Nuuksion kaakkureilla ei mennyt 1990-luvun alussa hyvin. Vaikka alue Helsingin kyljessä on ällistyttävän erämainen, siellä kulki niin paljon ihmisiä, ettei lintujen pesintä onnistunut.

Rauhallisilla seuduilla kaakkurit voivat pesiä mannerrannoilla, vaikka menestys onkin hieman huonompi kuin saarissa. Nuuksion polut seurailevat kuitenkin niin tarkoin lampien rantoja, että niillä kulkevat ihmiset karkottivat alueen ainoan kaakkurin pesältään liian usein. Niinpä pesintä tuhoutui vuosi toisensa jälkeen.

Pesimän tueksi keksittiin kuitenkin konsti: pesälautat. Kaakkurikirjallisuudessa on tapauksia, joissa kelluvilla turvelautoilla on onnistuttu parantamaan pesimätulosta. Myös Nuuksiossa päätettiin kokeilla lauttoja.

Turpeinen lautta

Pesälauttojen teko on Nuuksiossa haasteellista. Autolla ei juuri pääse lammen lähelle, ja kanoottia tai kumivenettä voi vain harvoin käyttää apuna lautan teossa. Niinpä ainoa keino oli rakentaa lautta lammen rannassa ja hinata valmis turvelautta uiden lammen rauhallisimpaan osaan. Monena kesänä suurimpana haasteena lauttojen tekoon on ollut kylmä vesi.

Ensimmäinen lautta rakennettiin 1994 Kolmikulmalammelle, missä kaakkuri oli epäonnistuneesti yrittänyt pesiä rannan nevareunuksella. Heti seuraavana kesänä lautalle syntyi poikue, ja kanta on jatkanut tasaista kasvua näihin päiviin. Tänä keväänä odotamme 20 parin rajan menevän rikki Nuuksion järviylängöllä.

Linnut ovat onnistuneet vuosien mittaan pesinnässään mainiosti: yhtä pesivää paria kohden on tuotettu yli yksi poikanen, kun poikasia maksimissaan voi olla kaksi.

Nuuksion kaakkurikanta on oiva esimerkki tapauksesta, jossa yksi vaihe linnun vuosikierrossa – pesintä – estää kannan kasvun. Esimerkiksi Skotlannissa kaakkurien ja kuikkien pesimätulos on saatu pesimälautoilla paranemaan. Toisin kuitenkin kuin Nuuksiossa, Skotlannissa kaakkurikannan kasvua ovat rajoittaneet myös muut tekijät, eikä kanta ole noussut.

Lauttasaarten menestystä alleviivaa se, että samaan aikaan kaakkurikannan elpymisen kanssa Nuuksion kansallispuiston ja muiden ulkoilualueiden kävijämäärä on kasvanut reilusti. Retkeilijöitä oli 1990-luvun alussa 60 000 ja nyt alueella on vuosittain yli 300 000 ulkoilijaa.

Julkaistu kokonaisuudessa Metsälehdessä 6/2017

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.