Toimittaja Mikko Riikilä kirjoittaa Metsälehti.fi-sivuston blogissaan (10.1.2024) taiteen tohtorintutkinnon arvioinnista ja pohtii, miten ideologiat voivat vaikuttaa tutkimukseen. Yhtenä esimerkkinä “agendatutkimuksesta” hän käyttää vuonna 2021 julkaistua jatkuvapeitteisen metsänhoidon tutkimusta.
Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus oli Suomessa taannoin niin repivien kiistojen kohde, että tätä Keski-Euroopassa tavanomaista metsänhoitotapaa ei meillä juuri kukaan tohtinut tutkia. Käytännön kokemustakaan ei kertynyt, koska käytännössä metsälaki kielsi metsänomistajilta sen soveltamisen vuonna 2014 tehtyyn lakimuutokseen saakka. Nyt uutta tutkimusta aihepiiristä kertyy jatkuvasti. Aihepiirin tutkimus koottiin pari vuotta sitten Luken synteesiraporttiin, jossa käsiteltiin myös taloudellista kannattavuutta.
Jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen tutkimus on painottunut Suomessa kivennäismaiden metsiin. Toimittaja Riikilän kritisoima professori Artti Juutisen ryhmän tutkimus käsitteli jatkuvapeitteisen metsänhoidon kannattavuutta turvemaiden kuusikoissa, mistä on varsin niukasti aikaisempia tutkimustuloksia. Riikilä epäilee, että jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen parempi kannattavuus on seurausta tarkoitushakuisista lähtöoletuksista. Tämä on vakava ja perusteeton väite.
Kaikessa tutkimuksessa tehdään valintoja aineistojen, menetelmien ja käytettävien mallien suhteen. Tärkeää on, että tehdyt valinnat, aineistot ja mallit kuvataan riittävällä tarkkuudella, mikä tekee tutkimuksesta läpinäkyvää ja toistettavaa. Myös tutkimuksen epävarmuudet tulee kuvata. Juutisen ym. tutkimus on käynyt läpi tieteellisen vertaisarvioinnin. Mielestämme tutkimuksen toteutus on kuvattu riittävän tarkasti. Tämä mahdollistaa tulosten kriittisenkin arvioinnin sekä tutkimuksen toistamisen erilaisilla oletuksilla, lähtöaineistoilla ja useammilla malleilla. Näin aiempia tuloksia voidaan tarkentaa ja tarvittaessa kyseenalaistaa.
Juutisen ym. tutkimuksessa puiden kasvua simuloitiin sekä jatkuvapeitteisessä että jaksollisessa kasvatuksessa samalla prosessimallinnukseen pohjautuvalla simulaattorilla. Tutkimuksen vahvuus oli, että simulointeihin linkitettiin empiirisiä malleja, joilla kuvattiin puuston ja pohjavedenpinnan välistä vuorovaikutusta. Tutkimusasetelman taustalla oli tietotarve selvittää, milloin turvemaiden metsänkäsittelyssä voitaisiin välttää kunnostusojitus, jolla todistetusti on negatiivisia ympäristövaikutuksia.
Tutkimuksessa jatkuvapeitteisten kasvatusketjujen kannattavuuksia verrattiin jaksollisen kasvatuksen kannattavuuteen. Vertailuun valittu jaksollinen kasvatusketju sai aikoinaan kritiikkiä, osittain syystäkin. Tutkijat vastasivat kritiikkiin vuonna 2021 tuottamalla uusia simulointeja suomalaisiin kasvumalleihin perustuvalla simulaattorilla. Mikään uusista vaihtoehtoisista jaksollisen kasvatuksen kasvatusketjuista ei yltänyt kannattavuudessa samalle tasolle kuin jatkuvapeitteinen kasvatus, kun laskentakorkokantana käytettiin kolmea prosenttia ja lähtöpuusto oli identtinen artikkelissa esitetyn puuston alkutilan kanssa.
Alan kirjallisuudessa korostuu lähtöpuuston rakenteen merkitys taloustuloksiin. Artikkelissa lähtöpuusto oli varsin suosiollinen jatkuvapeitteiselle kasvatukselle. Lähtöpuuston valinta pohjautui siihen, että puusto edusti aidosti eri-ikäisrakenteista turvemaan metsikköä. On myös selvää, että tutkimuksen tulokset eivät ole yleistettävissä kaikenlaisiin turvemaiden metsiköihin.
Artikkelissa pääpaino oli vaihtoehtoisten jatkuvapeitteisten kasvatusketjujen vertailussa, jossa oli huomioitu pohjaveden pinnan korkeus. Pohjaveden pinnan korkeudella on ratkaiseva vaikutus turvemaiden puuston kasvuun, kunnostusojitustarpeeseen ja edelleen kasvihuonekaasupäästöihin ja vesistökuormitukseen.
Menossa olevat kokeet tuottavat tutkimusaineistoja, joiden avulla saadaan entistä tarkempia arvioita sekä puuston kehityksestä että metsätalouden ympäristövaikutuksista. Näistä tiedoista voidaan laatia malleja, joita voidaan käyttää entistä monipuolisemmin erilaisten metsänkasvatusketjujen kannattavuuden ja ympäristövaikutusten tutkimuksessa. Näin tietopohja ja edellytykset jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen tutkimukselle ja järkevälle soveltamiselle käytännössä paranevat koko ajan.
