Hintaero lyhyt- ja pitkäkuituisten markkinasellujen välillä on venynyt historiallisen leveäksi. Lehtisellun raaka-aine on halpaa ja tuotantoa tulee lisää ja lisää. Pohjolan havukuitu taas on kestämättömän kallista, selluntekijän kannalta.
Markkinasellulla tarkoitetaan myytäväksi tehtyä sellua erotuksena sellusta, joka menee suoraan paperi- tai kartonkikoneelle.
Lyhytkuitusellujen hintaa pitää paineessa kolmen ison investoinnin valmistuminen kahden vuoden sisällä Etelä-Amerikassa. Chileläisen Araucon tehdasuudistus valmistui 2023 ja toi kapasiteettia lisää 1,5 miljoonaa tonnia, UPM:n 2,1 miljoonan tonnin laitos aloitti Uruguayssa samana vuonna, ja brasilialaisen Suzanon 2,6 miljoonan tonnin sellulinja viime vuonna.
”Ne työntävät valtavasti lyhytkuituista markkinasellua markkinoille. Lisätuotannon tuoma hintanotkahdus oli odotettua, mutta notkahduksen syvyys kuitenkin yllätti”, Petri Jokinen konsulttiyhtiö Jay Partners Oy:stä sanoo.
Ja lisää on tulossa. Araucon 3,5 miljoonan tonnin eukasellutehtaan Brasiliassa on määrä käynnistyä vuoden 2027 lopulla.
Kysynnän kasvu sulattaa lisäkapasiteettia noin miljoonan tonnin vuosivauhdilla, ja käytännössä kaikki on lehtisellua. Markkinasellun maailmanlaajuinen menekki on 72 miljoonan tonnin luokkaa, josta 41 miljoonaa on lehtisellua ja 25 miljoonaa havusellua, ja loput mekaanista hierrettä tai valkaisematonta sellua.
Markkinaosuuden menettämisen uhallakin
Pitkäkuitu- eli havusellun hintaa kannattaa korkea puukustannus, mikä puolestaan johtuu raakapuun niukkuudesta Venäjän-tuonnin päättymisen seurauksena.
”Tuottajat ovat valmiita mieluummin jopa menettämään markkinaosuutta kuin myymään halvemmalla.”
Euroopassa havusellujen listahinnat ovat nousseet ennätyskorkealle ja Kiinassakin hinta on pitänyt. Samalla Euroopassa annetut alennukset ovat kasvaneet ja Kiinaan myydyt määrät ovat pudonneet.
Kun lehtisellu on halpaa ja havusellu kallista, niin käyttöä pyritään kääntämään lehtisellulle niin paljon kuin mahdollista. Havusellun tuottajat ovat kohdanneet harvinaisen tilanteen, että markkina on huono ja puu kallista.
Jokisen mukaan tunnelmassa on kuitenkin viriävää toiveikkuutta. Nyt vuoden alussa on ilmoitettu pienistä hinnankorotuksista Kiinassa ja isommista Euroopassa.
”Osittain on kyse pelistä, jossa pelataan nimelliskorotuksilla ja alennusprosenteilla, ja myönnetyt alennukset pyritään samaan takaisin nimellishintoja korottamalla.”
Huonoja tehtaita ei enää ole
Jokinen korostaa, että puuta ei ole nykyiselle määrälle tehtaita, ja se koskee koko Pohjolaa.
”Joku antaa periksi ajan kanssa, ja se on kapasiteetti jos muut tekijät eivät taivu.”
Suomessa ei huonoja markkinasellutehtaita enää ole. Puuhuollon kannalta vaikein tilanne on Kaakkois-Suomen tehtailla.
”En näe, että puun hinta lähtisi merkittävästi menemään alaspäin ilman tuotannon supistumista. Mutta on toiveita, että sellumarkkina alkaa mennä mieluummin parempaan kuin huonompaan suuntaan.”
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Kirjaudu sisään