Lämpömittarin elohopea hivuttautuu koko ajan ylemmäs. Lukema on 27 ja kuumuuden lisäksi hyttyset pyrkivät metsässä liikkujien iholle.

Puolitoista vuotta sitten metsänomistajaksi tullut Jouni Nissinen on hiostavasta kelistä huolimatta pakannut raivaussahan autoonsa ja ajellut kotoaan Helsingistä Salon Kiskoon.

Nissiselle 40-hehtaarinen metsätila tuli sukupolvenvaihdoksella, kun hän sai osan tilasta lahjaksi äidiltään ja loput hän lunasti rahalla enoltaan.

”Tässä täytyy jonkinlaista metsätaloutta harjoittaa, että saan pankkilainat maksettua pois”, Nissinen veistelee.

”Jonkinlainen metsätalous” tarkoittaa Nissisen tapauksessa sitä, että hän hoitaa talousmetsäänsä jatkuvan kasvatuksen mallin pohjalta samalla luontoarvot huomioiden.

Tarvetta ja kiinnostusta on

Nissinen ei ole ainoa, jota talousmetsien luonnonmukainen hoito kiinnostaa. Luonnonvarakeskuksen tekemän tutkimuksen mukaan yli puolet suomalaisista metsänomistajista on ainakin jossain määrin aiheesta kiinnostunut.

Talousmetsien luonnonhoidolla tarkoitetaan keinoja, jotka puuntuotannon ohella tukevat metsien monimuotoisuuden turvaamista, vesiensuojelua, virkistyskäyttöä ja maisemanhoitoa. Tästä esimerkkejä ovat sekapuustoisuus, säästö- ja lahopuut sekä erilaiset suojakaistat metsien ja vesistöjen välissä.

Metsien monimuotoisuuden ja luontoarvojen säilyttämiseen onkin syytä kiinnittää juuri nyt huomiota, koska voimakkaasti kasvava biotuoteteollisuus tarvitsee yhä enemmän puuta, ja lisääntyvät hakkuut puolestaan ovat uhka luonnon monimuotoisuudelle.

Lähes puolet Suomen kasvi-, eläin- ja sienilajeista elää metsässä, ja suurin osa alkuperäisestä metsälajistosta pystyy elämään myös talousmetsässä.

Ihmisen toiminta on kuitenkin kaventanut metsäelinympäristön monimuotoisuutta, ja tällä hetkellä maassamme on 2 350 uhanalaista metsälajia.

Onneksi luonnonmukaisen, monimuotoisuuden säilyttämistä tukevan metsänhoidon tehokkaimmat keinot ovat yksinkertaisia ja ne voi ottaa käyttöön heti.

Yksinkertainen on monimuotoista

Helsingin yliopistosta maatalous- ja metsätieteiden maisteriksi valmistuneen ja Suomen Luonnonsuojeluliiton suojelupäällikkönä työskentelevän Jouni Nissisen metsässä on jo valmiiksi olemassa tärkeimpiä metsän luonnonhoitokeinojen alkuja.

Metsäalueen koillisosassa on 120-vuotias kuusikko täynnä jylhiä puita erityisesti sienten, kääpien ja jäkälien elinpiiriksi. Kuusikon alarinteessä on useita tuulenkaatoja, jotka Nissinen on jättänyt paikoilleen lahoamaan.

”Oman metsäni ongelma on, että lahopuuta on edelleen liian vähän. Aionkin ryhtyä tekemään sitä itse puita kaatamalla”, hän suunnittelee.

Sekapuustoa ja erilaisia lehtipuita metsästä löytyy paikoin runsaasti. Komeat haavat Nissinen on merkinnyt nauhoin, etteivät suhisevalehtiset puolijalopuut joutuisi hakkuiden tullen vahingossa moton kouraan.

Nissinen kannustaa lehtipuiden ja yleensäkin sekapuuston suosimiseen jo sen takia, että etenevä ilmastonmuutos tulee jossain vaiheessa vaikuttamaan kotimaisten kuusipuiden terveyteen.

”Kuusi tarvitsee lepovaiheen talvella, ja jos tulisi monta lämmintä talvea peräkkäin, se alkaisi haitata kuusten hyvinvointia. Jos kaikki metsät ovat kuusta, niin silloin se ei näytä kivalta metsässä eikä metsänomistajan kukkarossa.”

Ryteikkö odottaa

Koska Jouni Nissinen on vasta luonnonmukaisen metsänhoitoprojektinsa alussa, osa talousmetsän tärkeistä luonnonhoitokeinoista on vasta suunnitteluasteella.

