Heinäkuun sateet hillitsivät tänä vuonna kirjanpainajan parveilua. Lämmin kesäkuu takaa kuitenkin todennäköisesti sen, että kirjanpainajia on runsaasti ensi vuonna, arvioi Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkija Tiina Ylioja.

”Kirjanpainajat ovat todennäköisesti parveilleet alkukesästä voimakkaasti, joten talvehtimaan jää paljon kuoriaisia, jotka kömpivät ensi keväänä taas esiin”, hän sanoo.

Kirjanpainaja on kuusen pahin tuhohyönteinen. Se lisääntyy muun muassa heikentyneissä pystypuissa, tuulenkaadoissa ja tuoreessa kuorellisessa puutavarassa. Runsaana esiintyessään se voi päihittää myös hyväkuntoisten kuusten puolustuskyvyn.

Kirjanpainajan parveilu tarkoittaa sitä, että kuoriaiset lentävät ja etsivät parittelukumppaneita sekä sopivia puita lisääntyäkseen.

Kirjanpainajat parveilevat ensimmäisen kerran alkukesästä. Luke seuraa parveilua eri puolilla Suomea sijaitseviin metsiin pystytettyjen feromonipyydysten avulla. Tänä vuonna pyydykset eivät kuitenkaan toimineet kesäkuussa, joten tarkkoja tietoja alkukesän kirjanpainajamääristä ei ole.

Lämpiminä kesinä heinäkuussa aikuistuvat jälkeläisetkin voivat parveilla, jolloin on riskinä, että kirjanpainajia syntyy kaksi sukupolvea. Lisäksi keväällä parveilleet kirjanpainajat voivat parveilla myöhemmin kesällä uudelleen, jolloin syntyy niin sanottu sisarsukupolvi.

Ylioja arvioi, että sisarsukupolvea on syntynyt tänä vuonna ainakin lämpimimmillä paikoilla maan etelä- ja kaakkoisosissa. Toisen sukupolven riski on sen sijaan melko pieni.

”Lämpimimmillä paikoilla on ollut pientä yritystä, mutta kovin voimakkaalta se ei näytä”, Ylioja sanoo.

Seuranta tarpeen

Ruotsalainen maa- ja metsätalou­teen erikoistunut sanomalehti ATL uutisoi elokuun puolivälissä, että Ruotsissa pyydyksiin jäi huhtikuun puolivälin ja heinäkuun lopun välisenä aikana lähes puolet vähemmän kirjanpainajia kuin samaan aikaan viime vuonna.

Suomessa vuosien välisiä eroja ei voi samalla tavalla vertailla, koska alkukesän tiedot puuttuvat. Yliojan mukaan kesäkuun loppupuolen ja heinäkuun alkupuolen välisenä aikana parveilevia kirjanpainajia on kuitenkin ollut suunnilleen saman verran sekä tänä että viime vuonna.

Heinäkuun loppupuolen ja elokuun alkupuolen välisenä aikana parveilevia kirjanpainajia oli tänä vuonna sen sijaan noin puolet vähemmän kuin viime vuonna. Maan etelä- ja kaakkoisosissa parveilu oli tosin runsasta tänä vuonnakin.

Varsinkin niillä paikkakunnilla, joilla kirjanpainajia on paljon, kannattaa kuusikoiden kuntoa Yliojan mukaan seurata vielä syksyllä. Jos metsässään huomaa esimerkiksi tuulenkaatoja, joihin kirjanpainaja on loppukesästä iskeytynyt, kannattaa ne kuljettaa metsästä pois.

”Tuulenkaadot jäävät talvella lumen alle, joten tuulenkaatoihin loppukesästä iskeytyneet kirjanpainajat voivat talvehtia niiden kaarnan alla”, Ylioja sanoo.

Myös metsätuholaki velvoittaa poistamaan eteläisessä Suomessa kesä- ja elokuun välisenä aikana kaadetut tai kaatuneet kuuset pois metsästä 30 päivän kuluessa, jos rungot ovat läpimitaltaan yli kymmenen senttimetriä ja niitä on hehtaarilla yli kymmenen kuutiometriä.

Kirjanpainajan valtaaman kuusen tunnistaa puun rungossa näkyvistä pienistä rei’istä, joista varisee ruskeaa purua. Jo kuolleita kuusia metsästä ei tarvitse poistaa, sillä niistä kirjanpainajat ovat jo lähteneet.

Tuhot jatkuvat

Luke seuraa kirjanpainajan parveilua eteläisessä Suomessa syyskuun loppuun saakka. Öiden pidentyessä kirjanpainajan into parveilla alkaa Yliojan mukaan kuitenkin vähentyä, vaikka sää syyskuussa vielä lämpenisikin.

Vaikka talvehtimaan jääviä kirjanpainajia todennäköisesti on paljon, riippuvat ensi vuoden tuhot paljolti siitä, miten lämmin ensi vuoden kesä on. Yliojan mukaan varsinkin sellaisilla paikoilla, joilla kirjanpainajia on tänä vuonna ollut paljon, kannattaa kuitenkin varautua siihen, että niitä on paljon ensi vuonnakin.

Kirjanpainajan parveilua voi seurata Luken Luonnonvaratieto-palvelussa.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.