Metsänhoitoyhdistykset ovat takamatkalla kilpailussa metsänomistajille tarjottavista palveluista. Palveluissa on liikaa rukkasenkuvia ja toteuttajasta johtuvaa vaihtelevuutta.”

Näin arvioi uransa juuri päättänyt Etelä-Karjalan metsänhoitoyhdistyksen entinen johtaja Markku Vaario.

Kun mies vuonna 1984 meni metsänhoitoyhdistykseen töihin, oli maailma toisenlainen. Piirimetsälautakunnan metsänhoitaja laati yhdistyksen toimintasuunnitelmat ja budjetit. Samainen piirimetsälautakunta valvoi metsälakia ja myi kasvattamiaan taimia yhdistyksille.

Vaario on ollut junailemassa kuutta peräkkäistä yhdistysfuusiota. Niiden tuloksena pitäjäkohtaiset yhdistykset ovat muuttuneet maakunnallisiksi liiketoimintayksiköiksi.

Ehkä vieläkin merkittävämpi on yhdistysten aseman täydellinen muutos. 1980-luvulla ne olivat osa Keskusmetsälautakunta Tapion organisaatiokaaviota yhdessä piirimetsälautakuntien kanssa.

”Silloin olimme käytännössä osa viranomaistoimintaa, jossa lainvalvonnan viulut maksettiin metsänomistajilta kerätyillä lakisääteisillä metsänhoitomaksuilla.”

Tapion leiristä MTK:n jäseniksi

Nyt yhdistykset ovat osa MTK:ta. Ne maksavat emojärjestölle jäsenmaksua ja hyväksyttävät sääntönsä Simonkadulla, jolla MTK:n pääkonttori sijaitsee.

Varsinkin viimeisin MTK:n järjestöuudistus teki metsänhoitoyhdistyksille kipeää, mutta sen surkutteluun ei enää pitäisi hukata yhtään energiaa.

”Huomio pitäisi kiinnittää liiketoimintaan. Se on yhdistyksille elämisen ehto. Yhdistyksen keräämillä jäsenmaksutuloilla ei rahoiteta kuin murto-osa yhdistyksen metsänomistajille tarjoamasta edunvalvonnasta. Jäsenmaksuilla ei ratkaista yhdistysten tulevaisuutta.”

Ulkopuolisen on vaikea ymmärtää, kuinka metsänomistajille myytävillä metsä- ja puukauppapalveluilla tulosta tekevä yhdistys voi profiloitua asiakkaidensa edunvalvojaksi. Vaario ei näe tässä ristiriitaa.

”Tarkoitus ei ole maksimoida voittoa, vaan liiketoiminnalla rahoitetaan edunvalvontaa. Tämän vuoksi meidän pitäisi olla tehokkaita, mitä yhdistykset eivät kaikilta osiltaan liiketoimissaan ole.”

Kilpailukykyä jäytää erityisesti se, että tietojärjestelmiensä kehittämisessä yhdistykset ovat jumahtaneet ”lähtötelineisiin”.

”Palvelumarkkinoilla yhdistyksiä haastavat metsäyhtiöt ovat tietotekniikassa 10–15 vuotta yhdistyksiä edellä.”

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 16/2021.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.