Kirjoittajista Mäkipää on tutkimusprofessori, Ahtikoski johtava tutkija ja Kurttila ohjelmajohtaja Luonnonvarakeskuksessa.
Lue Mikko Riikilän blogi: Ideologiat vievät tiedettä
Lue myös: Jatkuvan kasvatuksen tutkimus hämmentää
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Siis jatkuvan kasvatuksen puiden kasvua simuloitiin. Ei mitattu. Ei ole pätevää simulointipohjaa, koska ei kaiketi ole riittävästi pitkäaikaista ja riittävää mittausdataa. Olemme mediasta saanee lukea monista jatkuvan kasvatuksen kuusikkojen tuhoista. Itsekin olen yhden kokemuksen saanut. Tuskinpa näitä on tuo virtuaalitodellisuus ottanut huomioon. Kyllä Mikko on oikeassa. Puutteellisen lähdemateriaalin perusteella on saatu haluttu tulos, koska ei nimittäin voida varmuudella edes sanoa, että pysyykö se jatkuvan kasvatuksen kuusikko edes pystyssä.
Sinänsä korkokannan ei pitäisi vaikuttaa mitään, koska jaksollisella on paremmat myyntihinnat, jotka usein kompensoivat uudistuskulut.
Olen kyllä sitä mieltä, että järkevää olisi soilla harjoittaa jatkuvaa kasvatusta, mutta tarvitaan vielä paljon todellisia havaintoja, jotta varmuudella voisi sitä suositella. Eikä ainakaan perustella virtuaalitodellisuuden antamiin tuloksiin.
On asia ,josta on tutkittua tietoa. Luontainen uudistaminen ,jota käytetään niissä tilanteissa ,joissa taimettuminen on todennäköistä. Kun kasvatustuloksia on vertailtu keinollisen uudistamisen tuloksiin, on keinollinen tuottamut kolmanneksen paremman lopputuloksen uudistumisen suhteen.
Miten voidaan mallintaa jatkuvapeitteinen malli jaksollista paremmaksi ,kun taimettuminen on menetelmän kohdalla epävarmaa ?
Taimettuminenhan on todistetusti jatkuvan kasvatuksen yksi suurimmista epävarmuuksista. Tutkimusta tehdään kuitenkin vain siellä ,missä taimettuminen on sattumalta onnistunut.
Luken vastauksessa sivuutetaan Juutisen ym tutkimuksessa käytetyn mallin kiinnostava piirre. Mallilaskelmassa ensiharvennus tehtiin mättääseen istutetussa kuusikossa 60 vuoden iässä. Käsittääkseni vastaavalla kasvupaikalla istutuskuusikko on jo päätehakkuujäreydessä. Eikö tämmöinen ”epätarkkuus” vaikuta kannattavuuslaskelman tulokseen.
Otin kysymyksen esiin Metsätieteen aikakauskirjan artikkelissa 1077 vuonna 2022.
Heikki Smolander
Aivan kuten Suorittava porras totesi. Huonoa tilannetta pahentaa vielä jatkuvan kasvatuksen epävarma taimettuminen. Tilannetta ei voi käsitellä millään keskimääräisillä taimettumisilla. Metsänomistajaa ei auta, että naapurin metsä taimettuu, jos oma ei.
Viisi vuotta sitten mietittiin Saarijärvellä parin suokuvion harvennustyyliä. Toisesta MHY:n kaveri totesi, että näetkö, siinä kasvaa karhunsammalta, jossa ei kuusi taimetu. Tehtiin normaali harvennus ja toden totta senkään jälkeen ei ole tullut taimia ajouralle tai niiden risteyksiin. Toisessa tehtiin poimintahakkuu, koska oli valmiiksi taimia.
Ne ovat edelleen lisääntyneet harvennuksen jälkeen, mutta jätettyjä puita on kaatunut. Ei hyvä tämäkään.
Metsänomistaja tarvitsee luotettavan ennusteen, mitä hakkuukuviolle normaalisti tapahtuu. Virtuaalisepitelmät eivät riitä. Pitää olla tarkat speksit siitä millaisella todennäköisyydellä päästään haluttuun lopputulokseen. Tarvitaan siis erittäin paljon luonnosta mitattua dataa, jotta jotain voidaan ennustaa. Luulen, että havainnot tulevat johtamaan, siihen, että hyvin harvalukuisiin kohteisiin voidaan suositella jatkuvaa kasvatusta.
”Mallilaskelmassa ensiharvennus tehtiin mättääseen istutetussa kuusikossa 60 vuoden iässä.”
Suokohteesta minulla on vähänlaisesti tietoa, mutta kaiketi puiden kasvusuhteet eri hakkuutavoilla pysyvät samoina on sitten kivennäis- vai turvemaa.
Keski-Suomessa karuhkoilla pohjilla kuusikkoon tehdään ensiharvennus n. 30-vuotiaana ja seuraava harvennus n 42-45-vuotiaana. Kuusikko on kyllä kokonsa puolesta päätehakattavissa 60-vuotiaana, muttei tällöin yleensä kannata hakata hyvässä arvokasvussa olevaa metsää, ellei kirjanpainajatuho uhkaa sitä.