Luistelija ei lunta kaipaa

Niukan lumen aikaan talven ihmemaa voi löytyä lampien, järvien ja meren jäiltä.

Retkiluistelijan tärkein sääntö on, että jäälle ei lähdetä yksin, Lauri Kontkanen (edessä) opastaa. (Kuvaaja: Studio Korento - Harri Mäenpä)
Retkiluistelijan tärkein sääntö on, että jäälle ei lähdetä yksin, Lauri Kontkanen (edessä) opastaa. (Kuvaaja: Studio Korento - Harri Mäenpä)

Mitä yhteistä on korkeuksia tavoittelevalla kiipeilijällä ja tasaisten jäälakeuksien retkiluistelijalla?

Kummankin tärkein taito on varustautua retkeen oikealla asenteella, osaamisella ja varusteilla. Palkinnoksi pääsee nauttimaan mykistävästä luonnon syleilystä.

Luistelijan parasta herkkua on mustanpuhuva, tuore teräsjää ilman merkkiäkään lumesta. Tällaisella jäällä kiitäessä tunne on innostunut kuin huippuapajille päätyvällä marjastajalla. Tosin siinä missä marjamies kiihkossaan sinkoilee joka suuntaan ja kerää kaiken talteen, luistelija ei malta pysähtyä vaan ahnehtii aina vain enemmän metrejä.

Liukkaalla jäällä matkavauhti voi nousta hetkittäin yli 30 kilometriin tunnissa. Hyvissä olosuhteissa, tasalaatuisella ja nopealla jäällä taitetaan yli sadan kilometrin päivämatkoja.

Konkarikin kompuroi

Sääennuste lupaa lähipäiville lumipyryä, joka uhkaa päättää talven luistelukauden Joensuun viereisellä Pyhäselällä. Tai sitten kunnon lumitalvea ei tulekaan ja vesisateet sulattavat jäälle kasaantuneen lumen. Silloin kausi pääsee taas jatkumaan.

Tavanomaista lämpimämmän sään seurauksena keskitalven jää on nyt normaalia ohuempaa, mutta kantaa hyvin luistelijaa.

Sillan alla vesi tosin pulpahtelee jään pinnalle, vaikka jään alla ei vettä paljon olekaan. Muutaman iskun jälkeen painavapäisen jääsauvan piikki solahtaa jääkerroksen läpi.

Vauhdinhurman ja avaruuden tunteen lisäksi retkiluistelun suolaa on jään ja luonnon tarkkailu. Jään kuvioiden sekä laadun arvioiminen on paitsi avain turvalliseen liikkumiseen myös kiehtovaa opettelua siitä, kuinka talvinen luonto toimii.

Nytkin saamme opetella jäällä liikkumista, tasapainon hallinnasta lähtien. Valitsemme luistelulinjoja jään puhtaimmista kohdista ja välttelemme suikulaisia laikkuja, joissa lumi on korppuuntunut muutaman sentin kerrokseksi.

Paikka paikoin vauhdin hiipuessa kuitenkin kompuroimme, kun luistin töksähtää jäätyneen lumen karhentamaan jään pintaan.

Jäät siirtyneet pohjoiseen

Tänä talvena lumipeite on jäänyt maan etelä- ja keskiosissa olemattomaksi tai hyvin hentoiseksi. Järvien ja lampien jäät ovat kutsuneet siellä, missä pakkasta on ollut tarpeeksi. Pohjois-Karjalassa on luisteltu marraskuusta lähtien.

”Pelkistäen voi sanoa, että edellistalviin verrattuna sopivien luistelujäiden sijainti on siirtynyt 200 kilometriä koilliseen ja pohjoiseen. Viime vuosina on luisteltu aivan eteläisimmässäkin Suomessa, mutta tänä talvena luistelumahdollisuudet ovat olleet pitkälti Lahden pohjoispuolella”, sanoo joensuulainen retkiluistelun harrastaja Lauri Kontkanen.

Hän kouluttautuu parhaillaan Suomen retkiluistelijat ry:n kurssilla luisteluretkien vetäjäksi. Viime talvena yhdistyksen retkille osallistuttiin liki 3 800 kertaa. Osallistujille kertyi kilometrejä yli 94 000.

”Retkiluistimilla liikutaan huoltamattomilla luonnonjäillä. Turvallisuuskysymykset ja jään lukemisen taito ovat aivan oleellisia. Ohjatuilla retkillä pääsee nauttimaan turvallisesti talvisesta luonnosta ja saa maistiaiset hienosta harrastuksesta”, Kontkanen kertoo.

Julkaistu Metsälehdessä 4/2020

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Harrastukset Harrastukset