Esimerkiksi säästöpuuryhmiä ei vielä ole, koska hakkuita ei ole tehty ja säästöpuille ei siten ole ollut tarvetta.

Lähes puolet tilan pinta-alasta on 10–20-vuotiasta varttunutta havupuutaimikkoa, jota Nissinen hoitaa tähtäimenään sekapuustoisuus ja erirakenteisuus.

”Lehtipuita tänne jätetään runsaasti, varsinkin jos on muuta kuin koivua. Ylispuustoa täällä on vähän ja ne jätetään kaikki.”

Tänä kesänä Nissinen on ottanut tavoitteekseen raivata kuuden hehtaarin taimikon. Tai oikeastaan ry-teikön, sillä kyseessä on myöhästynyt taimikonhoito.

Asiassa on se hyvä puoli, että samalla Nissinen pääsee tekemään erilaisia riistatiheikköjä haluamiinsa kohtiin.

Yksi on jo valmiina: niin tiheäoksainen kuusikko, ettei sekaan mahdu.

”Jätän riistatiheikköjä kaikkiin sellaisiin kohtiin, jotka ovat valmiiksi tässä tilassa. Sitä paitsi amatööriharventajana on mukava jättää tällaiset kohdat koskematta.”

Aikoinaan Nissisen tilalla on tehty suuria avohakkuita, mutta uuden isännän komennossa puuta kaadetaan poimintahakkuilla.

Nissinen on jo sopinut ensi talvena tehtävästä poimintahakkuusta luonnonmukaisempaan ja avohakkuuttomaan talousmetsänhoitoon erikoistuneen Innofor Oy:n kanssa.

”Innofor on tehnyt minulle myös metsätaloussuunnitelman ja toistaiseksi olen tehnyt heidän ehdotustensa mukaan. Koen, ettei minulla vielä ole niin vahvaa näkemystä tässä asiassa.”

Ovatko metsäammattilaiset kuunnelleet toivomuksiasi?

”En koe, että olisin joutunut puskemaan ideoitani vastustuksen läpi. Mutta toki se vaatii metsänomistajalta aktiivisuutta, että osaa sanoa, mitä haluaa.”

Kulotus kiinnostaa

Jouni Nissinen ei ole moksiskaan helteen yltymisestä. Hän on päättänyt jäädä iltapäiväksi raivaamaan seitsenmetriseksi venähtänyttä taimikkoa.

Edes viereiseltä, 192 hehtaarin Natura-alueelta Pyysuolta sikiävät hyttyset eivät saa miehen mieltä muuttumaan. Taimikonhoitoon on tullut kemerarahaa ja aikataulussa on pysyttävä.

”Hommassa on kyllä opettelemista, kun olen sellainen huolellisen työn tekijä. Jos kokenut raivaaja sahaa tankin 40 minuutissa, niin minulta siihen kuluu puolitoista tuntia”, Nissinen laskeskelee.

Metsän kasvattaminen omannäköisekseen on Nissiselle mieleinen projekti. Jopa niin, että hän harkitsee jossain vaiheessa hankkivansa lisää metsää.

Ja kun hän jossain vaiheessa saa finanssinsa parempaan kuntoon, niin kulotus olisi kiinnostavaa kokeiltavaa.

”Pitää ensin saada tuloja metsästä, ettei tarvitse perheen ruokarahoilla kulottaa. Pitäisi tarkkaan myös miettiä se alue, missä kulotuksen saisi hallittua ja missä se eniten hyödyttäisi”, Nissinen kaavailee.

Rahaa on onneksi tiedossa esimerkiksi 7,5-hehtaarisesta, isoäidin peruja olevasta männiköstä, jonka Nissinen on suunnitellut puuntuotantoon painottuvaksi kuvioksi.

”Tasaikäisessä vanhassa männikössä on rajallisempi mahdollisuus kikkailla erirakenteisuudella, mutta lahopuita on sinnekin lisättävä.”

Mitä antaisit neuvoksi metsänomistajalle, joka ei vielä kovin paljon ole perehtynyt luonnonmukaiseen metsänhoitoon, mutta haluaisi silti sitä kokeilla?

”Jos joku kokee, ettei oikein tunne luontoa, niin ihan jo lehtipuiden säilyttämisellä ja lahopuiden lisäämisellä luonto tulee metsään. Ei tämä mitään salatiedettä ole.”

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehti Makasiinissa 4/2018.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.