteistyöhön kannattaa pyrkiä. Virallista Maanmittauslaitoksen suorittamaa yksityistietoimitusta tarvitaan lähtökohtaisesti silloin, kun osakkailla on erimielisyyttä asioista.

Maanmittauslaitoksen toimitusinsinööri Vesa Kilpeläinen arvelee, että joskus asiat etenisivät helpoiten ottamalla ensin yhteyttä naapurikiinteistön omistajaan ja keskustelemalla omista tarpeista.

”Naapuri saattaa olla pahoillaan, jos ensimmäinen yhteydenotto on kutsukirje tietoimitukseen.”

Toisinaan kiinteistön omistajan suhtautuminen asiaan voi olla niin kielteinen, että suoraan yksityistietoimituksen hakeminen on paras vaihtoehto.

”Joskus tietoimituksen hakemista venytetään liian pitkään esimerkiksi kustannusten pelossa. Kun toimitusta viimeisenä vaihtoehtona haetaan, saattavat välit olla jo niin tulehtuneet, että paikalle tullaan asianajajien tai asiamiehen edustamina.”

Kulkuoikeuden leveys tarpeen mukaan

Kiinteistölle voidaan perustaa tarkoituksenmukainen kulkuoikeus, jota pitkin maanomistaja voi kulkea tilalleen. Jos kulkuoikeutta ei ole määritelty, tieoikeus voidaan perustaa tietoimituksessa. Usein asia nousee esiin tilakauppojen yhteydessä. Kiinteistön ostajan kannattaakin varmistaa kulkuoikeudet ja niiden sijainti.

”Jos kiinteistölle menee rakennettu tie tai maastossa oleva tieura, on hyvä varmistaa, että virallinen tieoikeus on perustettu juuri kyseistä kautta, eikä kulkeminen pohjaudu esimerkiksi edellisten omistajien suulliseen sopimukseen”, opastaa Kilpeläinen.

Silloin kun ostetaan määräala, määritetään sille aina ilman eri kustannusta kulkuoikeudet lohkomisen yhteydessä. Uusien tieoikeuksien leveys vaihtelee tapauskohtaisesti.

”Jos kyseessä on pienehkö metsäpalsta, josta puut ajetaan ajokoneella yksityistien varteen ja tieoikeus on kantavalla maalla, saattaa neljän metrin oikeus riittää. Vastaavasti, jos tieoikeuden takana on iso metsäalue haasteellisessa maastossa, on 12–15 metrin leveys hyvinkin perusteltu. Joskus voi metrin levyinen polkuoikeuskin täyttää kulkemisen tarpeet.”

On hyvä muistaa, että tieoikeuden leveys sisältää kaikki tien vaatimat rakenteet eli myös ojat rakenteineen.

Tieoikeuden muuttaminen vaatii vahvat perusteet

Tänäkin päivänä on tyypillistä, että tieoikeus voi olla peräisin ”hevosajoilta”, jolloin se voi olla vain kolme metriä leveä. Jos metsänomistaja haluaa rakentaa esimerkiksi nykyistä kulkuoikeutta leveämmän metsäautotien, mutta naapurin kanssa ei synny asiasta sopua, tarvitaan asian ratkaisemiseen yksityistietoimitus.

”Silloin kun toimitus kohdistuu tiehen, johon on jo perustettu tieoikeus, tutkitaan ensin, ovatko olosuhteet muuttuneet olennaisesti tieoikeuden perustamisen jälkeen. Hakijan on pystyttävä osoittamaan todellinen muutos”, sanoo Kilpeläinen.

Joskus olemassa oleva tie on voinut vuosien saatossa leventyä rasitetun tilan kohdalla ilman tietoimitusta. Tällöinkin asia voidaan käsitellä tietoimituksessa, jossa päätetään tieoikeuden leveys ja mahdolliset korvaukset. Jos tie on tehty tarkoituksellisesti ja kiusantekomielessä oikeutta leveämmäksi, kuuluu asian käsittely poliisille.

Kilpeläinen painottaa, että kiinteistörekisteriin merkitty tieoikeus on vahva perusoikeus, jonka muuttamiseen tarvitaan pätevät perusteet.

Kun kulkuoikeus on kirjattu rekisteriin, on sitä myös oikeus käyttää. Joskus reitillä voi kasvaa täystiheä metsä. Tällöin kannattaa olla yhteydessä rasitetun kiinteistön omistajaan ennen toimenpiteisiin ryhtymistä.

”Joskus voi olla järkevää miettiä yhteistuumin tieoikeuden siirtoa rasitetun tilan kannalta mielekkäämpään paikkaan, esimerkiksi olemassa olevalle uralle”, Kilpeläinen sanoo.

Jos reitti on avattava puustoiseen kohtaan, on hyvää naapuruutta antaa maanomistajan ensin itse poistaa puusto tielinjalta. Viime kädessä tieoikeuden haltijalla on oikeus poistaa tai poistattaa puusto.

Mistä tieto tieoikeuksista?

Se, onko kiinteistöllä maanmittaustoimituksessa perustettu tieoikeus, selviää yleensä kiinteistörekisteriotteelta.

”Helpoiten kiinteistörekisteriotteen saa kirjautumalla Maanmittauslaitoksen asiointipalveluun ja ostamalla otteen sieltä”, opastaa rekisteripäällikkö Mauno Pyykönen Maanmittauslaitokselta.

Jos kiinteistörekisterillä ei näy tieoikeutta, niin sen olemassaoloa voi selvittää Maanmittauslaitoksen asiakaspalvelun kautta.

”Silloin, kun kiinteistö rajoittuu tiekunnalliseen tiehen, niin tieoikeudesta ei ole merkintää kiinteistötietojärjestelmässä. Tieoikeus tulee tällöin tiekunnan osakkuuden kautta”, Pyykönen kertoo.

Nykyinen kemera-laki velvoittaa sallimaan virkistyskäytön

Tiekunnan ylläpitämä metsäautotie on tien osakkaiden omistama tie, jolla liikennöintiin ei ulkopuolisilla lähtökohtaisesti ole lupaa. Käytännössä asia ei kuitenkaan ole näin yksiselitteinen.

”Jos tien rakentamiseen ja kunnostamiseen on saatu nykyisen vuonna 2015 voimaan astuneen kemeralain aikana kemeravaroja, on tiellä sallittava myös virkistyskäyttöliikenne kymmenen vuoden ajan”, kertoo tieasiantuntija Erkki Jalkanen Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksestä.

Ennen vuotta 2015 kemerarahoituspäätöksen saaneita tiehankkeita velvollisuus virkistyskäytön sallimisesta ei koske.

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 12/2020.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.