Naisia on metsureina ja metsäkoneenkuljettajina vähän, eikä alan ammattiopiskelijoistakaan kuin vajaa prosentti ole naisia.

Maaningalla asuvalle Jonna Laukkaselle malli metsäkonetöistä tuli kotoa, hänen isänsä työskentelee alan yrittäjänä. Koulun jälkeen Laukkanen tosin hakeutui ensin ammattikoulun sisustajalinjalle, mutta työt rakennuksilla eivät pitkään innostaneet.

”Menin sen jälkeen Toivalan metsäkoulun aikuiskoulutukseen, ja nyt olen ajanut isäni firman toista motoa kolmisen vuotta.”

Laukkanen koneineen hakkaa Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Savon harvennustyömaita Maaningalla ja Siilinjärvellä. Metsäasiantuntija Ida Sara-aholla ei ole huomauttamista työn jäljestä – nainen ratissa on lupaus laadukkaasta työstä.

”Jonna on huolellinen ja taitava ja muistaa myös metsänomistajien toiveet, mikä joltain kuskeilta välillä unohtuu.”

Esikuvia ammatinvalintaan

Siinä kun Laukkanen on miltei syntynyt metsäarkeen, jämsäläiselle Sara-aholle ala oli tyystin outo. Ansio ammatinvalinnasta kuuluu hänen lukioaikaiselle opinto-ohjaajalle, joka oli koulutukseltaan metsätalousinsinööri. Tämän neuvosta urheilullinen ja ulkona viihtyvä Sara-aho hakeutui opiskelemaan metsätieteitä Itä-Suomen yliopistoon.

”Minulla ei opiskelemaan lähtiessäni ollut kuvaa metsäalasta. Kesäkurssien ja eri työnantajilla tehdyn harjoittelun ansiosta työt kävivät tutuiksi. Olin ensin pari vuotta Juvalla Etelä-Savon metsänhoitoyhdistyksessä ja viime kesänä aloitin samoissa töissä täällä Siilinjärvellä.”

Sekä Laukkanen että Sara-aho kuuluvat Pohjois-Savon Maaseutuammattiin ry:n perustamaan naispuolisten metsäammattilaisten verkostoon, joista halutaan esikuvia ammattiaan valitseville nuorille.

”He voivat esimerkiksi emännöidä metsäretkillä, käydä esittelemässä metsäalan ammatteja vaikkapa lukioissa ja toimia vaikka some-lähettiläinä”, Maaseutuammattiin ry:n toiminnanjohtaja Niina Mäntyniemi kaavailee.

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 3/2019.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.